Pääsiäisen pitkä viikonloppu ja aina muuttuvat suunnitelmat

Neljä pääsiäisen tuomaa vapaapäivää ja pitkä lista tekemistä. Varmaan muillakin pääsiäisenä riittää suunnitelmia, tekemistä ja menemistä. Olin ajatellut kotona tehdä asioita, samoin kuin käydä muutamissa kyläpaikoissa. Toki vieraita odotin meillekin. Pitkä perjantai alkoi laiskasti, myöhäinen aamiainen ja lapset vaativat leikkimään ja puuhaamaan. Pian päivä oli pitkällä ja olin suorittanut tasan nolla tehtävää. No, vielä kerkiää.

Perjantai-illan kuume nuorimmalla perheenjäsenellä ja huonosti nukuttu yö tiesivät nihkeää lauantaiaamuakin. Päivän menot peruttiin eikä pääsiäiskakulle kutsuttu ketään syömään. Kotona sain aikaan noin 2/10 tehtävää. Keltaisen pöytäliinan pöytään, koska on kevät ja kirpputorituotteiden hinnoittelua.

Pääsiäisen perinteitä ei kovin montaa ole meidän perheelle kerinnyt muodostua. Muutama vuosi sitten pidimme parisuhdeviikonlopun aina näitä aikoja ja Lontoo, Pariisi ja Praha olivat oikein ihanat pääsiäisen viettopaikat. Koko perheenäkin olemme pääsiäisenä matkailleet, mutta Suomessa.

Pääsiäisen vietto on ollut rentoa perheessämme ja jos jokin perinne jää joskus väliin, niin se ei ole meidän elämää kaatanut. Joissain asioissa olen huono suorittamaan etukäteen, kuten rairuohon istutus muistuu ajoissa mieleen noin joka kolmas vuosi. Onneksi koulussa pistivät ruohon itämään ja se on piristävän hieno tälläkin hetkellä. Pääsiäisenä, kuten muinakin juhlapyhinä, tuoreita kukkia täytyy olla. Ne omalta osaltaan tuovat oikeanlaista tunnelmaa.

Toisaalta tykkään siitä, että ei ole liian tarkkaa suorittamista ja tunnetta, että pääsiäisen pitää mennä juuri tällä tietyllä kaavalla ja tavalla. Mitäs sitten, kun täydelliset suunnitelmat romahtavat? Jollekin tulee kuume? Rennommalla asenteella selviää pitkälle.

Toisaalta en tiedä, tavallaan haluaisin olla tekevämpi ihminen kuin olen. Ja tavallaan kelpuutan itseni tällaisena puolittaisena. Joskus enemmän jaksavana, joskus vähemmän.

Toisin sanoen, ei tämä neljä vapaapäivää nyt ollutkaan niin tarmokasta tekemistä kuin toivoin. Tulee vähän haahuiltua ja lasten päiväunien aikaan juon päiväkahvia sen verran pitkään, että hihat ylös ja hommiin -asenne ei ota tulta alleen. Olisi pitänyt arvata jo siitä, kun pääsiäisostokset jäivät aatolle, eli torstaille. Kuka jättää niin myöhälle. Ja muun muassa torstai-iltana ei ollut enää yllätyssuklaamunan munaa vakkarikaupassa. Eikä kolmessa seuraavassakaan! Olihan niistä viallisista Kinder-munista juttua, mutta en jotenkin tajunnut sen johtavan munakatoon.

Suuri suklaamunajahti vaihtui suureksi yllätysjahdiksi. Piiloista paljastui kirjava kattaus herkkuja ja yksi lelu. Ilmeisesti kelpasivat ja jäinkin miettimään. Välillä suklaamunien yllätykset ovat aika pettymyksiä. Ja suklaa ei ole välttämättä parhaimmasta päästä. Onko pääsiäistä ilman suklaamunia lapsiperheessä? No, meillä oli nyt. Mutta vahingosta viisastuneena ensi vuonna ne puulle maistuvat munaset kiikutetaan kotiin jo hyvissä ajoin.

Kevään fiilistä

Kevät on kalenterin mukaan jo pitkällä. Huhtikuun puoliväli! Viime vuonna tähän aikaan lumet olivat jo sulaneet. Nyt on enää alle puolimetriä lunta meidän hiekkalaatikon päällä. Tuntuu se nyt sulavan vähän nopeammin kuin viime viikolla. Näin keväästä tykkäävänä ihmisenä tämä pitkälumisuus vähän harmittaa. Kohta on kevättä jäljellä enää toukokuu ja sitten alkaa kesä. Aika lähellä muuten.

Nyt vielä yritän nauttia keväästä eikä se ole tekemätön paikka. Jäin taas pitkäksi aikaa kuuntelemaan linnun laulua, kun vein nuorimman ulos päikkäreille pääsiäispyhinä. Kuume oli onneksi yhden illan juttu ja päikkärit ulkona mahdollisia. Siinä linnun laulua kuunnellessa aika kuluu nopsaan, tehtävät jää tekemättä. Ihmettelen seuraavaksi sinnikkäitä narsissin alkuja. Kukkapenkin kulmasta on hivenen lunta jo sulanut ja pienestä pläntistä lumen vierestä näkyy narsissin vihreitä. Ihana kevät, ihana luonto. Tämä aika saa minut voimaantumaan.

Ristiriita tämän energian ja silti tekemättömyyden välillä voisi mietityttää, mutta tiedän sen menevän ohi. Sitten kun on deadlinea ja pakko saada aikaan, niin tapahtuu. Mieleni osaa myös laiskotella, kun sen aika on. En tiedä, ennakoiko tämä kaikki taas kiireistä kesää. Olemme miehen kanssa molemmat töissä koko kesän, nuorin on hoidossa, mutta mitä ihmettä meidän koululaiselle. 10 viikkoa on pitkä aika. Asiaa ei ole vielä ratkaistu.

Viimeisenä pääsiäispäivänä pääsemme jo vähän kyläilemään ja ulkoilemaan. Aurinko paistaa ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu, että lumi joutuu nyt väistymään. Sitä on täällä itärajalla vielä aika lailla. Pitkä viikonloppu on kohta ohi ja 5/10 sain etukäteen suunnitelluista kotitehtävistä tehtyä. Uusi yritys ensi viikonloppuna. Ehkä elämää ei niin vakavasti kannata ottaa. Olen sen alkanut oppia. Suunnitelmat muuttuvat välillä sellaista vauhtia, että perässä ei pysy. Ei kai siinä muu auta, kuin mennä mukana.