Aurinkoinen keskiviikko toi työpäivän päätteeksi illan täynnä kulttuurijuttuja. Pidän siis kaikenlaisesta taiteesta ja taiteenlajeista, joten mielelläni käyn katsomassa ja kuuntelemassa aina vain kun kerkiän mitä kaikkea Savonlinnassa on tarjolla. Ensin piipahdin alkuillasta jo 12. kertaa avautuvan Galleria Vivacen näyttelyn avajaisissa. Savonlinnan heinäkuuta rikastuttava monipuolinen näyttely sijaitsee idyllisessä vanhassa makasiinirakennuksessa Linnankatu 13 sisäpihalla.
Näyttelytila sijaitsee portaiden päässä rakennuksen ullakolla ja rauhallinen, vanha miljöö on kuin tehty taiteen ihailua varten. Maalauksia, pisankaa ja keramiikkaa on esillä tänä vuonna. Gallerian perustaja taiteilija Helena Ronkanen on saanut seuraansa aiemmilta kesiltä tutun taiteilijajoukon Suvi Kari, Pekka Pulli, Päivi Pulli, Johanna Ryönänkoski ja Merja Tuomisto-Mielonen.
Alakerrassa sijaitsee putiikit, joista voi ostaa tuliaiset ja lahjat mökille, itselle tai ystävälle. Pellavavaatteita ja ekologisia pesuaineita – kumpiakin käyttäneenä voin suositella.
Aurinko tosiaan helli avajaispäivää ja hyvä näin. Ilmeisesti sateisilla päivillä jatketaan tästä eteenpäin, mutta näinhän se taitaa mennä, että Suomen kesään kuuluvat ne kylmät sadepäivät, jolloin on hyvää aikaa kiertää kaikki galleriat ja kesäkaupat.
Keskiviikkoillaksi olin saanut kaksi kenraaliharjoituslippua Figaron Häät oopperaan ja pyysin ystävän mukaani linnaan. Figaron häät oli itselleni uusi tuttavuus ja kaikkea uuttahan on hauska mennä katsomaan. Juonta on kuvailtu mm. näin: Vanhan velan vuoksi Marcellina aikoo ottaa miehekseen Figaron, joka haluaa vaimokseen Susannan, jota himoitsee kreivi ja jonka vaimoon on rakastunut Cherubino…
Oopperaltahan tuo kuulostaa. Aika paljon itse asiassa nykyisiltä saippuaoopperoilta, joten Mozart on selvästi ollut aikaansa edellä. Vai seuraammeko me vain perässä?
Ooppera oli tosiaan jotain erilaista mitä oopperassa olen tottunut näkemään. Luin kuvauksesta, että ooppera on läpisävelletty, (termi ei itselleni järin tuttu), mutta liekö siitä johtui, että esiintyjät lauloivat repliikkejään välillä melkein kuin puhuen. Juoni meni eteenpäin vauhdilla, toisin kuin ihan perinteisissä oopperoissa, joissa tunteissa vellotaan välillä jopa, kröhöm, liian pitkään. Väliaplodeja ei paljoa päässyt tekemään, kun vuorosanat vain jatkuivat ja jatkuivat.
Juonenkäänteitä Figaron häissä riittää, joten aluksi oli oltava tarkkana, että pysyi kärryillä. Juoni kaikkinensa oli ihan ovela ja suosikkikohtauksiani olivat ne, joissa huumori oli läsnä sekä tietenkin aina kun lauletaan, kovaa ja korkealta, tai sydäntäsärkevän kaihoisasti. Puherepliikit eivät niinkään iskeneet. Mozartin musiikki on kaunista ja siitä nautin tietenkin kovasti.
Olavinlinna oli taas niin kaunis auringonlaskun aikaan ja pääsinpä kokemaan myös turvallisuusharjoituksen, eli heti kenraalin päätyttyä linnasta piti poistua suorinta tietä ulos. Ei vessoja, ei ostoja. Onhan linna epätasaisine kulkuväylineen ja portaineen haastava paikka liikkua reippaasti yhtään mihinkään ja hyvä, että näitäkin harjoitellaan ja testataan. Jäin muuten kaipaamaan ensi vuoden esitettä. Yleensä sitä on jaettu uloskäynnin luona.
Illan istumisen jälkeen pieni jaloittelu ystävän autolle, joka armeliaasti heitti minut kotiin, teki hyvää. Ja yleisesti ottaen teki koko ilta. Lämmin kesäilta Mozartin hullujen juonikuvioiden keskellä vei ajatukset pois arjesta ja mikäs sen parempaa kuin pieni todellisuuspako aina silloin tällöin.