Sanovat, että ei saisi valittaa, kun vuodenajat vaihtuu ja niin edelleen. Ymmärrän pointin, mutta onhan tämä nyt haikeaa aikaa. Pidin tästä kesästä ja rakastan kesän helppoutta mm. pukemisen kantilta. Jos kesä olisi vaikkapa edes 2 kk pidempi, niin ei tarvitsisi nurista. Mutta, elokuu lähenee silti uhkaavasti loppuaan ja onhan nuo päivittäiset viileät tuulet ja naapuripihan puun punertuminen tuoneet omaankin mieleen syysfiiliksen. Ihan siis hyvällä tavalla.
Meidän kaksi omenapuuta tekee omenaa tänä vuonna, toinen enempi kuin toinen. Luin vastikään paikallislehdestä, että täällä eräällä hedelmätarhalla jäivät puut ilman omenia kokonaan. Ei ole mitä myydä tänä vuonna. Aikamoista, kun luonnon armoilla ollaan. Missä lienee hedelmätarhan pölyttäjät olleet viime keväänä, kun oli h-hetki? Omista omenista tein syksyn ekan omenapiirakan. Sellaisen peruspiirakan, jonka päälle voi halutessaan kaataa vaniljakastiketta tai pyöräyttää mukaan jäätelopallon.
Kesän iloja oli istuskella terassilla ja nyt yhtäkkiä kun sää tuntuu taas vaihteeksi lämpöiseltä näin elokuun lopulla, niin toki kahvitauko pidetään ulkona. Plussapisteitä siitä, kun karvahattua ei vielä tarvitse.
Meidän harmaa ja vanha sohvakalusto kaipaa mielestäni vähän väriä, joten yritän luoda viihtyisyyttä kukilla, kynttilöillä ja sohvatyynyillä. Kesällä tykkään pinkistä ja keltaisesta, sitten on aina jossain vaiheessa pakollinen beigekausi ja näin syksyn tullen ruosteenpunaiset ja oranssin sävyt tuntuvat oikeilta.
Löysin värikkään krysanteemiasetelman kukkakaupasta ja mukaanhan se sieltä lähti. Ruukkuni voisi olla parempikin, mutta olikin sen verran leveä tämä asetelma, että omat vaihtoehdot ruukkujen suhteen olivat vähissä. Huomasin vasta kotona. Isot ruukut eivät ole myöskään vielä vapaana, koska kesällä istuttamani daaliat ja maljaköynnökset ovat elämänsä kukassa tällä hetkellä. Ilmeisesti kesä jatkuu, ainakin niiden mielestä.
Meidän kodin seinien sisäpuoleltakin löytyy krysanteemeja, kun aiemmin viikolla nappasin kimpun kauppareissulta mukaan. Harva leikkokukka jaksaa kukkia niin kauniisti ja pitkään kuin nämä kukat.
Näistä meidän omenista sanottava vielä, että ne maistuvat lapsille onneksi hyvin. Pidän pöydällä aina näkyvissä pientä satsia, että muistavat napata ohimennen mukaansa. Omenapuu kun saadaan syötyä tyhjäksi, ja mitä kaikkea niistä omenista nyt keksitään, onkin päärynöiden aika. Tämän vuoden sato niiden osalta vaikuttaa maltillisemmalta, kuin aiempina vuosina, mutta paljon on herkkupäärynöitä tiedossa. Yksi muuten parhaita istutuksiamme ikinä, oma päärynäpuu.
Ei muuten haittaakaan tämä kaunis, aurinkoinen päivä, kun lähden illalla (maisema)risteilylle mieheni aveciksi paikallisen yrittäjäjärjestön tapahtumaan. Toisinaan olen käynyt kesäaikaan vaikkapa vieraiden kanssa Savonlinnan maisemaristeilyllä, mutta tänä kesänä sitä ei tullut harrastettua. Siinäkin mielessä hauska päästä vesille ja nauttimaan vissiin elokuun viimeisestä kauniista päivästä. Viikonlopuksi lupasikin reippaammin vesisadetta tännepäin.
Mukavaa viikonloppua sinulle ja iloisin mielin toivottavasti kohti syyskuuta!
8 thoughts on “Syysfiilistä ja omenapiirakkaa”
Ihanaa kun syksy saapuu! Olen täällä aivan täpinöissäni, ja omenapiirakka on ehdottomasti to-do-listalla 🙂 miten sieviä syyskoristeita ja -värejä siellä! Mukavaa viikonloppua sinne myös <3
Syksyn tulossa on kyllä puolensa ja mehevät piirakat kuuluvat syksyyn ehdottomasti.
Kiitos kovasti! Kivaa viikonloppua sinullekin!
Syksy on todella täällä. Myös minun on vaikea luopua menneestä kesästä, vaikka vääjäämätöntä se onkin. Jotenkin odotan koko ajan, että ehkä ensi viikolla iskee yllätyshelleviikko (viime syyskuussa oli muutaman päivän hellelukemat!) ja saan nauttia vielä kesävaatteista ja auringonpaisteesta. Katsellaan. Syksyssä on omat puolensa, ja syksy voittaa aina kevään, mutta mutta…
Kieltämättä viime syksyä olen kanssa muistellut. Täällä oli ainakin kaksi viikkoa niin kaunis, lämmin sää. Hoitokoirakin halusi olla vain takapihalla eikä missään sisällä.
Kunhan ei vain vettä losottaisi koko aikaa, niin voisi tehdä helpommin pihahommia ja ulkoilla. Eiköhän tästäkin kiva syksy saada!
Voi miten ihanan syksyisiä sävyjä ja kukkia! 😍 Mie pidän myös krysanteemeista, ne kestävät helposti pari viikkoa maljakossa. Lidlistä ostin just kahdella eurolla sellaisen pienikukkaisen krysanteemin, joka on ihan ruukussa. Toivon, että pysyy hengissä kauemmin kuin kaksi viikkoa, muilta osin olen näillä puutarhurin taidoillani siirtynyt muovikukkiin. 🙃
Muistatko muuten mikä päärynäpuu teillä on, mikä on hyvä näillä leveysasteilla? 😊 Mie istutin meille neljä vaahteraa, mutta yksi pysyi hengissä (huono istutusaika ja tosi kylmä talvi perään) ja mietin et ostaisin muutaman lisää. Joku päärynäpuu olisi ihana! Muutama kirsikkapuu meillä on, mut ne ottivat vähän itseensä, kun yksi isompi poistettiin siitä vierestä… Pitäisi hoitaa vähän paremmin, niin jäljelle jääneet tekisivät enemmän kirsikoita. 🙈😊
Kiitos! Joo, kaikki helppohoitoinen sopii minullekin enemmän kuin hyvin.
Meillä on Aune-merkkinen puu, kohta 10v. On tuottanut vuodesta toiseen paljon päärynää. Pari vuotta sitten istutimme viereen hybridipuun, jossa 2-3 lajia, en enää muista. Tänä vuonna tekee ensimmäisen kerran myös mukavasti hedelmää. On nää jänniä juttuja nämä istuttamiset. Joskus onnistuu, joskus ei.
Kotimaiset omenat ovat ihan parhaita. Harmi jos ja kun on sato jäämässä pieneksi. Omaa puuta ei enää ole ja olen osto-omenoiden varassa. Aikanaan oli päärynäpuukin ja se tuotti paljon pieniä herkkuja syksyisin. Joku syysmyrsy kaatoi tai mursi siitä päätungon, niin meni sitten lopulta koko puu.
Kotimainen omena maistuu ihanalle. Tykkään kaikista lajikkeista, valkea kuulaasta kaneliomenaan. Harmi, että myrsky kaatoi päärynäpuunne. On ne herkullisia ne oman puun päärynätkin!