Lapsellisia juttuja ja sarjavalittajan luonnetta

Tämä viikko hujahti enempi vähempi lasteni kanssa vapaita viettäen ja sukuloiden. Kesän edetessä vapaapäivät vähenevät ja heinäkuussa on turha edes miettiä pidempää lomapätkää. Näin kesäkuussa Suomen suvi ei pettänyt tälläkään kertaa. Sukulointireissulle mukaan pakkaamani aurinkovoiteet saivat levätä laukun pohjalla koko viikon. Enempi jännitti kastutaanko paljon vai vähän. Kastuimme onneksi vain vähän.

Vanhempi lapseni on jo niin iso, että hän lähti ystävänsä perheen kera loppuviikoksi Vantaalle ja Helsinkiin hurvittelemaan. Vein hänet sinne kesken sukulointireissun ja samalla kun pääkaupunki oli kohteena, varasin liput meille Jurassic World legonäyttelyyn. Enempi junioria ajatellen, mutta menihän tuo isompi siinä siivellä myös.

Legot ovat aina olleet kova juttu perheessämme ja tämä dinoteema oli ihan kiinnostava. Malmin jäähallilla oli aidonkokoisia dinosauruksia legopalikoista koottuna, jännittävää musiikkia, hieman ohjattua toimintaa muutamilla pisteillä sekä useita erilaisia rakentelupisteitä.

Olin 11-vuotias, kun ensimmäinen Jurassic Park elokuva ilmestyi. Olin täysin myyty kyseisestä leffasta ja jännittävä tropiikin maisemiin sijoittuva tarina aidonnäköisillä dinoilla tuli katsottua vhs-videolta useaan kertaan. Myöhemmin Heurekassa oli robottidinonäyttely ja pääsin sinne yläasteella kaverini kanssa. Valokuvat siltä reissulta jäivät vain muistoksi. Menin jostain syystä avaamaan kameran filmirullan sisältävän kotelon ja kuvat valottuivat.

Aikoinaan kävin myös mieheni kanssa Oahun saarella Jurassic Parkin kuvauspaikoilla ja ne maisemat ovat minusta niin henkeäsalpaavat. Joten, tältä pohjalta dinonäyttely legoista näin aikuisen silmin – miksipä ei. Mutta tämän näyttelyn paras kohderyhmä on mielestäni noin 5-10-vuotiaat.

Minäkin kävin totta kai kokeilemassa pakoautoa lasteni jalanjäljissä Tyrannosaurus rexin jahdatessa perässä. Kuva on juniorin nappaama.

Näyttelyssä oli monenlaisia legojen rakentelupisteitä ja kaikilla tehtävillä oli oma tarkoituksensa.

Pelkkää dinoilua ei vierailumme Etelä-Suomeen ollut. Rentoutusta arjesta, sukua ja ystäviä sekä lapsieni kanssa minulle tutuissa maisemissa seikkailua. Vanha ala-asteeni on purettu kokonaan pois ja uusi koulu on rakennettu ihan viereen. Sitä näkyä tulee aina ihmeteltyä. Koulun viereinen hieno metsäalue on vielä olemassa. Metsä on täynnä erikokoisia kiviä, suoranaisia hyppykiviä ja kivat polut kutsuivat meitä peräti parina päivänä metsäretkelle.

Miten hauskasti puun juuri halaa kiveä

Lauantaina juniori halusi sisäleikkipuistoon riekkumaan ja iltapäivällä tiedossa oli muutamia tunteja sukulaismiesten kaitsettavana, kun kesäteatteri kutsui minua ja äitiäni. Hausjärvellä sijaitsevan Miinan montun The Full Monty – esityksen ensi-ilta sattui vierailumme aikaan. Olen Housut pois -brittileffan muutaman kerran nähnyt ja minusta se aina vain on hauska. Sateisen viileä kesäiltapäivä piti kelin raikkaana, katos katsojat ja esiintyjät kuivina sekä esitys poskilihakset kipeinä. Hyvin toteutettu, hauska esitys – suosittelen.

Loppukumarrukset ja lupa kuvata

Sunnuntaina ajelimme juniorin kanssa kotiinpäin ja siitä sitten pikkuhiljaa valmistautumaan alkavaan tynkätyöviikkoon, ja juhannukseen.

Minusta on muuten tässä viime aikoina sukeutunut suoranainen sarjavalittaja. Kyllä vain. Viime viikolla avasin pähkinäpussin ja totesin sen olevan kolmas täysin surkea pussi kohtuukalliita cashew-pähkinöitä, joita ei viitsi suuhunsa laittaa. Kirjoitin valmistajalle asiasta ja pian sain vastauksen, pahoittelut ja korvaukset pähkinöistä.

Sattumoisin pari päivää myöhemmin eri merkin pinaattilettupaketin avattuani totesin letuissa olevan mustaa mössöä. Aluksi katsoin, että olisivat vähän kärähtäneet uunissa, mutta kun musta aine tarttui sormeeni, ei letut enää houkutelleetkaan. Näinpä tartuin taas kameraani sekä sanansäilääni kirjoittaen asiasta valmistajalle. Useampi päivä meni, ja sitten asiallinen pahoittelu tuli sähköpostiin. Postin kautta luvattiin jokin selvityskirje sekä hyvityskortti asiasta.

En herkästi lähde asioista reklamoimaan, mutta tämän kokemuksen myötä näyttää siltä, että valituksia kuunnellaan ja niihin vastataan. Toivon sarjavalittajaurani tyssäävän ennen kuin se kerkiää alkaakaan ja jatkossa löydän kaupoista vain niitä hyvälaatuisia tuotteita.

Mitä sinä olet kesän alun kunniaksi puuhaillut?

2 thoughts on “Lapsellisia juttuja ja sarjavalittajan luonnetta

  1. Hauska takaa-ajotilannekuva 😀

    No hyh hyh, nyt on sattunut huono tuuri ruokaostoksilla! Mikähän lie käynyt noille.. hyvä että ovat vastanneet ja ottaneet asiaksi korvata tuotteen.

  2. Ei meillä kesä ole vielä oikein alkanut. Kalenterissa kyllä, mutta säiden puolesta ei. Tälläkin hetkellä on noin +14 astetta ja ukkostaa. En ole tehnyt muuta kuin ostanut kirsikkatomaatteja parvekkeelle ja pessyt talvivaatteita pois päivänjärjestyksestä. Emme ole vielä päässeet edes kahville terassille, eikä koulukaan ole meillä vielä loppunut.

    Teillä on näköjään kesä jo paljon pidemmällä. Itse näin ensimmäisen Jurassic Parkin vasta monta vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Dinosaurukset eivät oikein koskaan olleet minun juttuni, vaikka elokuvaa kehuttiin aikanaan vuolaasti. Viime vuonna kävimme katsomassa elokuvateatterissa Jurassic World Rebirth. Se oli itse asiassa ihan viihdyttävä. Oletteko nähneet sen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *