Oudot matkatavat ja inhokkipaikat – matkailun blogihaaste

Näin kotisohvalla on mukava muistella menneitä reissuja ja samalla myös naputella vastauksia blogihaasteeseen, jossa vastataan kolmella tapaa yhteen kysymykseen. Blogihaaste on ei enempää eikä vähempää kuin vuodelta 2017 ja löysin sen matkablogista: Unelmatrippi.

3 x PAHA MATKATAPA 

Vaikka olisin kuinka innokkaasti lähdössä matkalle, niin etukäteen paikkaan tutustuminen ja tarkempi päiväkohtainen suunnittelu on vaikeaa. En ole innostunut sitä tekemään, vaan tulee oletettua, että paikan päällä asiat selviävät. Tämän tavan huonot puolet: jäänyt pääsemättä kivoihin ravintoloihin, kun ei ole pöytävarausta tai jäänyt näkemättä suosittu kohde, kun liput ovat jo menneet aikaa sitten.

Pakkaan aina viime tipassa. Pakkaaminen ei ole suosikkipuuhaani, joten sen kanssa tulee aina vähän kiire loppuvaiheessa. Jotain saattaa unohtua ottaa mukaan.

Reissun lopussa viime hetken shoppailu, jolloin rahat menevät yleensä haaskuuseen. Väitän kyllä, että tästä tavasta olisin päässyt jo eroon, mutta loman viimeisinä päivinä se fiilis silti aina iskee. Viimeistään lentoasemalla. On ollut ihana loma ja jotain muistoja ja tuliaisia lomaan liittyen pitäisi ostaa nyt heti! Ja senhän tietää, kun lähtee väkisin jotain pientä kivaa hommaamaan, niin ei siinä saata mitään oikeasti tarpeellista tarttua matkaan. Meillä on kotona kaapissa kaiken maailman matkamuistoa, jotka on roudattu maailman laidoilta, mutta eiväthän ne sisustukseen sovi, tai niitä tule muutenkaan käytettyä. Ymmärrän nykyään, että kivoja reissuja voi muistella muutoinkin kuin tuliaistavaroiden muodossa.

3 x OUTO MATKATAPA

Tuttujen kohteiden välttely. Jos voisin aidosti valita, niin että ei olisi rahasta tai ajasta kiinni, menisin joka kerta uuteen kohteeseen. Olen käynyt monissa ihanissa paikoissa, mutta ajatellut aina, että sitten vanhempana mennään uudelleen. Nyt tosin jo viime vuosina olemme lasten kanssa käyneet samoissakin kohteissa, koska se on ollut budjetin, ajan ja yleisen mukavuuden takia järkevintä.

Kevyin tavaroin päiväretkille taitaa empiirisen tutkimukseni mukaan olla ”outo matkatapa”. Olen huomannut, että monet matkailijat kantavat reppua selässään päivisin lomakohteissa. Maalla tai kohteella ei sinänsä ole väliä, mutta reput saattavat olla saman seurueen / perheen selässä jokaisella. Epäilen, että usein vuokraamallamme vuokra-autolla on jotain tekemistä asian kanssa. Sinne voi jättää penkin alle jemmaan tarvittavia asioita, mutta ihan nyt vaikkapa viime kevään Kööpenhaminan reissulla kuljimme julkisilla. Muut pyörivät nähtävyyksillä reput selässään ja laittoivat niitä pantillisiin kaappeihin ennen museokierrosta jne. Nyt täytyy sanoa, että reppua ei tule raahattua mihinkään (->paitsi uimarannalle). Minulla on päivisin mukana käsilaukkuni, jossa on kännykkä ja rahat. Mies survoo lompsansa taskuun. Oikein helteisissä maissa vesipullo keikkuu jossain mukana, mutta olen nyt jostain syystä kiinnittänyt huomiota tähän reppuhommaan. Mitä siellä repussa oikein kannetaan? Sitä vesipulloako?

Kaikki lomat talvella. Matkaseurani pääsääntöisesti on ollut mieheni ja yli 20 vuotta olemme pitäneet vuoden aikana kertyneet lomat putkeen talviaikaan, mikä on mahdollistanut pidemmät lomat kauemmas. Ei ole tarvinnut sumplia onko lomaa yhdessä vai eri aikaan, onko viikko vai kolme viikkoa. Tämä lomaputki on ollut yksi syy myös siihen miksi olen jopa tehnyt itseäni vähemmän kiinnostavia töitä, jotta voin varmasti vaihtaa maisemaa talviaikaan ja mahdollisimman pitkäksi aikaa.

3 x PAIKKA JOHON HALUAISIN MATKUSTAA

Pääsiäissaaret. Juuri luin juniorille Mauri Kunnaksen kirjaa, jossa puhuttiin Pääsiäissaarista. Siinä lukiessa oli pakko sanoa, että saarella olisi mielenkiintoista käydä ihailemassa ja ihmettelemässä isoja kivipatsaita. Saarella on satoja jylhiä kivipatsaita, jotka saaren asukkaat tekivät n. vuosina 1200-1500.

Pääsiäissaaret kuuluvat Chilelle, joka kelpaisi ehdottomasti myös matkakohteekseni. Viimeksi eilen Chile oli mielessä, kun kaavin tuliaishunajapurkin pohjalta viimeisiä hunajia ja mietin miten on mennyt läpi ”Miel Gibson”-niminen hunaja ja etiketissä vieläpä kuva Braveheart -elokuvasta. Googletin hunaja-asian ja lyhyesti: Mel Gibson oli hieman hermostunut tuotteesta, mutta rahavaatimukset pieneltä hunajakauppiaalta Chilestä jäivät, kun kauppias poisti kuvan purkista. Nimi sai jäädä.

Pääsiäissaarilta pääsee Chilen lisäksi myös toiseen paikkaan. Se on paikka, joka minun mielikuvissani on ”the paratiisisaari”. Monelle paratiisisaari on vaikkapa Malediivit tai Mauritius. Minulle se on mielikuvissani aina ollut Tahiti. Nimikin kuulostaa niin ihanalta. Tahitilla haluaisin päästä käymään!

3 x INHOKKIPAIKKA

En voi sanoa suorastaan inhoavani jotain kohdetta, koska kaikissa paikoissa on hyvät puolensa. Yleensä paikka on vain jostain syystä luotaantyöntävä, vaikka jollekin toiselle se saattaa olla elämys. Noh, tässä on paikkoja, joihin en välttämättä menisi uudelleen:

Detroit. Ankea keskusta, josta halusi vain pois siellä hetken käveltyään. Hylätyt asuinalueet keskustan ulkopuolella olivat niin surullisia. Yleisilme oli ruma, matkat pitkiä.

Hollywood Boulevard ja walk of fame. Mikä pettymys koko alue. Likainen, epämääräinen, ruma, ahdas. Tähtipöly oli karannut ainakin sinä päivänä kauas jonnekin enkä oikein osannut nauttia julkkisten nimien bongailusta tai oikein muustakaan turistipuuhasta.

Fuerteventura. Älkää nyt repikö pelihousuja Kanariansaarten ystävät! Kyllä Fuerteventuralla oli hyvät puolensa ja loma oli rentouttava siellä. Mutta totuuden nimissä en keksi miksi palaisin saarelle. En ehkä löytänyt sitä omaa sielunpaikkaani sieltä, vaikka autolla kiersimmekin monet niemet ja notkot nähden kauniita maisemia.

3 x ENITEN MATKALLA ÄRSYTTÄÄ

Matkailijan huijaus. Niin, olisihan se ihana luottaa paikallisiin ja matkailijoiden parissa työskenteleviin. Silti, ravintolan laskussa on vaikka ja mitä ylimääräistä, veloitetaan ylihintaa milloin mistäkin palvelusta, myydään kiinan tuontikamaa paikallisena käsityönä. Kaikenlainen huijaaminen siis inhottaa.

Unien häiriintyminen. Jos majapaikka sattuu olemaan mölyisällä paikalla, naapurit ovat kovaäänisiä, liikenteen melu kuuluu sisään. Onhan näitä. Ärsytti minua kerran luontokappalekin. Kukko, joka herätti minut makoisilta unilta joka aamu klo 4, klo 5, klo 5.30, klo 6. Uni on pyhää ja jopa viattomat luontokappaleet saattavat saada ärräpään peräänsä, kun häiritsevät uniani. Päiväsaikaan tapahtuva möly, musiikki tai meteli ei häiritse.

Kun olen pakannut liikaa ja sitten hiki päässä kädet maitohapoilla vedän tai kannan itselleni liian painavaa matkalaukkua tai reppua. Eikä voi edes syyttää asiasta ketään muuta.

3 x MATKATAVARA, JOTA ILMAN EN VOI MATKUSTAA

Iän tultua mukaan kuvioihin, eli se, että en ole enää 20- tai edes 30-vuotias tarkoittaa sitä, että matkaan on lähdettävä aina silmätippojen, allergialääkkeiden ja apteekin perusvoiteen kanssa. Kutiseva iho, kuivat silmät ja vuotava nenä pilaavat päivän kuin päivän.

Aurinkolasit. Vähänkin kun tuikkii jostain rakennusten välistä auringonsäteet, niin vips – minulla on arskat päässä. Päänsärky on ensimmäinen syy, mutta myös kirkas valo tuntuu inhottavalta silmissä. Ehkä inhottavammalta kuin ennen muinoin elämässäni.

Matkani olisivat parempia oman tyynyn kera, mutta ulkomaille sitä en ole vielä raahannut. Sen sijaan vastaan, että näppärä käsilaukku. Crossbody, jossa on taskuja ja joka näyttää hyvältä.

3 x TURHIN MATKATAVARA

Aikanaan näitäkin kannoin lomille vain todetakseni, että en käytä, nimittäin korut. Kaikki hienommat korut jäävät nykyään kotiin ja muutama vaatimaton pari lähtee mukaan korvia koristamaan. Jos on yhtään lämpimämpi maa, niin kaula- ja rannekorut ovat ihan turhakkeita. Hikiselle iholleen ei halua mitään ylimääräistä.

Korkkarit. Matalatkin korkokengät ovat jääneet käyttämättä, vaikka kivoissa ravintoloissa ollaan käyty. Nykyään mukana vain matalia kenkiä.

Hiustenlaittotuotteet ovat täysin turhia kuuman kosteissa maissa. Minun hiukseni eivät asetu muuta kuin päätä myöden likaisen näköisiksi tropiikissa. Kotoa tutut suoristusraudat ja hiustenmuotoiluaineet korvaan lippalakilla.

3 x IHANIMMAT KOKEMUKSET MATKALLA

Viimeisenä vaikein kysymys.

Sanoisin, että ihanaa oli kiertää Uutta-Seelantia autolla. Joka paikassa oli jotenkin niin kivaa ja aina uutta, ihmeellistä nähtävää. Majoituksia emme olleet varanneet etukäteen lainkaan, joten jonkun opaskirjan kanssa kävimme kyselemässä pienistä majapaikoista sijaa. Yhtenä iltana eteläisemmällä saarella saimme kerrassaan upean maiseman kaupan päälle. Kamerassahan maisema ei yleensä näytä niin hyvältä ja tämän kuvan ottamisesta on vieläpä 13 vuotta, mutta jopa tässä ja nyt, kuva on taianomainen. Vuoret ovat myös aina tehneet minun vaikutuksen ja Uudessa-Seelannissa oli lumihuippuisia vuoriakin. Ihana kokemus koko maa.

Seuraava ihana kokemus on Havaijilta. Koko Oahun saari oli aivan valloittava ja nautin maisemista suunnattomasti. Vierailimme paristi Kualoa Ranchilla, jossa on kuvattu yli 70 sarjaa ja leffaa. Mm. Jurassic Parkeja, Pearl Harbor, Jumanji, 50 first dates ja Lost- tv-sarjaa. Yläasteiässä uppouduin moniin sarjoihin ja leffoihin kovastikin ja esimerkiksi v.1994 Jurassic Park oli niin vaikuttava minun mielestäni. En varmasti ikinä uskonut, että pääsisin näkemään samat maisemat livenä joku päivä. Joten, kun se päivä koitti, niin se oli itse asiassa aika mieleenpainuva. Maisemat olivat tietenkin henkeäsalpaavat ja samalla toteutin jotain mistä en uskaltanut edes unelmoida lapsena.

Ihana kokemus oli myös häämatka Barbadokselle talvella 2017-2018. Pidimme pidemmän loman ja lapsemme oli mukana tietenkin. Erityisen ihana kokemus oli asuntomme vuokraajien vieraanvaraisuus. Saimme kutsun heidän omaan kotiinsa. Heillä oli kemut ja talo täynnä ihmisiä ja ruokaa. Isäntä myös ehdotti, että voisi lähteä kanssamme saarikierrokselle ja niinpä eräänä päivänä Rene lähti näyttämään meille kotisaartaan Barbadosta. Mm. alla olevasta tönöstä nappasin matkalla kuvan. Hurrikaani oli vuosia, vuosia sitten riehunut Barbadoksella ja jättänyt jälkeensä tuhoa. Ja tuhoutuneita koteja. Oli todella mielenkiintoista kuulla tarinoita isäntämme kertomana.

Huomasinkin nyt, että 9. kysymyskin olisi ollut alkuperäisessä haasteessa ja se kuului näin: paras paikka missä olen ollut? Tiedättekö, taidanpa vastata tähän kohtaan, että siellä on vielä käymättä.

Olisi kiva kuulla sinunkin vastauksiasi. Valitse mieluisimmat kysymykset.
Entäpä kanssa bloggaajat – lähtisikö haaste taas kiertämään!?