Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu oli aurinkoinen ja ihan tapahtumarikas, ainakin omalla mittapuullani mitattuna. Ajattelin jakaa muutakin kuin vaatekuvia tässä vaihteeksi ja siksi my day -tyyppinen postaus. Ihan koko (pitkältä) viikonlopulta. Edelleen perheeni kuvat ja nimet saavat jäädä mainitsematta, tiedätte kyllä miksi, mutta eiköhän tästä jotain tule pelkällä minunkin läsnäolollani.
PERJANTAI 5.6.
Kello soi 7.30. Juniorin herätys aamutoimiin ja aamiaiselle. Reilun tunnin päästä siitä oltiin valmiina uuteen päivään. Vein juniorin hoitoon ja samalla reissulla pudotin Vinted -paketin postiin. Myyn paljon lasten vaatteita Vintedin kautta ja sopuhintaan ne siellä liikkuvatkin. Mitään kallista en uskalla myydä, koska pelkoni asiasta ovat saaneet tukea iltalehtien jutuista epäonnisista kaupoista. Vinted taitaa pitää ostajan puolia enemmän kuin myyjän, ja ostajan ei tarvitse kuin vihjata, että tuote on väärennös tai tuote oli huonosti pakattu, niin myyjä ei saa mitään. Ja ostaja saa pitää tuotteen, ilmaiseksi. Mutta niin, halvat lasten vaatteet liikkuu ja Vintedistä itselläni on vain hyviä kokemuksia.
Kotitoimistolla etätöissä laskut sun muut jo odottivatkin. Teen rakennusalan yrityksen paperitöitä ja samalla vähän somea ja markkinointia heille, jos jollekin päätyöni on jäänyt pimentoon. Työstäni ei liiemmin riitä tänne kirjoitettavaa. Hyvä puoli on, että se on joustavaa ja päivän työt voi hoitaa silloin kun itselle sopii, mutta sen päivän aikana ja kunhan ne tulevat tehtyä.
Lounasaikaan hyppäsin autooni ja lähdin käymään airbnb-asunnollani. Sieltä olivat asiakkaat lähteneet ja mukavasti nyt olikin kolmet vieraat peräjälkeen yli viikon ajan. Huomaa, että varauksia tehdään nykyään viime tipassa ja yhtäkkiä viikko voi olla ihan kiireinen siivouksien kanssa. Tänään en jäänyt asuntoa siivoamaan, koska tulijoita ei ollut tulossa pariin päivään. Käyn aina silti katsomassa, että asunto on kunnossa. Onko roskia, suljen verhoja ettei kuumuus pääse sisään (tänään oli +23 ja auringonpaiste) ja katson mitä puutteita voisi olla.
Jos joku on ajatellut, että ah, omistaapa Airbnb-asunto niin miksipä ei. Jos tykkää pyykkäyksestä ja siivoamisesta, muiden ihmisten odottelusta sekä opastamisesta, niin tämä voisi olla sinunkin juttusi.
Lounasaika kun typistyi, niin menin siitä mistä aita oli matalin ja maistui itselleni parhaiten… kaksi palaa leipää ja kahvia. Ei tämä siis minun jokapäiväinen lounas ole, enempi sellainen herkkulounas. Jälkkäriksi suklaasuukko – anopin tuomia tuliaisia. Harvemmin kaipaan lämmintä ruokaa päivällä, vaikka toki sitä yleensä syön noin niin kuin terveellisen elämäntavan ja ruokarytmin vuoksi. Sitten kun on kiirus ja ruokailu on nopea, niin ei muuta kuin leipää naamariin ja hommat jatkuu.
Lounaan jälkeen jatkoin paperinpyörityshommiani, tai siis, tietokoneen naputustahan se lähinnä tänä päivänä on. Lopetin työt klo 15.00 ja tein hieman oman firman hommia. Muutkin vuokra-asunnot airbnb:n lisäksi kaipaavat aika ajoin huomiota.
Koululaiseni on ansaitulla kesälomallaan ja koska hänen monivuotinen perinne pianoleirille menossa Joutsenoon peruuntui, leiriä ei järjestettykään, niin hän on notkunut kotosalla tämän viikon. Hänen toinen, uudehko harrastuksensa yleisurheilu vie viikonloppuna mennessään kisojen muodossa, joten aurinkoista yleisurheilukentällä vietettyä aikaa varten uusi lippis oli hankintalistalla.
Kävimme sen ostamassa eikä haitannut, että sattui juuri sopivasti olemaan ale Intersportissa. Aina on kiva jostain säästää. Ja kun äiskä osti lakin, niin lapsi pääsi, siis ”joutui” nappaamaan muutamat arkikuvat äidistään kaupan takapihalla. ”No nyt on kyllä ruma kuvauspaikka” mutina kuului kameran takaa. Mielipide paidastani oli jo annettu aiemmin.
Juniorin haku oli hoidosta ennen klo 16.00 ja siitä kotiin laskemaan edellispäivän ruoantähteet. Kanatortilloja ja yksi annos savulohipastaa löytyi. Ja sillähän me pärjäsimme, varsinkin kun miehellä oli illalla tiedossa syömistä ja keilausta kaveriporukan kesken. Onnenpäivä on aina, kun ei tarvitse alkaa uutta ruokaa tekemään.
Leipomishommia oli kuitenkin vielä to do -listallani. Olin ilmoittanut vieväni kasvispiirakan sekä gluteenittoman piirakan viikonloppujen kisoihin seuran kioskille myyntiin. Talkoillahan nämä hommat pyörivät, joten juniorille puuhalehti nenän eteen ja itse aloin piirakan tekoon.
Aloitin gluteenittomalla, ettei vaan väärät jauhot pöllyä väärässä paikassa. Kinkkupiirakka gluteenittomana sekä feta-pinaattipiiras tulivat lopulta valmiiksi. Valitettavasti gluteenittoman piirakan pohja tuntui murenevaiselta. Otan mielelläni vastaan paremman piirakkapohjan reseptin vastaisuuden varalle.
Illalla oli niin kertakaikkisen lämmintä ulkona, että sinnehän oli pakko sisätiloista ja köökistä siirtyä. Jättilaukkoja ei meidän puutarhassa montaa toissavuoden sipuleista noussut, harmi, mutta saahan sitä iloa näistäkin. Hauskoja palluroita!
LAUANTAI 6.6.
Päivän ohjelmassa oli yleisurheilua ja Savonlinnan perinnetapahtuma Kesän avaus. Itse asiassa urheilukentällä piti piipahtaa kolmesti, joten muu ohjelma vähän typistyi siihen. Juniori oli mukana koko ajan, ja välillä käytiin kotona ottamassa happea. Ja vaihtamassa yhdet järvessä kastellut kalsarit ja shortsit.
Mutta aamulla matkaan klo 10.15. Piirakat sekä yksi yleisurheilija mukaan ja kohti kisapaikkaa. Hänellä oli osallistuminen kolmeen lajiin. Kyrönniemen kentällä oli jo mukavasti vilinää, ennätysmäärä kilpailijoita oli ilmoittautunut ja ilmanala oli suorastaan kuuman hiostava. Omamme ensimmäisen urheilusuorituksen jälkeen lähdin juniorin kanssa grillimakkaran ostoon. Kaksi viikkoa takaperin samassa paikassa, urheilukisoissa, se oli kuulemma maistunut ihanalta.
Sitten piipahdimme kotona. Koululainen eli päivän yleisurheilijamme jäi syömään lounasta ja muu perhe suuntasi Savonlinnan kesän avaus -tapahtumaan. Aikaa oli pari tuntia ennen kuin lämmittelyt toista lajia varten odottivat kentällä.
Kesän avaukseen kuuluvat vanhat autot ja niitä oli runsaasti mukana tänäkin vuonna. Ennen vanhaan pääkatu Olavinkatu suljettiin liikenteeltä ja vanhat autot ajettiin tien molemmin puolin. Tänä vuonna toteutus oli eri ja autot parkkeerattiin Savonlinnan vanhaan kaupunkiin, museo Riihisaaren pihaan.
Aurinko porotti kuumana, autot näyttivät makeilta ja tuttuja tuli paljon vastaan.
Autojen ihailun jälkeen matka jatkui kisapaikalle. Aurinko sai juniorin innostumaan järven rannassa niin, että varpaiden huljuttelu vaihtui märkiin kalsareihin ja shortseihin. Olin kyllä sanonut, monesti, että älä mene pitkälle ettei tarvitse istua märillä vaatteilla katsomossa. Hetken päästä istuimme katsomossa ja hänen kohdalleen puupenkkiin jäi sattumalta hyvin märkä läntti. Urheilijamme toinenkin laji meni mallikkaasti ja nyt oli vaihteeksi minun vuoroni saada munkkikahvit ja ostinhan tuota vähän karkkia juniorille. Hän löysi siinä kaverin itselleen, jonka kanssa leikkiessä aika meni kuin iltamissa.
Illan vikan lajin jälkeen suuntasimme kotiin. Kylillä olisi varmaan ollut vielä jotain kivaa ohjelmaa, mutta ei vain jaksanut. Urheilijamme jalkoja särki ja itseänikään ei huvittanut enää muu kuin kotisohva. Että näin. Kaikki kävimme hyvissä ajoin yöpuulle.
SUNNUNTAI 7.6.
Tälle päivälle minun ainut suunnitelmani oli olla urheilukisojen kioskissa klo. 8.30 alkaen. Kisat kestivät alkuiltaan. Mies oli juniorin kanssa päivän ja kiikutti koululaista kisoihin iltapäiväksi. Yksi laji osui vielä sunnuntaille meidän urheilijalle.
Tämä kaikki kisatoiminta on siis ihan uutta ja ihmeellistä meikäläiselle. Ensinnäkin, en ole ollut katsomassa yleisurheilukisoja oikeastaan koskaan. Myös talkoohommat ovat olleet aika kaukaisia asioita, mutta nyt sitten lapsen harrastuksen myötä tullee tämäkin kenttä ja kioski tutuksi tänä kesänä. Näin uskaltanen väittää. Itse ala-asteella haaveilin korkeushyppäämisen aloittamisesta, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Olen siis tosi onnellinen, että lapsi on löytänyt mieleisen harrastuksen ja pystyy sitä harrastamaan. Kenttäkään ei ole kaukaa kotoa, joten pyörällä pääsee treeneihin helposti.
Ehkä mietityttää mitenhän tulevat kisamatkat saadaan järjestettyä, jos ja kun niitä alkaa tulla. Mutta kaipa se on sen ajan ongelma. Seuraavan viikon Espoon kisat jäävät meiltä väliin, kun sille viikonlopulle oli jo keritty tehdä vedenpitävät suunnitelmat.
Aurinko porotti sunnuntainakin ja lämmintä piisasi. Tunnelma oli iloinen ja mikäs siinä kahvia ja pullaa myydessä kisavieraille. Se oli toden totta päivän ainoa raportoitava asia, ja ymmärrättekin miksi en tehnyt vain yhden päivän my daytä. Olisi ollut varmaan blogimaailman lyhin my day eli minun päiväni -postaus.
Tällaisia juttuja tuli touhuiltua, ei mitään sen ihmeellisempää tänä kesäisenä viikonloppuna. En ole näin paljon ihmisiä nähnyt varmaan alkuvuonna yhteensä, kuin tänä viikonloppuna kisoissa ja kesän avauksessa. Tästä on hyvä aloittaa kesä!
Onko sinulla ollut hyvä kesän aloitus? Oletko ollut vapaaehtoisena tai mukana talkoilla jossain toiminnassa?