Ihana elokuu on ohi. Ja sanon ihana, koska pidän kovasti elokuusta. Se on edelleen kaunista kesää, mutta tunnelmaltaan erilainen kuin heinäkuu. Nautin aurinkoisista päivistä, joita elokuu toi tullessaan ja siitä, että moni ennustettu sadepäivä jäi tänne suunnalle tulematta.
3 x kuukauden kuva on haaste, johon tällä artikkelilla osallistun. Haasteen aloitti alkuvuonna Nadine blogissaan Via Per Aspera Ad Astra ja siitä lähtien mukana on oltu. Elokuun arkinen arki, huippujuttu ja ei mennyt niin kuin strömsössä -tilanne tulevat tässä:
ARKINEN ARKI
Mietin tovin jos toisenkin mitä arki asiaa esittelisin. Kuvat sen sitten kertoivat puhelimen galleriaa selatessani. Olin kuvannut elokuun satoa ja luonnon anteja jonkin verran. Sitä pysähdyinkin miettimään, että totta. Olen yrittänyt ottaa ilon irti kotipihan sadosta puputtamalla monta hedelmää päivässä. Nyt tulee luumuja, omenia ja päärynöitä. Perheellekin niitä syötän, ovat lasten herkkua. Linnut ovat jättäneet luumut rauhaan toisin kuin kirsikat. Luumumme ovat vaaleita, joten voisikohan se jotenkin vähentää lintujen kiinnostusta niihin. Herkullisia ne nimittäin ovat.
Sieniä olen arka keräämään. Pelkään kerääväni kaikki myrkylliset. Ystävieni esimerkistä uskalsin kerätä kantarelleja viime viikolla ja niitähän riitti. Nyt on monena päivänä tullut nautittua niistä. Pakkaseenkin saatiin lisää.
Yksi näistä kollaasin kuvista on hauskannäköiset oranssit liljat, joita harva se päivä pihalla kulkiessani kävin ihailemassa. Ne leviävät kallion kupeessa niin, että joka vuosi on muutama lilja lisää. Aivan ihania väripilkkuja elokuun maisemaan. Että sanoisin elokuun tuoneen pihalla ja ulkona liikkumisen riemua ja päivittäiset luonnonantimien nautiskeluhetket. Aika hyvää arkea se.
HUIPPUHETKI
Elokuu oli mukava kuukausi kaikkinensa, mutta huippuhetki oli kuitenkin viikonloppu ystävien kanssa mökillä Ristiinassa. Me kaikki ystävykset asumme eri puolilla Suomea ja noin kerran vuoteen näemme porukalla. Aina kaikki eivät pääse paikalle, mutta nyt 7 naisen voimin vietimme rentouttavan viikonlopun kauniilla mökillä järven rannalla. Ruokaa riitti, kuten aina kohdatessamme. Lauantain kävelyretki sujui verkkaisaan, kun samalla keräsimme kaksi kassillista kantarelleja. Kaunis sää hemmotteli erityisesti lauantaina ja mökin iso terassi toimi oivallisena jumppa-, lounas- ja grillauspaikkana.
Laiturilla vietimme pitkän tovin auringon lämmittäessä suorastaan taivaan täydeltä. Aika mukavaa, kun kyse oli kuitenkin elokuun viimeisistä päivistä. Totta kai sauna, palju ja järvi ilahduttivat myös. En ehkä ole suuri vedessä lillumisen ystävä, mutta ei voinut valittaa, kun samassa liemessä istui kuusi ystävää vanhoja muistellen. Ja tulevaisuutta suunnitellen. Aika tavallaan pysähtyy hetkeksi moisissa tilanteissa. Loppuillasta osan tytöistä uidessa ja osan saunoessa katselin kaunista tähtitaivasta paljusta käsin. Ja sillä hetkellä tähdenlento teki kaarensa silmieni edessä. Kaunis näky, muistin jopa toivoa.
EI MENNYT NIIN KUIN STRÖMSÖSSÄ
Kotona puolestaan juniorillamme on menossa jonkinlainen kokeillaan rajoja -vaihe. Toivon, että se on vain vaihe. Eräs päivä anopin ollessa kylässä juniori kyllästyi kuuntelemaan keskustelujamme ja lähti siskonsa luo alakerran lastenhuoneeseen. Tovin päästä tuli sieltä reippaana naama tussin jälkiä täynnä. Jaaha, sitä on leikitty siskon tusseilla taisin todeta. Se huono puoli kahden isolla ikäerolla olevan lapsen yhteisessä huoneessa on, että aika ajoin nuorempi pääsee käsiksi vaikkapa tusseihin.
Aika pian tajusin kysyä, että missäs muualla sitä tussia on? Sängyssä, kuului iloinen vastaus. Raahauduin katsomaan mitä oli tehty ja olihan sitä. Tussia löytyi piirustuspaperista, mutta myös neljästä huonekalusta, jumppatossusta sekä sängyn alus- ja pussilakanasta. Tussit lähtivät siitä sitten yläkaappiin jemmaan torujen kera ja puuvärikynät jäivät. Vanhemman lapsen kanssa ei ikinä ollut mitään kolttosia. Nyt niitä tulee sitten tuplasti, tai siltä ainakin joskus tuntuu.
10 thoughts on “3 x elokuinen hetki”
Olipa kiva postaus – vaikka lopun ei mennyt kuin Strömsössä -kuva ei ollutkaan mitenkään kiva asia. 😉
Elokuu oli kyllä mukava kuukausi, kesäinenkin vielä!
Vähän ikävä elokuuta aina tulee, mutta eiköhän se tästä taas.
Joo, en tiedä mistä nuo lapset inspiraationsa välillä saa… huokaus.
Voi ei mikä taiteilijanalku 😀 itsekin pienenä esittelin ylpeänä aikaansaannoksiani nojatuolin selässä ja ihmettelin miksi äiti ei ollut yhtä tyytyväinen taiteeseeni.. se punainen tussi on varmasti vieläkin siellä yläkaapissa.
Haha, nojatuolin uusi kuosi. Ja ymmärrän nyt, jos äitiäsi se ei ilahduttanut.
Yritän muistaa myös tuon, että aina ne säännöt ei pysy lapsen mielessä ja omaa taideteosta esitellään ylpeydellä. Oli se sitten oikeassa tai väärässä paikassa.
Ihan mahtavaa uutta kuosia! Ehdottomasti kannattaa tukea nuorta taiteilijan alkua ja olla yhteydessä vaikka johonkin arvostettuun tuottajaan jo tässä vaiheessa 🙂
Elokuu meni itseltäni käytännössä melko ohi. Lekottelun sijasta päädyin ympäripyöreisiin työpäiviin. Odotan syyskuulta sitten vastinetta. Joku mökkihomma olisi kyllä kiva. Rupesi ihan kutkuttamaan kun katselin komeaa mökkiäsi.
Kiitos, tosin en ole nyt yhtään varma kuinka paljon uskallan kannustaa pientä taiteiljanalkuamme. Voin vain kuvitella miten meillä on kohta uudet “tapetitkin” jossain huoneessa tällä menolla.
Oho, sinulla on ollut tiukka elokuu. Eli ei ole paljon lonkkaa vedetty. Kyllä, lämmin suositus mökille, vaikka vuokra-sellaiselle. Oli ihanaa.
Elokuu todellakin hurahti ohi salamannopeasti, mutta onneksi jätti paljon kauniita ja maukkaita muistoja (myös pakkaseen). Tussi huonekaluilla ei tosin ilahduta kovin paljoa. Ehkä sitten kauniina muistona, kun huonekalutkin on jo vaihdettu pariin otteeseen 😁.
Nopeasti ne kuukaudet tuntuvat menevän. Apua. Sitä suuremmin yrittää nauttia niistä kivoista, pienistä hetkistäkin. Onnekseni voin kertoa, että tussi lähti kolmesta huonekalusta irti, ei ollut permanenttia, mutta yksi huokoinen puutuoli imaisi sen kyllä iloisesti itseensä.
Tuohan on ihana arki, jos saa joka päivä omasta pihasta luumuja. Minä rakastan luumuja! 😋 Teidän mökkiviikonloppu kuulosti aivan ihanalta, ei ihmekään, että oli kuukauden kohokohtia.
Kyllä kotimaiset luumut ovat kuin karkkia. Juniorin kanssa niitä popsitaan minkä keritään.
Mökkiviikonloppu ystävien kanssa tuli niin oikeaan aikaan. Oli huippuhetki!