Sitä tosiaan pääsimme perheen kanssa seurailemaan kaksi viikkoa, koiran elämää. Saimme hoitokoiran hoiviimme emännän lähtiessä matkoille. Kolmevuotias kultainennoutaja on hyvin kiltti ja sekin pääsi nyt sitten kurkkaamaan lapsiperhe-elämää rauhallisemman elon sijaan.
Lemmikkiä meillä ei tosiaan ole, kun olen tarkka siitä, että jos eläimiä otetaan taloon, niin niille pitää riittää kaikki se aika mitä ne tarvitsevat. Koiran kanssa olen saanut elellä useammankin vuoden, kun tutustuin mieheeni ja totesin jo silloin koiran omistamisen olevan sitovaa, mutta hyvinkin antoisaa. Olen enemmän koiraihmisiä kuin kissaihmisiä. Molemmista kyllä pidän.
Lapsemme toki ottaisi koiran hetkenä minä hyvänsä, jos se olisi hänestä kiinni, mutta kun tiedän minun olevan päävastaava koiran hoidossa, niin ei. En ole valmis ottamaan kolmatta hoivattavaa. Ensinnäkin en osaa koiraa kouluttaa, olisiko siihen kärsivällisyyttäkään mietin. Koska koulutus on pidemmän ajanjakson vaativa asia, niin se taitaa olla yksi suurimpia kynnyskysymyksiä tässä.
Tällainen parin viikon hoitojakso oli ihan passeli. Ulkoilutusintoa riitti ja koirasta saa vähän niin kuin parhaat palat. Ei ole pidemmän ajan vastuuta, vaan on iloinen seuralainen koko ajan kotona. Lueskelin mitä hyötyä koirasta on ja listahan on yllättävän pitkä.
“Koira vaikuttaa myönteisesti omistajansa elämänhallintaan, emotionaalisuuteen, toiminnallisuuteen ja itsetuntoon. Koira on laaja-alaisen vaikutuksensa vuoksi kova kilpailija muille lemmikeille, joissain tilanteissa jopa ihmissuhteille. Koiran läsnäolo ja silittäminen alentavat verenpainetta ja hidastavat sykettä. Koiranomistajat käyvät muita vähemmän lääkärissä. Koira auttaa myös epäsuorasti, koska koiran omistaminen tuo sisältöä ja merkitystä elämään, lisää vastuuta ja säännöllisyyttä. Moni hoitaa ja ruokkii koiraansa paremmin kuin itseään. Koira houkuttelee myös liikkumaan säännöllisesti.” (Duodecim, 2017)
Siinäpä listaa ja luulenpa, että muillakin lemmikeillä on samankaltaisia hyviä vaikutuksia. Liekö sitten niitä tutkittu. Että olisihan siinä monta syytä ottaa koira lemmikiksi, en kiellä asiaa eikä se nyt ole poissuljettu joku päivä. Jonkun verran matkustelemme ja olemme poissa kotoa. Sehän se hankaluus lemmikin omistajan elämässä. Mihin sen lemmikin saa hoitoon lomien ja reissujen ajaksi?
Mitä hoitokoiramme sitten puuhaili kaksi viikkoa meillä? Päivät olivat aika rauhallisia, koska aikuiset olivat töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Kotitoimistoa hyödyntäen työskentelin koira jaloissa. Oli hassua, kun oli varjo koko ajan perässä. Mihin vain menit, niin tepsun tapsun kuului perästä.
Lapsemme silittelivät ja pussailivat koiraa, nuuskuttelivat ja tutkivat. Koululainen makasi aika usein sen vieressä ja jotain kuiskuttelivat siellä yhdessä. Juniori yritti opettaa leikkimään autoilla, mutta koiruus tyytyi lähinnä seuraamaan leikkejä vierestä. Nuuhkinta märällä kuonolla aiheutti yh äh-ääniä, kun lelut olivat hetkessä märkiä. Koiralla oli myös omat rauhalliset hetkensä, ei sitä koko aikaa piiritetty.
Ulkona parhaita asioita koiran mielestä oli ilmeisesti lumi. Siinä piehtaroitiin antaumuksella joka ulkoilukerralla. Myös välillä istuttiin mietteliäästi rauhassa ja kuunneltiin naapuruston ääniä. Takametsä kotimme takana oli erittäin hyödyllinen. Metsälenkit olivat parhaita, kaupungin keskustaan ei huvittanut mennä lenkille.
Sisällä koiruus nukkui aika lailla, mutta työtä sille teetti vahtia isoista ikkunoistamme lenkkeilijöitä. Ja murista heille. Välillä ulos haukuttiin enkä minä ainakaan siellä mitään nähnyt. Tonttujako haukut kysyin siltä välillä. Hoitokoiramme oli erittäin kiltti ja helppo hoidettava. Omia lelujaan retuutti leikkihetkillä. Muut kodin tavarat tai lasten lelut eivät sitä kiinnostaneet.
Mietin pentukoira-aikaa.. kun pissitään sinne tänne, purraan ja maistellaan omat ja muiden tavarat. Ohimenevä vaihe toki, mutta jotenkin pidän tästä aikuisen koiran vaiheesta enemmän. Kun tiedetään miten toimitaan, ollaan sisäsiistejä ja jatkuvaa opettamista ei enää ole. Ellei halua. Kai niille koirille voi opettaa vaikka mitä temppuja. Vaikkapa agility, olen ymmärtänyt sen olevan mieluinen harrastus monelle koiransa kanssa.
Mikä koiran pitämisessä ei ole niin hauskaa? No sanon kyllä joka paikkaan päätyvät koiran karvat. Tosin yllättävän nopeasti niihin tottui taas näin kahdessa viikossa. Imuri kyllä imuroi, mutta oli niitä silti jääkaapista lähtien joka paikassa. Koiralla ja koiran ruoallakin on ominaishajunsa, eikä se aina ole se kaikkein miellyttävin. Toisaalta joku väittää hevosten haisevan. Mitä sanon minä, hyvä tuoksuhan se on. Lemmikin omistajuudessa tietenkin painaa aina mieltä, jos tulee sairastumisia tai loukkaantumisia. Huolenpitäminen voi olla stressaavaakin joissain tilanteissa.
Mutta luulenpa olevani sitä mieltä, että lemmikin ja koiran pitäminen tuo positiivisia asioita omistajansa ja koko perheen elämään mahdollisia huonoja puolia enemmän. Jos koiran ottaa, niin se otetaan vakavasti ja pidetään huolta, että siitä kasvaa mallikelpoinen koirakansalainen ja sen kanssa on hyvä olla sisällä ja ulkona. Nyt hoitokoiramme on jo onnellisesti takaisin omassa kotonaan, jota se varmasti kaipasi. Kultainennoutaja rotuna näyttäisi olevan sopeutuvainen, ystävällinen ja leikkisä. En ihmettele, että se oli viime vuonna Suomen toiseksi suosituin koirarotu Kennelliiton mukaan.
Onko sinulla lemmikkiä?
10 thoughts on “Koiran elämää kaksi viikkoa”
Samanlaisia ajatuksia olen pyöritellyt myös, ja toistaiseksi jättänyt lemmikit hankkimatta. Vastuu on suuri, ja omia menoja täytyy suunnitella eri tavalla kuin ilman lemmikkejä. Muiden eläimet ovat kyllä mieluisia kamujani aina, mutta itse en koe luontevaksi hankkia omaa ainakaan tähän elämäntilanteeseen.
En ihmettele koronan alkuaikojen lemmikkibuumia, sillä kun kaikki meni kiinni ja normaali arki lakkasi monella pyörimästä, löytyi hyvin aikaa kouluttaa vaikka koiranpentua. Jos olisin suunnitellut koiran hankintaa ennen sitä, olisin varmaan itsekin ottanut tilaisuudesta kiinni!
Näinpä, sitten kun tietää, että voi sitoutua, on aikaa kouluttaa ja olla myös läsnä, niin varmaan paras aika ottaa lemmikki/uusi perheenjäsen kuten koira. ❤️
Minäkin nautin vain toisten lemmikeistä. Tyttärellä on kaksi koiraa, joten tassuterapiaa saa halutessaan sitä kautta.
Kivoja ovat ja monelle todella tärkeitä elämänkumppaneita jo oman hyvinvoinnin näkökulmasta.
Hieno koira ollut teillä lomalla.
Hoitokoira oli mukava juttu ja koiraa hinkuva koululainen huomasi, että lenkkejä tehdään useasti päivässä, säässä kuin säässä. Ja millaista se ruokinta ja koiran hoito noin muuten on. Koirat ovat kyllä hyvää seuraa.
Olipa kiva postaus – ja kurkistus koiraperhe-elämään. Meillä ei siilien lisäksi voi olla oikeastaan mitään muita eläimiä, sillä mies on hyvin hyvin astmaattinen ja allerginen.
Teidän siilit kuulostavat niin mielenkiintoisilta lemmikeiltä! Niinhän se valitettavasti sitten menee, että allergia ei anna armoa, mutta ihan mahtavaa, että silti sopivat lemmikit ovat löytyneet.
Meille ei koskaan tule koiraa juuri sen takia, että lemmikki sitoo tosi paljon resursseja, erityisesti ajallisesti. Toki, nuo samat sivuseikat, kuten sairastumiset (ja laskut niistä) sekä koiran ominaishaju mietittävät.
Kouluttamisesta tiedän sen, että sen voi myös ulkoistaa (se ei ole nyt halpaa, mutta tehokkaampaa, kuin itse tehty), mutta siihen silti tarvitaan aikaa ja hermoa, koska kotiloissa pitää tavallaan jatkaa opetusta. Vaivaloista se silti on.
Noh, tai ehkä sen takia, että olen enemmän kissaihminen 😊.
Joo, juuri näin, lemmikin ottamisessa on aina vastuu ja kun käsittää mitä se pitää sisällään, niin ei tule hätiköityä päätöksissä. Surullisia on minusta ne kohtalot, joissa eläin pistetään vuoden sisällä eteenpäin toisaalle.. Jokainen voisi miettiä näitä mainitsemiasi seikkoja ennen kuin pienen karvaisen “termiitin” kantaa kotiin. 🐕
Mulla ei ole lemmikkiä, mutta krooninen koirakuume! Mulle isoin ongelma on se, että olen saanut aiemmin koirasta allergiaoireita. Olen asiasta lueskellut ja voi olla niin, että jostain koirasta oireita tulee ja toisesta ei ollenkaan. Turvallisinta olisi varmasti valita sellainen rotu, mistä ei lähtisi kauheasti karvaa ja sen mukana allergisoivaa hilsettä.
Ihan kamalaa, kun haluaisi jotain, mutta ei pysty ottamaan. Koirakuume ei hevin menekään pois. Olen tainnut myös kuulla tuon, että osa koirista ei aiheuta allergiaa. Olisihan se ihanaa, jos voisi kuitenkin ottaa koiran.