Maaliskuinen Tallinna

Ajankohtaa mietittiin kaksi kertaa mieheni kanssa, ennen kuin käytännön syistä varasimme pitkän viikonlopun Tallinnaan maaliskuun puolivälissä. Toivoimme huhtikuuta, mutta siinä vaiheessa työt vievät jo mennessään.

Lähdimme sateisena torstaiaamuna Savonlinnasta ajamaan kohti Helsinkiä. Nelisen tuntiahan siinä meni ennen kuin auto oli parkissa terminaalin läheisyydessä. Tallink MyStar kiidätti meidät puolestaan kahdessa tunnissa Tallinnaan. Olimme varanneet buffetin, jossa keskityin syömään hyvänmakuisia alkuruokia. Mies jaksoi hakea lämpimän ateriankin. Yhden hanaviinilasin pakotin alas, kun menin ottamaan, mutta ei se kummoista tavaraa ollut. Laiva oli todella siisti ja mukava, paluumatkalla ostimme pienet tuliaiset laivan puodista lapsille.

Tallinna tervehti meitä vilakkana ja tuulisena. Kuten odottaa saattoikin. Radisson Collection oli hyvänoloinen hotelli heti alusta asti ja kolme yötä vietimme mielellämme. Herkullinen aamiainen, jos jotain pitää mainita. Kylpylän puolelle en jaksanut lähteä, vaan otin tirsat, kun mies kävi testailemassa saunoja eräänä päivänä.

KUMU
Halusin käydä taidemuseo Kumussa, kun viime kerrasta oli vierähtänyt pitkä tovi. Taksi kiidätti meidät sateisena aamupäivänä museolle ja niinhän siellä pari tuntia vierähti helposti. Pidän perinteisestä taiteesta hieman modernia enemmän ja molempia oli tarjolla. Perusnäyttelyssä oli Viron vanhempaa taidetta, joka oli Kumun parasta antia. Sen lisäksi esillä nykytaidetta, videoteoksia ja veistoksia. Vaihtuvista näyttelyistä jäi mieleen Elisàr von Kupfferin (1872–1942) erikoiset, sanoisinko eroottiset, mutta kirkolliset työt, jossa alastomat hahmot, joista ei aina tiennyt onko kyseessä mies vai nainen, esiintyivät.

Pidän Kumun arkkitehtuurista ja pysyvän näyttelyn tilat ovat mielenkiintoisesti rakennettu. Muista kurkata joka nurkkaan ja notkoon. Töitä on sijoitettu jännästi ja seinät eivät ole vitivalkoiset, niin kuin taidenäyttelyissä usein, vaan tumman vihreitä ja viininpunaisia. Modernimpi taide oli sen sijaan saanut kliinisen valkoiset seinät ympärilleen.

Valitettavasti viereinen Kadriorgin taidemuseo oli juuri sinä päivänä kiinni. Jokin poliittiinen tapahtuma kenties, kun piha oli täynnä CD -kilvillä varustettuja autoja. Piipahdimme sen sijaan Pietari I:n talossa eli pienessä talomuseossa, jossa asuivat aikanaan Pietari I ja Katariina I. Rakennus oli kohtuullisen kokoinen, jopa vaatimaton ottaen huomioon asukkaansa, mutta rakennuttivathan he viereen palatsia eli juurikin tuota Kadriorgin museota, jossa emme päässeet käymään. Pietari Suuri oli 204cm pitkä mies, joten matala maja on aika ajoin saanut tsaarin kävelemään kumarassa. Talossa on paljon tsaarilta jääneitä kalusteita ja tykkäsin ison Kumun jälkeen piipahtaa tässä rauhallisessa talomuseossa.

Jos olisi ollut keväisempi ajanjakso, niin kauniit puutarhat ja puistot Kadriorgin ja talomuseon ympärillä olisivat olleet viehättävä päiväkävelyn kohde. Nyt pieni tihkusade sai meidät hyppäämään Uberiin ja ajamaan Telliskiven kaupunginosaan.

FOTOGRAFISKA
Kuuluisa valokuvataiteen museo Fotografiska oli käymisen arvoinen. Useammassa kerroksessa upeita näyttelyitä ja taitavien taiteilijoiden töitä. Peter Lindbergh : Lightness of Being oli täynnä herkkiä ja kauniita otoksia ihmisistä, julkimoista. Erikoisempia töitä olivat muotilehtiin otetut työt sekä valokuvat elokuvastudioilla.

Näin maaliskuussa esillä oli myös mielenkiintoiset näyttelyt Simen Johanilta, Elizaveta Porodinalta ja Wang Cheniltä. Viihdyin myös Fotografiskan puodissa, jossa melkein yksi kahvipöytäkirja lähti matkaan. Näitä meillä riittää, kuului ohimennen kommentti ja tällä kertaa en kartuttanut kirjakokoelmaamme. Onhan näitä toki.

Telliskivi on kukoistukseensa noussut vanha tehdas- ja teollisuusalue. Vanhoissa rakennuksissa on paljon pieniä myymälöitä, designia, käsitöitä, vintage kauppoja. Hyviä kahviloita ja herkkupuoteja. F-hoone on mainitsemisen arvoinen ravintola Telliskivessä, mutta tällä kertaa nälän edelleen pysyessä poissa tuhdin aamiaisen jälkeen kävelimme takaisin vanhan kaupungin suuntaan. Oli kyllä aikamoinen koiranilma ja sään huonontuessa oli pakko nöyrtyä jonkin baarin puoleen, ja kuin tilauksesta portugalilainen tapas-paikka Tasca avautui silmien edessä. Hieman viiniä, hieman tapaksia ja sateinen ilma ei enää haitannut.

Söimme ehkä vähän liikaa lomasemme aikana ja näin se on tainnut joka kaupunkiloma mennä. Jalat kipeinä kävelystä, maha täynnä herkuista. Hotellillamme oli erinomainen aamiainen ja keittiöstä sai vielä erikseen tilata erilaisia ruokia, kuten lettuja kastikkeella ja marjoilla. Arvatkaa vain survoinko sen mahaani joka aamu, vaikka se oli jo täynnä muuta aamiaista. Aamiaisen voimin selvisi pitkälle iltapäivään, kunnes oli saatava päiväkahvi. Yhdet erinomaiset päiväkahvit löytyi Pulla Bakerysta, vanhassa kaupungissa. Herkullinen focaccia leipä ja suklainen pulla löytyivät meidän lautasille. Suosittelen piipahtamaan!

Iltaruoat menivät siten, että ekana iltana päädyimme sattumalta sateesta ravintola Peppersackiin, joka oli ok, hyvät ruoat, mutta keskiaikaismeininki ei ole ihan suosikkejani ravintolamaailmassa. Näin ollen perjantai-illaksi varasin pöydän Pull -nimisestä ravintolasta, jossa oli erinomaiset ruoat ja viihtyisä rauhallinen tunnelma. Lauantaiksi illallispöytä oli varattu Pegasuksesta ja tämä viimeiseksi jätetty ravintola taisikin olla paras. Alku- ja pääruoat jaksoin syödä ja sitten oli luovutettava. Herkullista ja runsaasti. Ravintola oli myös aivan täynnä lauantaina.

Yksi museo, jossa olisimme käyneet, mutta se oli kiinni oli Merimuseo. Siellä ilmeisesti isompikin näyttelyn päivitys käynnissä. Tallinnan vanhassa kaupungissa tuli sen sijaan tallusteltua yksi iltapäivä. Jaksan kyllä katsella vanhaa rakennuskantaa ja ihailla kivoja ovia, kapeita kujia ja maisemia muurin päältä.

Maisemia pääsi myös ihailemaan Nigulisten kirkossa, joka on vaikuttava 1200-luvulla perustettu kirkko vanhassa kaupungissa. Kirkon torniin vei ihan lasihissi ja sieltä oli hyvä ihmetellä punakattoista Tallinnaa. Tämä oli pääsyy kirkossa vierailuun, mutta ilmeni, että siellä on laaja kokoelma kirkkotaidetta esillä. Tiukkoja portaikkoja ja kauniita, arvokkaita esineitä.

Shoppailu oli aika minimaalista tällä reissulla. Muutamissa pikkupuodeissa tuli piipahdettua, mutta löytöjä en tällä kertaa tehnyt. Pidimme itsemme kiireisinä erilaisissa museoissa ja näyttelyissä. Ai niin, kävimmehän myös Viron historiallisessa museossa, suurkillan talossa. Tämä ei oikein itseäni puhutellut, vähän turhan modernisti oli päänäyttely aseteltu todella kauniiseen vanhaan tilaan. Tila oli siis peitetty eikä näyttelykään kuninkaista ja valtaapitävistä päätä huimannut. Mutta se mitä itse taloa näki, oli mielenkiintoista. Myös näyttely taiteilija Ülo Soosterista oli hyvä, ihan mielenkiintoinen oli kellarin valtava asekokoelma sekä vanhojen tavaroiden esittely. En olisi tiennyt kaikkien käyttötarkoitusta!

Että näin, pitkä viikonloppu vilakassa Tallinnassa oli ja meni. Kotiinpaluu tuntui jotenkin pitkältä. Klo 12.00 jätimme hotellin taakse, 12.50 pääsi laivaan ja illalla klo 20.00 avasimme oman kodin oven. Mutta olihan se breikki arjesta piristävä ja kohti kevättä kääntyy katse nyt. Uutta lunta oli tosin satanut viikonlopun aikana, mutta kai senkin on joku päivä loputtava! Jos tekee mieli Tallinnassa käydä, niin suosittelen keväämmällä kuin tämä maaliskuun puoliväli. Kaupunki oli hieman nukuksissa ja perjantaina tuntui, kuin olisimme olleet ainoat ihmiset, jotka viitsivät tallustaa sateen vihmoessa Tallinnan kaduilla.