Erään lokakuisen viikon tapahtumia

Niinpä ne nollakelit löysivät Savonlinnankin. Viikon jokaisena päivänä on tuntunut liian kylmältä ulkona ja odotan todella milloin tähän taas tottuu. Lasten talvivaatteita on kaiveltu kaapeista ja jälleen todettu yli puolien kutistuneen kesän aikana. Jestas tätä vaatteiden uusimistahtia. Kirpparisovellukset käyvät kuumina.

Vaatteiden metsästyksen lisäksi kerkisin maanantaina piipahtaa ihotautilääkärillä. Varasin ajan luomentarkastukseen, kun päänahassa eräs luomi kasvoi nopeasti lyhyessä ajassa. Niin, että tökkäsin kammalla siihen harva se kerta. Olen käynyt monissa luomen tarkastuksissa, kun valitettavasti oma iho tuntuu niistä pitävän. Huokaus. Mietin kauhulla sitä nuoruuden intoa ottaa aurinkoa milloin missäkin trooppisessa maassa. No, tehty mikä tehty. Nyt ei auta kuin seurailla omaa ihoa.

Lääkäri totesi ruman luomeni olevan vaaraton rasvaluomi ja sen voi jäädyttää. Hoidettiin jäädytys saman tien ja nyt jonkun viikon kuluessa luomen pitäisi hävitä itsekseen. Onneksi ei ollut vaarallinen tai mitään. Seuraava epämiellyttävä juttu olisi, että pitäisi varata aika hammastarkastukseen.

Tiistaina hommasin itselleni iloksi uudet kahvimukit. Onnistuin kesällä rikkomaan toisen Marimekko-mukeista, joissa unikko-kuosi oli jännästi kahtia jaettu kahteen eri väriin. En ole unikon suurin fani, mutta silti jotain pientä siihen liittyvää on tehnyt mieli hommata. Nyt sitten valitsin tällaiset valkoiset mukit, joissa on valkoiset unikot. Ei hyökkää unikot silmille, mutta siellä ne piileksii. Tykkään näistä!

Tiistain iloja oli käydä lounaalla ystävän kanssa paikallisessa kiinalaisessa. Mukavaa, kun sieltä saa nykyään myös sushia. Kuulumisten vaihto ystävän kanssa nokakkain on muuten aina niin paljon mielekkäämpää kuin viestitse.

Keskiviikkona kävin jonottamassa renkaiden vaihtoon. Nollakeliä enemmänkin luvassa, joten ei auta itku markkinoilla. Talvirenkaat vaihdettuna jo lokakuun puolivälissä. Että sillä lailla, talvi saa vissiin nyt tulla.

Keskiviikko ilta meni kuitenkin rattoisasti valmiissa ruokapöydässä. Ystävän kanssa kävimme iltaruoalla paikallisessa ravintolassa. Välillä tuntuu hassulta miten saamaton on näkemään ystäviä, vaikka samassa kaupungissa asutaan. Edellisestä näkemisestämme oli kulunut jo vuosi. Toisaalta parempi varmaan joskus kuin ei milloinkaan.

Tuli vaihdettua pari sanaa myös ravintolan henkilökunnan kanssa, kun keskellä arkiviikkoa ravintola oli melkein täynnä. Aina näin ei arki-iltoina ole. Tarjoilija valisti, että loma-aika näkyy ruokailijoiden määrässä ihan mukavasti. Nythän oli siis mm. Helsingin seudun syysloma. Savonlinnassa syysloma on seuraavalla viikolla, joten meidän koululainenkin kotoilee viikon. Muistutus itselle.

Torstaina uusi robotti-imuri tuli taloon vanhan rikki menneen tilalle. Imuroi ja moppaa. Pidin vanhasta imuristamme kovasti, joten toivottavasti tämä on yhtä hyvä. Nyt ensimmäisen testiajon jälkeen lupaavalta vaikuttaa. Ennen moppaustoiminnon käyttöönottoa pitäisi imuroida kolme kertaa, joten sen testaaminen ei vielä onnistunut. Liikkuikin niin nopsaan, että sain vain kasan tärähtäneitä kuvia.

Perjantaina kävin koululaisemme koulunäytelmää katsomassa keskellä päivää. Joustavista työajoista on iloa, niin pääsee keskellä päivääkin piipahtamaan vaikkapa lapselle tärkeää juttua katsomassa. Hän oli kyllä todella innoissaan ja roolivaatteet sun muut vietiin kouluun jo hyvissä ajoin. Itsehän olin nuorena harrastajateatterissa ja näytelmien teko oli aina enemmän kuin innostavaa.

Perjantaina vuokrakämppämme vieraat vaihtuivat ja kävin sen siivoamassa. Jonkin verran keski-eurooppalaisia liikkuu vielä. Ruska oli kuulemma tehnyt vaikutuksen vieraisiimme.

Perjantai-illan otin rauhassa omassa seurassani katsoen yhden kesken jääneen sarjan loppuun. Kävin tosin ensin noutamassa juniorille 12 euron talvikengät, jotka bongasin face-kirppikseltä.

Lapset lähtivät pe-la yökylään ja miehellä oli rapukekkerit harrastusporukkansa kesken. Olisin varmasti voinut omia menojakin sopia pe-illalle, mutta mitä hittoa, oma sohva = paras paikka. Tavallisesti juniorimmehan hermostuu heti, jos äiti katsoo televisiota. Esimerkiksi seiskan uutiset ovat pitkäaikainen haave. Iltariekut alkavat niitä aikoja ja toivoisin kovasti tekstitettyjä uutisia. Voisi ainakin sivusilmällä katsoa mitä maailmalla on tapahtunut.

Lauantaina nukuin niin pitkään, että en kehtaa sanoakaan. “Aamu”kahvin jälkeen tartuin toimeen, joka oli ollut tehtävälistalla elokuusta lähtien, eli pesin ikkunoita. Ne, joista eniten katsellaan ulos, kuten olohuoneen ja keittiön ikkunat. Makkarin ikkunat saivat olla ihan rauhassa tällä kertaa.

Aurinko paistoi suoraan ikkunoihin ja hyvä niin, koska varjossa kaikki oli vielä kuurassa. Naapuri skrapasi autonsa ikkunoita tien varjoisammalla puolella samalla, kun pesin meidän ikkunoita. Tuntui kieltämättä hassulta se tilannekokonaisuus, mutta niin vain aurinko osui siihen meidän talon seinään. Eikä vilu tullut pesuhommissa, vaikka yhtä astetta taisi näyttää.

Lauantai-iltapäivällä lapset palasivat kotiin, laitoin makaronilaatikon uuniin ja vietettiin rauhaisaa koti-iltaa. Juniori laski autojansa ja isommalla oli kaveri kylässä. Laitoin pienen kattilallisen popcornia lapsille rouskuteltavaksi. Tykkään muuten kattilassa poksutella ne. Ovat jotenkin herkullisempia siten kuin mikrossa.

Tämän sunnuntain ohjelma onkin vielä vähän avoinna. Trampoliini pitäisi kasata talvivarastoon ja käydä airbnb siivoamassa. Lapsetkin voisi pienelle metsäretkelle viedä happea haukkaamaan. Nopeastihan nämä viikot sujahtavat ohi. Vielä yrittää näitä ruskan värejä ihailla ennen kuin kaikki häviää. Väriloisto on viime vuoteen verrattuna selvästi rauhallisempi, mutta onneksi vähän väriä siellä täällä. Piristää mieltä syksyllä! Mukavaa lokakuun loppua sinulle!