Pieni kesäreissu, kosken kuohuja ja punkki

Jos mietit reissukohdetta kesälle, niin suosittelen Lappeenrantaa ja Imatraa. Siellä kävin juniorin kanssa vuosi takaperinkin ja tänä vuonna viihdyimme jälleen erinomaisesti.

Lappeenranta tarjoaa tekemistä ja nähtävää pienille että isoille. Oma suosikkini linnoitus jätettiin tänä vuonna välistä (viime vuoden reissujutun löydät täältä) ja vein juniorin riekkumaan Pomppulinnamaailman pomppulinnoihin ja laitteisiin, ystävän suosituksesta.

Lappeenrannan sataman hiekkaveistokset olivat taitavista tehtyjä taideteoksia ja hauskat tunnelit tekivät kokemuksesta lapselle vielä vähän jännemmän. Vieressä sijaitseva Pomppulinnamaailma oli juuri sopiva meidän hoitoikäiselle, josta isojen pomppulinnojen liukumäet, karusellimaiset ilmaan kohoavat laitteet ja juna-ajelu olivat hauskaa ajanvietettä.

Vähän virvokkeita nautimme siinä kuuman päivän keskellä ennen kuin leikit taas jatkuivat. Ajatukseni oli syödä satamassa lounas, mutta suunnittelemani ruokapaikan uuni oli aamulla kuulemma mennyt rikki ja ruoat jäivät haaveeksi. Ipanalle löytyi smoothieta ja mehua autosta, niin ajoimme niiden voimin puolen tunnin matkan Imatralle Valtionhotelliin. Olin varannut yön linnasta, koska halusin yöpyä tunnelmallisessa paikassa, mutta samalla ajattelin sen olevan spesiaalijuttu lapsellekin. Tämännäköisiä rakennuksia ei liikaa Suomessa näe.

Aikataulu painoi päälle tässä vaiheessa, koska vanhemman lapseni pianoesitys oli alkamassa suht pian Joutsenossa ja meillä oli vielä mahat tyhjinä klo 15.00. Hätä ei onneksi ollut tämän näköinen. Laukun heitettyämme huoneeseen ja todettuamme saaneemme kivan huoneen koskimaisemin lähdimme hotellin vieressä järjestettyyn katuruoka-tapahtumaan. Perunat ja kalat tilaukseen, ja mahat täyteen. Klo 16.30 olimme valmiina Joutsenossa konserttiin.

Alkuillasta palasimme Valtionhotellille ja hetken piti (lähinnä minun) levätä hotellin sängyllä ja kuunnella kosken pauhua. Lappeenrannassa aurinko oli paistanut taivaan täydeltä osuen olkapäihinikin, mutta Imatralla alkanut pieni tuulenvire tuntui kovin raikkaalta.

Kävelimme kosken kuohuja katsomaan ja juoksutusten takia koski pauhasikin nyt yötä päivää. Ja tavanomaista reippaammin. Näköalapaikatkin olivat osin kastuneet kosken runsaasta menosta tänä kesänä. Koski on muuten kertakaikkisen hieno näky ja kokemus.

Palasimme linnan ravintolaan syömään, jossa sosiaalinen juniori teki tuttavuutta naapuripöydän väen kanssa. Ruoan jälkeen vielä hetki linnan leikkihuoneessa, joka oli muuten lapsia ajatellen ihan loistojuttu. Iltapesulla huomasin juniorin selässä punkin. Yök vaan sanon. Kysyin punkkipihtejä ensin respasta, mutta eihän ne nyt vakiovaruste varmaan missään ole. Kello oli jo aika paljon, joten jätettiin apteekissa käynti väliin ja otin tavan pinsetit, joilla sainkin varovasti irrotettua punkin. Mielestäni sain koko punkin päineen kaikkineen pois.

Jännittävän illan jälkeen uni tuli aika myöhään juniorille ja siinä pimeässä makasin hänen kaverinaan ja korvanapista kuuntelin äänikirjaa. Aika menee vähän rattoisammin sillä lailla. Valtionhotellissa oli hyvä yöpyä ja kuohuvaa koskea oli mukava ikkunastakin katsella. Huone oli tarpeeksi tilava meille kahdelle ja ihan viihtyisä. Vaikka emmehän me paljoa aikaa siellä kerinneet viettää. Kuuluisaan linnan haamuun emme törmänneet.

Aamupalasta pidin, oli monenlaista hyvää tarjolla chiavanukkaista lähtien. Samat pöytänaapurit sattuivat kuin illalla ja jälleen oli juniorilla paljon asiaa heille. Aamiaisen jälkeen leikkihuone kelpasi, ennen kuin kirjauduimme ulos ja lähdimme jaloittelemaan leikkipuistoja ja keskustaa kohden. Juniorin mummi oli myös maisemissa ja kävimme lounaalla ja jätskillä ennen kuin oli jo toisen konsertin aika Joutsenossa.

Imatran tunnelma Lappeenrantaan verrattuna on sellaista pienemmän paikan tuomaa charmia. Kompaktisti saimme majoituksen, luontoelämyksen, monipuolista ruokaa, nähtävää ja leikkipaikkoja. Lapsen kanssa liikkuessa joskus suurin ilo on se, että kaikki on äärellään ja helppoa. Värikkäästä Virkkukoukkusen liikkeestä löytyi tarvittavat tuliaiset.

Vanhempi lapsi tosiaan vietti viikon Joutsenon musiikkileirillä ja hän on tykännyt siitä kovasti saaden kavereita, kokemusta esiintymisestä ja nyt myös itsenäisyyttä, kun yöpyi siellä jaetussa kahden hengen huoneessa. Mukava näin äitinä nähdä, että asiat hoituvat ilman minun puuttumistani asioihin.

Vaikka retkemme kesti vain kaksi päivää, niin toihan se vaihtelua töihin ja hoitoon, jotka siis jatkuvat koko kesän minulla ja juniorilla. Yksi päivä lisää olisi voinut kyllä olla ihan hauska tällä reissulla, mutta on tässä vielä yksi sukulointireissu tulossa ennen kuin Savonlinnan kesästä nauttiminen voi alkaa.

Loppukaneetti. Vaikka reissu oli aivan loistava, niin olisin voinut passata sen tuoman öh sanoisinko pienen levottomuuden juniorissa, joka ilmeni mm. päivätorkkujen jälkeen Parikkalan ABC:n pihassa. Ja sisällä. Jalohuutoa päästäen ärhäkkä lapseni, toinen vähemmän ärhäkkä ja minä kävelimme huoltoaseman vessaan, jossa huuto jatkui läpi vessatouhujen, siitä myyntitiskille, josta en päätynyt mitään tilaamaan aina läpi huoltsikan Salen.. Mikään ei kelvannut väsyneelle lapselleni ja kyllä nimittäin koko tönö raikasi. Luojalle kiitos pikakassasta, jossa piippasin nopeasti hyllystä nappaamani eväät nälkäiselle koululaiselle ja lopulta niitä autossa puoliväkisin tarjosin myös kiukkuiselle juniorille. Hän heräsi vissiin niin kesken unien, että siinä samassa reissuväsy ja jännitys laukesivat. Eikä hän missään nimessä halunnut palata kotiin. Näissä tunnelmissa jatkoimme sitten matkaa Savonlinnaan. Seuraava reissu kahden yön päästä, mutta sinne olisi pitänyt kuulemma ajaa suorilta. Tai takaisin Imatralle.