Toukokuu on jo kerinnyt puoliväliinsä ja tämä kyseinen kuukausi onkin meillä usein täynnä vilskettä ja vilinää. Meidän aikuisten työtahti kiristyy kesää kohden ja samalla lasten harrastusnäytökset sekä hoidon ja koulun iltamat ja juhlat täyttävät kalenterin. Myös vanhempi lapsemme on syntynyt toukokuussa, joten juhlia on äitienpäivän lisäksi riittänyt. Ja mikäs sen mukavampaa.
Viime syksynä kokosin syyskuun kuvista kokoelman, jossa nappasin yhden kuvan omista arkistoistani 10 vuoden ajalta. Nyt tein keväisen version siitä eli tässä ja nyt 10 vuoden ajalta yksi kuva joka toukokuulta.
10 vuotta on aika pitkä aika ja mennään takaisinpäin siis aina vuoteen 2016 asti. Tuossa kun noita omia pilveen säilöttyjä kuviaan taas kerran katseli 10 vuoden ajalta, niin pakko se on vähän tuumailla mihin tämä aika on mennyt.
TOUKOKUU 2025
Vuosi takaperin oli kaunis täysikuu. Kuun kuvaaminen ei minun kännykälläni joka kerta onnistu, mutta jokin ihme tapahtui ja kuu näyttää tässä kuvassa ihan itseltään, eikä vain keltaisen hämyiseltä pallolta.
TOUKOKUU 2024
Lämpöisen näköisiä kevätkuvia on aina ihana katsoa jälkikäteen. Lämmintä toukokuuta toivon aina, en mitään hellettä, mutta maistiaisia kesän lämmöstä kylläkin. Toissavuonna olen ihan mekko päällä juoksennellut jo menemään ja taustalla aina niin kaunis Olavinlinna.
TOUKOKUU 2023
Havahduin eräänä päivänä kotona, kun ulkoa kuului outoja ääniä, säksätystä ja tömistelyä. Tältä näytti takaterassilla. Harakka oli kiusaamassa oravaa, joka oli tullut mitä ilmeisimmin turvaan terassituolimme nojalle. Hetken aikaa tilanne jatkui tällaisena, mutta kun näytti siltä, että lintu tulee terassille, niin astelin ulos ja hätistin sen tieheni. Orava lähti siitä käsittääkseni ihan tyytyväisenä eri teille.
TOUKOKUU 2022
Pääsimme tanssimaan ystäviemme häitä tänä toukokuuna ja vieraiden kuljetus juhlapaikalle oli järjestetty ei enempää eikä vähempää kuin vanhalla höyrylaivalla. Juhlapaikan valaistuksessa vanha paatti näytti erityisen hienolta. Pääsimme samalla kyydillä takaisin yön hämäryydessä. Ihana päätös ihanalle illalle.
TOUKOKUU 2021
Koronan jälkimainingeissa juhlien järjestäminen sisätiloissa oli vielä hieman kielletyn tuntuista, joten päädyin järkkäämään lapselleni synttärikemut omalla pihalla. Sääjumalilta pyysin poutaa, ja sitä onneksi saatiin. Vuokrasin tällaisen hurjannäköisen pomppulinnan pariksi tunniksi lasten iloksi. Ilma ei ollut niinkään lämmin, mutta eihän se pomppiessa haitannut.
TOUKOKUU 2020
Tässä odotin toista lastani ja maha toimi oikein kätevänä napostelutasona useammankin kerran. Tänä keväänä sain elämäni ensimmäisen lomautuksen töistä enkä sitten niihin hommiin ikinä enää palannut. En sitä tietenkään arvannut tässä vaiheessa. Raskausaika oli helppo ja lomautuksen myötä otin vanhemman lapsen pois päivähoidosta ja saimme loppujen lopuksi viettää ihan mahtavan kevään yhdessä.
TOUKOKUU 2019
Toukokuussa ollaan jo monen monituiset synttärijuhlat viettäneet ensimmäisen lapsen juhlapäivän kunniaksi. Aina välillä sitä yrittää kakuilla kikkailla, kuten tässä tekemäni yksisarviskakku. Viimeistelyyn ei aina riitä aika tai pinna, joten näyttääkin ihan siltä kuin joku olisi jo käynyt hampaansa upottamassa sokerimassan pintaan. Mutta ei, se oli repeytynyt jossain vaiheessa ja jäänyt korjaamatta.
TOUKOKUU 2018
Tällaista kuvaa en muistanutkaan, mutta näin on näköjään päässyt käymään pihamaallamme. Rusakko popsimassa tyytyväisenä nurmikkoamme ja naapurin kissa päivystämässä muurin luona. Ei se pupujussin kimppuun mitenkään hyökätä halunnut. Onhan se samankokoinen. Taisi pupu vain nököttää keskellä tavanomaista kulkureittiä ja katti jäi odottelemaan ja ihmettelemään tien tuketta.
TOUKOKUU 2017
Olen vanha heppatyttö ja taisin vähän yrittää tartuttaa samaa lapseeni hänen ollessaan pieni. Kyllähän eläimet kiinnostivat tietenkin, mutta mitään kärpästä ei päässyt puraisemaan. Edelleenkään hevosharrastus ei suuremmin kiinnosta. Eli jos haluan aloittaa ratsastuksen uudelleen, niin sinne tallille on mentävä ihan itse eikä lapsen vanavedessä.
TOUKOKUU 2016
Olin työ- ja huvimatkalla Keski-Suomessa, jolloin ensimmäistä kertaa pääsin tutustumaan Serlachius-museoon Mänttä-Vilppulassa. Ja mikä kohde tämä onkaan. Valtavasti taidetta, upeat puitteet. Hyvin vierähti tunti jos toinenkin. Ravintolassa sain mitä herkullisimman lounaan. Tämänkin siis muistan vielä vallan hyvin. Suosittelen käymään, jos näissä maisemissa ikinä käyt.
Tässähän vilahti 10 vuotta elämästäni ihan silmissä. Huh, ja tavallaan tuntuu myös siltä, että näistä 10 vuoden takaisista ajoista ei muka olisi niin kauhean kauaa aikaa kulunut.
Onko sinulla valokuvat tallessa jossain, albumissa tai pilvipalvelussa? Säilytän kuviani pilvessä ja onhan näitä kiva päästä selailemaan aina myöhemmin. Ei unohdu ihan kaikki kaukaisemmat tapahtumat niin helposti.
Kurkkaa myös : 1 kuva syyskuulta 10 vuoden ajan