Hyvien juttujen helmikuu -haaste

Löysihän se flunssa minutkin, niin kuin on kuulemma löytänyt monen muunkin tammikuun aikana. Täältä viltin alta ja nenäliinakasan vierestä joka paikkaa kolottaen käännän katseeni tulevaan. Elä hetkessä silloin, kun on joku tauti päällänsä ei onnistu. Siitä hetkestä haluaa vain livohkaan mitä pikimmin.

Näin ollen olen hahmotellut pian alkavalle helmikuulle aika tiukan haasteen. Haasteen pitää huolta itsestään, löytää jotain hyvää huonostakin päivästä ja haastaa itsensä päivästä toiseen.

Siinä onkin sulateltavaa tiedän. Ei pidä sekoittaa tätä nyt mihinkään ole aina positiivinen – lausahduksiin, mikä ei ole mahdollista ainakaan tavan eläjälle, mutta sen verran itseään on hyvä ajatella ja kiusata, että toisinaan ihan luvan kanssa kääntää katseensa omaan itseensä ja kuuntelee mitä mieli ja keho yrittävät sanoa. Eihän se helppoa ole kaiken ulkoapäin puskevan hälinän keskellä, mutta yritetään.

Haasteessani helmikuun joka ikiselle päivälle löytyy jokin pieni tehtävä. Kalenteriin kirjattuna. Ei kai sitä muuten nykyihminen mitään muista tehdä, vai. Tavoitteena on hyvä mieli. Tai parempi mieli. Itselle ja läheisille. Ymmärrän senkin, että jos on vaikeaa, niin väkisin puserrettu positiivisuus ei auta sitten yhtään. Silloin on parempi tehdä vain se mitä jaksaa.

Tämä helmikuun hyvien juttujen haaste lähti omasta tarpeestani hiljentää mieltä ja tahtia ja samalla muistuttaa hyvien juttujen kautta iloisesta elämänotteesta noin muutenkin.

Pessimisti ei pety on monen voimavara ja motto ja itsellenikin hyvin tuttu. Silti jaksan uskoa, että pikkaisen iloisemmalla otteella elämästä saa enemmän irti ja sitä hyvää alkaa palautua myös itselleen, kun sitä on ensin vapauttanut eteenpäin. Vaikkapa hymyllä tai hyvällä teolla.

Tiukimmille pessimisteille sanoisin vain, että kaikkea pitää kokeilla kerran. Optimistiksi ei voi kääntyä samalla tapaa, kuin vaihdetaan vaikkapa uskontokuntaa, mutta alakuloinen elämänote tai itseään sättivä mieli ovat kyllä pidemmän päälle raskaita kantaa. On myös ihan normaalia, että pessimistinen ja optimistinen ote elämässä vaihtelee. Välillähän menee suorastaan loistavasti, kun taas välillä vastoinkäymiset pitävät huolen ettei mene.

Yhden havainnon kerron vielä ennen kuin lopetan. Elämää ei pysty täydellisesti suorittamaan, eli sitä siten tai täten. Omaan elämään pystyy kuitenkin vaikuttamaan. Ensimmäinen vaikutus lähtee ihan tuolta oman pään sisältä. Se mitä tällä voimalla tekee, jää jokaisen itsensä päätettäväksi. Muut eivät voi sitä päättää.

Flunssa-aivoni vaativat nyt lepotaukoa, mutta viikon lopulla otan tästä aidosti haasteen vastaan itselleni koko helmikuun ajaksi. Aina voi yrittää, eikö vain. Saa tulla mukaan haasteeseen. Kalenteri on jo valmiina.

Kumpi sinulla on vallalla tällä hetkellä: optimistinen vai pessimistinen ote elämään?