Perjantain positiiviset, vol.2

Kesällä kirjoitinkin muuten tällaisen artikkelin. Ja jälleen tuntuu, että voisi kulkea musta pilvi pään päällä, kun tämä aika vuodesta väsyttää koko ajan, voisin myös syödä koko ajan sekä energiatasot ovat sellaiset laahaavat. Osa ihmisistähän sanoo heräävänsä eloon tähän vuodenaikaan. Tuntuu uskomattomalta, kun itse on niin päinvastoin. Keväällä olen eri ihminen. Jos minuun haluaa tutustua, niin suosittelen kevättä. Silloin ehkä jossain määrin minusta saa normaalin kuvan.

No, täällä sitä nyt mennään harmaassa ja kurassa. Savonlinnassa on satanut joka päivä ja hiekan määrä näyttäisi olevan vakio eteisessämme. Juniori on ollut joka päivä kokovartalohiekassa hoidosta tullessaan, koululaisella on korkeintaan kuraiset puntit ja kai me aikuisetkin oma osamme tuon tavaran sisäänkannossa tehdään. Toisaalta kun aurinko ei paista, niin kaikki hiekkakasat vähän niin kuin maastoutuvat eteisen mattoon eikä ärsytä ihan niin paljon kaikki sotkuisuus. Sehän on suorastaan positiivista.

Yritän siis repiä iloa arjen pienistä asioista ja näinhän se tavallisina viikkoina ja aikoina menee. Yritän myös kouluttaa itseäni siihen, että turhasta nariseminen on aidosti turhaa. Asiat ovat kuitenkin hyvin, se on paree muistaa ja se, jos mikä on tärkeintä.

Muut pienet päivän positiiviset:

-Tein eilen ison kattilallisen kasvissosekeittoa. Meitä oli kuusi sitä syömässä, kun pari koululaisen kaveriakin oli kylässä, mutta jes, keittoa riittää perjantain illalliseksi eikä tarvitse täten tehdä ruokaa. Aina ilon päivä, kun voi skipata ruoanlaiton.

-Aloituskuvassa olevat ruusut ovat puolitoistaviikkoa vanhat ja vielä ilona silmälle. Ja oikeasti iloitsen siitäkin, kun on niitäkin kimppuja tullut ostettua, jotka ovat kestäneet pystyssä kaksi päivää.

-Siivosin päivällä airbnb:tämme ja tuntui kuin patterit voisivat olla lämpöisemmätkin. Ei muuta kuin miettimään yritänkö ilmata itse, raahaanko miehen sen tekemään vai pyydänkö huoltofirmaa tms. katsomaan ovatko termostaatit kunnossa (matkailijat aika ronskisti niitä vääntävät yli numerotaulukon), mutta ei tarvinnut mitään näistä. Lappu ulko-oven ilmoitustaululla kertoi seuraavalla viikolla tehtävästä pattereiden tarkastuksesta kaikille asunnoille. Kävipä kerrankin näppärästi.

-Juniori sai aiemmin viikolla nenäsumutteena influenssarokotteen. Minusta nämä palvelut ovat hyvä juttu ja kaikki rokotteet olemme aina ottaneet. Asia, joka herättää vahvojakin mielipiteitä. Minä vain toivon, että taudit pysyvät poissa ja teen parhaani sen estämiseksi itseltäni ja lapsiltani.

-Pakko tähän positiivissävytteiseen listaan nyt lisätä, että pidemmän aikavälin projektina itseni kanssa on ollut se, että lopetan pääni sisällä sellaisten asioiden loputtoman pyörittelyn, joille en voi mitään. Jostain on jäänyt mieleen jonkun viisaamman sanomana, että kannattaa lopettaa turha murehtiminen ja märehtiminen. Negatiivisilta asioilta ei tietenkään voi silmiään sulkea, mutta positiivisen kokonaiskuvan kirkastaminen kuulostaa hyvältä ja tavoittelun arvoiselta. Sitä kohden tänäkin perjantaina.

-Iloinen asia itse perjantaissa on tietenkin se, että viikonloppu alkaa. Koko perhe on koossa tänä viikonloppuna ja sunnuntaina vielä isänpäivä. Pitäisi varmaan leipoa jotain. Lapset lienevät askarrelleet hoidossa ja koulussa pienet lahjat. Minähän en siis ole askartelevainen ihminen, joten käy enemmän kuin hyvin, että nämä hommat hoituvat muualla. Jos suoraan sanotaan.

-Ja lopuksi: huomenna lasten iloksi meille tulee yökylään mummin koira. Siinä on odottamista tälle päivälle ja silittämistä ja hoivaamista viikonlopuksi.

Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua sinulle!