Kutsu saatu mainostarkoituksessa : Savonlinnan Oopperajuhlat
Elämyksiä, upeaa seuraa ja itkettävän hieno ooppera tuli koettua torstai-iltana Savonlinnassa, kun Oopperajuhlat piti kutsuvierastilaisuuden Madama Butterfly oopperan kenraaliharjoituksen ohella.
Olen käynyt 20 vuotta Oopperajuhlilla ja se kuuluu kesiini yhtä olennaisesti kuin jäätelö, mansikat ja sadesään päivittely. Nuorempana ihastuin teatteriin ja muuttaessani Savonlinnaan joka kesäinen kuukauden pituinen oopperafestivaali oli luonnollinen jatkumo teatterifanitukselleni. Joku voi ajatella miksi mennä joka vuosi samaan tapahtumaan. Tapahtuma voi olla samanniminen joo, mutta aina ja joka kerta elämys on aivan uusi.
Torstainen kutsuvierastilaisuus alkoi Riihisaaressa ja ulkona oli kesäinen kaatosade. Mietin kotona lähdön hetkellä kumisaappaat vai tennarit ja sitä, että sään jumalilla on outo huumorintaju. Onneksi kengät voi aina vaihtaa ja survoin sirot balleriinat kassiin mukaan. Halusin kevyemmät kengät sisätiloihin mekkoni kanssa. Sen kerran, kun jotain kivaa tapahtuu, niin en halunnut tehdä kovin suuria kompromisseja minkään suhteen. Vähiten pukeutumisen.
Kohtuu kuivin jaloin selvisin Riihisaareen, jossa tilaisuus alkoi Oopperajuhlien taiteellisen johtajan Ville Matvejeffin ja markkinointipäällikön Christian Riutan sekä Riihisaaren museonjohtajan Nikke Kaartisen pitämillä puheenvuoroilla. Upeat oopperalauluesitykset kuulimme Sonja Herrasen ja Henning von Schulmanin esittäminä.
Tilaisuus jatkui pienellä purtavalla ja näyttelyihin tutustumalla. Koska Riihisaaren näyttelyt olivat itselleni hyvinkin tutut, keskityin katselemaan tunnenko ketään paikalta. Saavuin tilaisuuteen ilman avecia, kun avec ei nyt päässytkään irrottautumaan töistään. Ilokseni tunnistin monia, joihin olin somessa blogini kautta tutustunut ja koko iltahan meni mitä ihanimmin jutellessa ja tutustuessa muihin kutsuvieraisiin. Harmikseni kaikkiin en kerinnyt millään tutustua, sen verran paljon meitä oli.
Riihisaaresta matka jatkui Elviira laivalla risteilyn kautta Olavinlinnaan. Takakautta eli backstagen kautta sisään, ja samalla sai pienen kurkkauksen miten orkesteri valmistautui illan koetukseen. Saimme istua aitiopaikoilla, mistä näköala lavalle oli täydellinen.
Illan kenraaliharjoitus oli Madama Butterflyn ja olen oopperan nähnyt aiemmin juurikin Oopperajuhlilla. Se teki silloin vaikutuksen. Pidän Puccinin säveltämästä musiikista sekä väkevästä juonesta. Onhan Madama Butterfly oman aikansa tuotos tietenkin juonellisesti, mutta loppua kohden päähenkilön karu kohtalo lyö silmille ja saa kyynelet helpostikin virtaamaan. Eihän kyse ole pelkästään enää hänestä, vaan myös pikku-pojasta.
Uusin versio, jossa debytoi Silja Aalto on kertakaikkisen hieno. Minä pidin ja kovasti. Silja Aalto oli fantastinen, kuten toki muukin esiintyjäkaarti. Elämyksiä tuotti niin pelottava Bonzo kuin upeat lyhtykohtaukset, kuoro totta kai ja koko kokonaisuus. En löytänyt heikkoa kohtaa siitä. Aika meni kuin iltamissa ja esimerkiksi väliajan alkaessa en voinut uskoa, että ensimmäinen puolisko meni jo. Edellisillan Figaron häillä saattoi olla tuntemuksen kanssa myös jotain tekemistä. Sen ensimmäinen puolisko kesti puolet pidempään.
Madama Butterfly sopii oopperakonkarille, mutta voisi ihan hyvin toimia ensikosketuksena oopperaan. Onhan tarina raju, sitä ei käy kieltäminen, mutta musiikki, upea orkesteri ja erityisesti linnan mahtava akustiikka tekivät tästä hienon elämyksen. Omat suosikkini oopperamaailmassa menevät helposti tällaisten ”helpommin” kuunneltavien oopperoiden puolelle. Pidän Aidasta, pidän Turandotista, pidän La Traviatasta. Joten, Madama Butterfly on myös yksi suosikkini.
Oopperan jälkeen saimme vielä nauttia iltapalaa linnassa ja kuulla Silja Aallon mietteitä roolistaan Cio-Cio-Sanina eli Madama Butterflyna. Silja Aalto on lentoemännän työt jättänyt, upea oopperadiiva, josta kuullaan vielä ja paljon.
Puolen yön jälkeen hipsin muutaman muun kutsuvieraan kanssa pois linnasta ja mietimme mitä juuri aitiossa istuessamme koimme. Toki siinä samalla napsimme vielä kuvia valoisassa, mutta pilvisessä kelissä. Sade oli onneksi jo loppunut ja kyllä nämä Suomen kesän uskomattoman valoisat yöt ilahduttavat aina vain.
Ooppera on elämys. Jos ensikerta on kokematta, suosittelen menoa oopperaan heti vain kun siihen on mahdollisuus. Oopperajuhlilla on monenhintaisia lippuja, ja kaikilta paikoilta näkee hyvin lavalle. Aikoinaan jätin menemättä La Scalaan, koska lippuja etsiessäni jäljellä oli vain lippuja, joissa luki, että lavalle ei välttämättä näe. Arvelin, että kenties tolppa tai vastaava olisi ollut pahasti edessä, mutta en lähtenyt niillä lippuhinnoilla testaamaan näenkö vaiko enkö näe. Haluan tietenkin nähdä aina lavalle, niin kuin Oopperajuhlien katsomosta aina.
Oopperajuhlat alkoivat juuri, joten tänne kerkiää hienosti vielä koko heinäkuun suunnata. Myös ensi vuoden liput ovat jo myynnissä. Siellä onkin niin monta hyvää tulossa, että valinnan vaikeus tulee olemaan suuri.
4 thoughts on “Oopperajuhlien kutsuvieraana Olavinlinnassa”
Sinulla on ollut hieno päivä ja ilta oopperan merkeissä. Tämän tarinaa en tunne, mutta en monen monen muunkaan oopperan.
Itsellä oopperakokemusta on vähän. Ehkä siksi että ensimmäinen kosketukseni oli Viimeiset kiusaukset, jossa minusta olisi riittänyt ensimmäinen ja viimeinen näytös hyvin 😀
Sillä ensikosketuksella oopperaan on todellakin merkitystä. Hyvä että annat vinkkiä siihen, jos on vielä kokonaan kokemuksia vailla.
Ooppera on iki-ihana! Ja kun sen ilon voi jakaa vielä ystävien ja tuttujen kanssa, niin se vain tuplaantuu. Ihana päivä sinulla on ollut, ja kulttuurin ystävälle varmasti varsin antoisa, vaikka osa näyttelyistä olikin jo ennestään tuttuja.
Kuten Marella yllä olevassa kommentissa, myös minulla oopperakokemusta on hyvin vähänlaisesti. Olen tainnut elämäni aikana olla kerran ”oikeassa” oopperassa. Sen sijaan balettia ja teatteria on tullut kulutettua enemmän (joskin sitäkin ihan liian vähän…). Oli siis jälleen mielenkiintoista päästä mukaan tunnelmoimaan postauksesi välityksellä. 🙂
Ja tuo mekko on hieno!
Savonlinnassa en ole käynyt oopperajuhlilla, mutta yhdellä käyntikerralla linnoituksessa joku harjoitteli oopperaa. Silloin tuli kuunneltua.
Muutamaan kertaan olen käynyt Ilmajoen musiikkijuhlilla vielä, kun setä eli ja oli voimia käydä juhlilla. Siellä on aina kesällä oopperanäytelmä kesäisessä maisemassa. On ollut mm. Jaakko Ilkka, Jokiooppera, Ameriikka, Mannerheim jne. Tänä vuonna kesäkuussa näyttää olleen ”Säröillä”, ooppera ihmisen rajoista. Kannattaa joskus kesäkuussa suunnata Etelä-Pohojammaalle Ilimajoen raitille.