Alkukesän vaihtelevät säät ja sukulointireissu ovat myöhentäneet minun terassin laittopuuhia että kukkien istuttamista. Olinkin lievästi järkyttynyt, kun helppohoitoiset kesävakkarini eli maljaköynnökset olivat loppuneet puutarhamyymälästä siellä alkuviikolla piipahtaessani. En jaksanut myymälääkään vaihtaa, kun olin saanut päähäni, että nyt istutetaan kukkia. Luoja tietää milloin seuraava kerta koittaisi, joten päädyin ostamaan kannoja. Piti ihan googlettaa nimi kotona uudelleen, että kuulinhan oikein.
Kannan pitäisi kestää vaihtelevat säät hyvin ja kukkia kauniisti koko kesä. Kahteen etupihan ruukkuun ne laitoin ja toden totta toivon kukkimisinnon jatkuvan. Sen verran harmaa kauhistus meidän etupiha valitettavasti on.
Sitten on myös takapiha, joka ei ihan niin paha ole. Eipä kai, tässä se on talven ja kevään jäljiltä. Masentava.
Terassin sisustaminen on ihan kivaa puuhaa ja yleensä kaunis toukokuu on houkutellut siihen puuhaan, mutta tänä vuonna ei sitten houkutellut. Toisaalta, kauniita säitä odotellessa. Aina parin poutaisemman päivän jälkeen on tullut kunnon sadepäivät, jolloin istuskelu lasittomalla terassilla ei vain houkuttele.
Kevääseen ja kesään liitän mielessäni keltaisen värin ja sille linjalle lähdin terassin ilmeen piristämisen suhteen tänä vuonna. Samoilla vanhoilla kalusteilla mennään edelleen, mutta mielestäni eloa niihin saa riittävästi ihan vain lisäämällä kauniita sisustus- ja somistuselementtejä.
Kukkaruukkuun vasemmalle istutin isoja daalioita. Yksi suosikkikukistani, kun siinä on niin symmetrisen kaunis kukka. Keltaisena valitsin, vaikka aiemmin olen suosinut punaisia sävyjä. Keltainen liittyi tietenkin uuteen sitruunakuosiseen pöytäliinaani.
Kas kun keväällä etsin ylleni jotain kaunista sitruunakuosista mekkoa, mutta sopivaa en löytänyt. Näköjään olen sitten siirtänyt ajatukset muihin rätteihin, ja näin pääsen kuin pääsenkin ihailemaan sievää sitruunakuosia muussa kuin mekon muodossa.
Kukkia, kukkia sitä olla pitää ja värikkäitä sohvatyynyjä. Jos jotain hyvää vanhasta, harmaasta sohvasta on, niin värit sen ympärillä pääsevät ainakin oikeuksiinsa.
Harmaan terassin piristys hoitui näinkin helposti ja pitihän kesäinen oleskelupaikka myös ”korkata”. Palkitsin uurastukseni pienellä välipalalla ja pääsin nauttimaan auringostakin, joka piipahti paikalle oikein sopivalla hetkellä.
Alkukesän vehreys on aina yhtä häkellyttävää. En ole ihan rikkaruohojen perässä pysynyt puutarhan puolella, mutta olkoon se toisen päivän ponnistus se. Nyt on kiva kutsua kavereitakin kylään, kun ei tarvitse enää niin ankeaan nurkkaukseen heitä ohjata.
Lisäsin pienet aurinkokennolla toimivat valot terassille, joista toivon aikanaan alkaviin pimeneviin iltoihin lisätunnelmaa. Korkean katon vuoksi en saanut niitä hauskasti pöydän yli roikkumaan, niin kuin monissa mahdottoman tunnelmallisissa otoksissa vaikkapa sisustuslehdissä tuppaa näkemään, mutta eiköhän nuo palvele ihan yhtä hyvin tuohon takaseinälle ripustettunakin.
Kyllä minua vähän nauratti tässä kuvanotto hetkellä. Kello oli 22.30 ja yritin tunnelmavaloja kuvata, mutta edelleen oli näinkin valoisaa. Pidempään en jaksanut valvoa, että olisin saanut vielä vähän kivemmat kuvat. Kokeillaan elokuussa uudelleen.
Sitä ennen kauniita kesäisiä terassikelejä odotellen ja sellaisia sinullekin toivotellen!