Revyyn pyörteissä Helsingissä ja teatterialan ahdingosta

Vietin hauskan perjantai-illan Peacock -teatterissa nauttien Suomen Komediateatterin uudesta revyystä ”Näillä mennään”. Mikäpä sen parempi viikonlopun aloitus kuin viiden ystävän kanssa kulttuuririentoloihin meno. Kiitos muuten ystäville mukaan pyytämisestä.

Kirjoitin aiemmin miten marraskuu helposti vie mehut ja tämä lisääntyvä pimeys ja räntä vähän ahdistavatkin. No, vastapainona tällaisille fiiliksille toimii nimenomaan teatteri ja hauska esitys. Näillä mennään -revyy lunasti odotukset ja se oli hauska, vauhdikas, värikäs, glitterintäyttämä, mutta myös ajankohtainen, vakava ja yllättävä.

Jos revyy on outo käsite, niin revyyssä on yleisesti aina mukana laulua, tanssia sekä komediaa. Lyhyitä esityksiä, eli yhtä pitkää juonta alusta loppuun ei nähdä. Peacockin lavalle oli koottu vakuuttava joukko taiteen ammattilaisia kuten Kiti Kokkonen, Krisse Salminen, Joonas Nordman, NicoLa, Jussi Puhakka, Matti Puro, kapellimestarina Katja Lappi.

Esitys oli iloisesti loppuunmyyty. Väliaika tuntui tulevan todella nopeasti eli aika meni kuin iltamissa. Yksi näyttelijöistä laittoi itseään likoon siinä mielessä, että hän pyöri väliajalla meidän katsojien joukossa. Kävimme toki tyttöjen kanssa ottamassa selfien hänen eli Krisse Salmisen kanssa.

Esitys oli toden totta hauska ja naurunkyyneleet sain silmiini mm. ”Sukuni salat” -ohjelman parodiasta. Voitaneen todeta, että Joonas Nordmanilla on kertakaikkisen erikoiset esivanhemmat. Ihan kaikkea ei ehkä kannattaisi kaivaa esiin. Kiti Kokkonen puolestaan oli mitä mainioin Haluatko Miljonääriksi -ohjelman kisaajana ja hän valloitti myös todella kauniilla lauluäänellään. Hän esittikin yhden illan hauskimmista lauluesityksistä Sara Siipolan Paskana- kappaleen muunnoksessa, myös NicoLan ja Joonas Nordmanin Bess ja Benjamin -esitys oli mahtava.

Naurun täyteisen illan jälkeen olikin helppo jatkaa Helsingin keskustaan istumaan iltaa ja nauttimaan muutama virvoke ystävien kera. Yhdessä salakapakassakin käytiin, mikä oli ihana 20-lukulainen kokemus. Johonkin jäi myös toisen saappaani koron korkolappu. Teki seuraavan päivän kävelyistä mielenkiintoista. Toinen kengänkanta oli kova ja toinen pehmeä. Kip-kop kip-kop vain.

Luulen illan olleen ihan tarpeen jokaiselle meistä. Arjen katkaisua, toisten kohtaamista, naurua ja ajatusten vaihtoa. Harvalla se arki on koko ajan ruusuilla tanssimista ja joskus kaipaa jotain irtiottoa siitä. Esitystä katsoessa ei arkihuolet paina.

Niinpä. Tästä aasin sillasta hyppään takaisin teatteriin ja mitä se merkitsee. Jollekin se ei merkitse mitään, mutta monelle muulle sitäkin enemmän. Siksi onkin tosi surku, että teattereiden valtionosuusrahoituksia pienennetään ensi vuonna, mikä tarkoittaa vähemmän palkattuja ihmisiä, kapeampaa ohjelmistoa, tiukemmin ja vähemmän kaikkea.

Löysin lukioikäisenä teatterin maailman ja harrastajateatterin kautta pääsin mukaan näytelmien tekoon, mukaan hienoon porukkaan ja katsomaan teatteriesityksiä edullisempaan hintaan. Yhden työharjoittelujaksonkin tein Hämeenlinnan teatterissa. Teatterit tarjoavat edullisia lippuja opiskelijoille, eläkeläisille, työttömille jne. Lippujen hinnat haluttaisiin varmasti pitää jatkossakin mahdollisimman monen tavoitettavissa, mutta miten lie käy tulevan alvin korotuksen ja leikkausten jälkeen.

Suomen Komediateatterissa oli jo ratkaisua ilmassa tulevien leikkausten takia. Ensi vuonna revyyn hoitaa kokonaan yksi näyttelijä. Valomiehet ovat turhia, prameat lavastukset – mihin niitä edes tarvitaan ja kallis äänentoisto – kovempaa puhuminen riittää. Saako tälle edes nauraa mietin, mutta sitähän teatteri tekee. Naurattaa ihmistä. Liikuttaa ihmistä. Vuorotellen. Ja tästä halutaan leikata.

Tosi surullista sanon minä.

Kulttuurissa on jotain voimaa mikä pitää päänupin kunnossa. Olisi hieno juttu, jos asiaa epäilevätkin kävisivät kokeilemassa. Teatteriesityksiäkin on monenlaisia – musikaaleja, draamoja, farsseja. Vielä on mistä valita. Harvemmin teatterista poistuu masentuneena, korkeintaan liikuttuneena.

Ja sitten niille, jotka leikkaavat rahan nimessä. Nythän ei leikata vain teatterilta. Leikataan myös ravintola-, majoitus,- taksi ja bussifirmoilta. Teatterissa kävijät käyttävät palveluja. Kuuluisat kerrannaisvaikutukset ovat olemassa ja jos esitykset vähenevät tai peräti loppuvat, niin vähenee asiakkaat monelta muultakin. Sanon vain. Isompi ”lasku” seuraa perässä tästäkin.

Mistä sitten ratkaisu. Yritetään me katsojat nyt käyttää teatterin palveluita ja koota ystävät, työkaverit ja mukavat sukulaiset kokoon ja lähteä teatteriin. Hop, lippuja varaamaan kuin ois jo.