Marraskuun hetket kolmessa kuvassa

Mitä mainioin kuvahaaste haastoi jälleen miettimään kuluneelta kuulta tilanteita, joissa on arkista arkea, yksi huippuhetki ja yksi mokattu hetkonen. Marraskuu tuntuikin yllättävän pitkältä kuukaudelta ja toi tullessaan lumen maahan ja ihan kipakat pakkasetkin. Marraskuu piti myös sisällään paljon mukavia hetkiä ja yhden omaa päänuppia kiristäneen möhläyksen.

Nadine eli Via Per Aspera Ad Astra -blogin pitäjä loi tämän kuvahaasteen, joka on ilahduttanut koko vuoden, ainakin itseäni, ja onhan tähän haasteeseen useampi bloggaaja tarttunut minun lisäkseni.

Vuoden loppu lähenee ja luulenpa tämän kivan haasteen jäävän nyt tähän vuoteen, joten vinkki vinkkinä kaikille fiksuille kanssabloggaajille, tartun mielelläni uusiin haasteisiin, jos ja kun niitä taas kehittelette.

ARKINEN JUTTU

Kuva ei ehkä arkiselta näytä, mutta liittyy marraskuun arkeen, joka on ollut monessa suhteessa lasten ehdoilla menemistä. Hivenen ylpeänä kerronkin, että monen monituisessa lapsitapahtumassa kerkisimme käydä lasten kanssa, vaikka itseäni isot ihmismassat eivät kamalasti houkuta. Mutta useampi kiva juttu oli Savonlinnassa järjestetty lapsia varten ja marraskuu toi siten mukanaan monta tapahtumarikasta hetkeä.

Ilotulitus kuului alkukuun tuli- ja valoshowhun, joka järjestettiin Halloween tapahtuman puitteissa. Juniori puhuu tästä spektaakkelista edelleen ja hänen kanssaan kahteen otteeseen tämän menimmekin katsomaan. Marraskuussa oli myös kaksi lasten konserttia, joihin osallistuimme sekä kiva lastenpäivä pääkirjastolla ilmapalloineen ja ohjelmineen.

Lapsia innosti myös paloaseman avoimet ovet, joka oli kansallinen tapahtuma ja erityisesti juniorillemme jännittävä tilaisuus. Samana päivänä oli Savonlinnan joulun avaus, jossa pääsi tapaamaan joulupukin tonttuineen. Jännä juttu, kun se pukki on niin jänskä (pelottava) hahmo ollut molemmille lapsillemme, että sanaakaan ei vahingossakaan pukille ole kumpikaan saanut sanottua julkisilla paikoilla.

HUIPPUJUTTU

Kuukauden kohokohta oli hääpäivän vietto, johon kuului hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja konsertti.

Tietenkään en mitään kuvia muistanut ottaa illanvietosta mieheni ja ystäviemme kanssa tai tunnelmallisesta ravintolasta. Konserttipaikalle Kerimäen kirkkoon oli komea jono, jolloin muistin pari kuvaa räpsäistä -15 asteen pakkasessa. Melkein oli täysikuu. Tämä loppuunmyyty konsertti oli itselle uudenlainen elämys: gregoriaaniseen tyyliin hittejä ja hymnejä.

MÖHLÄTTY JUTTU

Eräänä aamuna lähdin tuttuun tapaan viemään lapsia hoitoon ja kouluun. Jotain häslinkiä oli ja unohtuneita tavaroita siinä juoksin sisältä hakemaan ennen kuin hyppäsin autoon. Ei muuta kuin menoksi! Peruuttaessa ihmettelin outoja ääniä, mutta laitoin kuitenkin tallan pohjaan.

Auton olin aiemmin laittanut lämmitykseen eli sähköjohdon päähän, olihan ihan kiitettävästi miinusasteita. En sitä tietenkään lähdön hetkellä enää muistanut ja peruuttelin onnellisesti johdon irti seinästä. Eteenpäin ajaessa ajoin johdon yli niin, että autossa kiinni oleva sähkötöpseli kaikkine osineen irtosi.

Tällaisina hölmöilyn hetkinä on vaikea olla itselleen kiltti. Yritin kovasti, jotta koko aamu ei menisi pilalle ja tätä harmitellen. Pari kirosanaa saattoi kyllä päästä. Omien töppäilyjen kohtaaminen ei ole kivaa puhumattakaan siitä, kun pääsee maksamaankin siitä ilosta. Jotainhan se auton töpseliosan korjaaminenkin maksaa… Voi voi, olisin ihan hyvin pärjännyt ilman tätäkin hölmöilyä.

Onneksi ihana joulukuu alkaa. Marraskuu noin niin kuin kuukautena ei ole suosikkini, mutta joulukuussa on jo jotain taikaa. Joulun aika saapuu ja vuosi loppuu. Loppukiri vuoden hommissa. Eikö vain, aina tulee kiire saattaa asioita loppuun, oli se töissä tai jossain muussa asiassa. Odotan tästä mukavaa kuukautta ja toivotan sitä samaa sinulle!