Satunnaisia juttuja ja kuvia viikon varrelta

Elokuu on puolivälissänsä ja minä ihmettelen mihin aika katoaa. On näköjään sellainen ajanjakso, että joka päivä ”aika” loppuu kesken. Jotain saa koko ajan olla siirtämässä seuraavalle päivälle tai ensi viikolle. Onkohan tämä sitä huonoa ajankäyttöä vai mitä. Onnekseni olen oppinut ottamaan asioita myös ns. lunkimmin. Ei ahdista enää samalla tavalla tekemättömät asiat kuin vaikkapa nuorempana ja tehokkaampana.

Olen myös huomannut, että osaan kuin osaankin pysähtyä hetkeen. Ainakin paremmin kuin ennen. Ei tule mietittyä huomista, vaan pystyy keskittymään ihmisiin, tilanteeseen ja siihen, että kaikki on tosi hyvin. Pariin viikkoon on mahtunut kahdet iloiset synttärit. Ystävän viisikymppiset sekä oman juniorin 5-vuotissynttärit.

Meillä juhlat ovat aina kuorrutettu erilaisilla herkuilla. Tässä nyt viime juhlien makeaa tarjontaa, ja hyvällä omalla tunnolla tarjosinkin. Arjessa meillä syödään monipuolisesti ja terveellisestikin, mutta kun on juhlan aika, niin sokeriherkkuja on tarjolla niin lapsille kuin aikuisille.

Elämä kun ei ole pelkkää juhlaa, niin kääntöpuolena samaan syssyyn kuolema on muistuttanut itsestään. Tänä vuonna on menehtynyt ei todellakaan niin vanhoja henkilöitä ja se pysäyttää. Viimeisimpänä oma sukulainen. Tekisi mieli kysyä kysymyksiä elämän tarkoituksesta, mutta eihän niihin taida olla vastauksia. Surullisena ennenaikaisista menehtymisistä.

Sitä kun muistaisi elämän rajallisuuden, niin jäisi todennäköisesti kiireessä hönköttämiset, jolloin ei näe eikä kuule, kun suorittaa. Yritän toisinaan pysäyttää sen inhottavan kiireen tunteen, jos ei muuten, niin hetkeksi ympärilleen katsoen. Pysäytin siis ihan konkreettisesti autonkin tässä yksi kaunis päivä, jotta sain ikuistettua Savonlinnan uusimman muraalin, tekijänä Poppa Maija. Tämä on aika hauska eikö! Vanhan huoltoaseman viereen taiteiltu.

Sen verran on ollut menoa, että piha ja puutarha on jäänyt vähän huonolle hoidolle. Omenapuu tuottaa omenaa ja jostain syystä iso kasa huonohkoja omenia on tippunut jo maahan. Siellä ne pötköttää odottamassa pois kerääjää. Ruoho on kellastunut kuivuudesta ja pensasmustikoitakin olisi tulossa, jos saisivat vähän enempi vettä. Savonlinnassa on sadellut hyvin vähän viime viikkoina. Viime vuonna istuttamani kukkasipulit tuottivat onneksi mukavasti kukkaloistoa ja nyt viimeisimpänä tuoksuvia liljoja on täydessä kukassa.

Lämmin elokuu on sateiden puuttuessa silti ilahduttanut. Ei ole tarvinnut kaivaa vielä takkia esiin kuin kerran! Olen myös laiskistunut meikkaaja. Lähden yhä useammin ulos ovesta ilman meikin häivää. Osin siksi koen oloni kotoisaksi aurinkolasien kanssa. Ei tarvitse ripsiväriä, jota kuitenkin eniten käytän.

Sain sotkettua kuvassa näkyvän valkoisen paidankin tänään, kun ostin kauppareissun yhteydessä laatikollisen vadelmia. Enpä tajunnut laatikon reunassa ollutta vadelmamehua. Laitan vadelmat pakastimeen, jotta saan niitä helposti kotitekoisen myslin ja maustamattoman jogurtin kera syödä. Tuore marja on tietenkin paras marja.

Elokuu jatkuu tässä töitä tehdessä ja vapaalla ystäviä nähden. Tällä viikolla on vielä rapuja tulossa meille jonkinlainen satsi, niin pääsee pienet rapukekkerit järkkäämään. Myös Savonlinnan Mustanorppa tapahtuma on aktivoitunut ja järjestää Kulttuurikellarissa keikan lauantaina. Sinne siis. Viikon päästä suuntaankin Tampereelle FestivaaliFestivaali-tapahtumaan kaveriporukan kera. Viime kerrastani festareilla on sen verran aikaa, että ei parane edes muistella! Synttäreitäkin pitäisi jossain vaiheessa viettää. Haha, siis ei viettää. Vuosi tulee lisää ja piste. Sain kyllä kivat Arabian mukit etukäteis-synttärilahjaksi. Näistä kelpaa kahvia tästedes nautiskella.

Mukavaa elokuun jatkoa sinulle!