Pienet juhlat ja terassin laittoa

Välillä on näitä viikkoja, jotka yllättävät kiireydellään. Jotenkin tuo vappukin sotki aikatauluja, vaikka mukavaa olikin. Sen jälkeen on tuntunut, että kiirus on joka suuntaan ja koko ajan. En itse asiassa pidä kiireen tunnusta enää lainkaan. Ehkä joskus tuntui, että sai aikaan asioita, kun oli monta palloa ilmassa. Nyt tuntuu vain, että ne pallot tippuvat kesken kaiken.

Se ehkä siitä viikosta. Tarkoitukseni oli mainita, että meillä juhlittiin pienesti koululaisemme synttäreitä sukulaisten kesken lauantaina ja sehän tietää aina leivontaa ja hieman siivoustakin. Eipä sillä, aina sanonutkin, että hyvä kun joskus käy vieraita. Tulee siistittyä vähän paremmin. Onkohan muuten iän tuomaa vai mitä, mutta enää ei ole ihan niin maata kaatavaa, jos koti on sekaisin. Paitsi jos niitä vieraita on tulossa.

Viikonlopun ajan meillä oli yövieraita, joten yritin siistiä jo ennen heidän tuloa. Puolet taisin suunnitelluista keretä tehdä. Leivoin hieman syntymäpäiville, mutta päästin itseni sen verran helpolla, että tilasin komian suklaamoussekakun leipomosta. Suunnitellut tuulihatut jäivät ajatuksen tasolle, kun taikina meni ihan plörinäksi. Ja roskiin. Onneksi jotain sain aikaan eli marjaisan kääretortun, jauhelihapannareita, joiden kylkeen raikas hedelmäsalaatti ja rieskaan käärittyjä härkä-tuorejuusto suupaloja. Lapsi rakastaa macaronseja, joten niitä ostin valmiina ja keksejä. Vieraita ei ollut paljoa, joten tämä tarjoilu sai kelvata. On joskus ollut enempikin tarjottavaa, mutta sitä tuppaa sitten jäämään ylitse.

Lasten synttäreillä muuten huomaa ajan kulumisen. Tuntuu hurjalta, mutta kyllähän te sen tiedätte. Omia synttäreitä kun ei tule juhlittua, niin silloin se vanheneminen ei tunnu niin mullistavalta. Hyvä kun muistaa oman ikänsä enää nykyään. Lapsille se onkin tärkeää ja vaikuttaisi siltä, että se yksi vuosi lisää on aina odotettu ja suuri saavutus. Missä vaiheessa sekin ajatus muuttuu? Että joka vuosi vanheneminen ei olekaan enää niin hieno juttu. Hih. En taida edes muistaa.. oliko parinkympin jälkeen vai kenties lähempänä neljääkymppiä. Ajatukset omista syntymäpäivistä ovat saattaneet vaihdella eri vuosina.

TERASSILLA

Tänne Savonlinnaan luvattiin yöpakkasia koko ensi viikoksi, joten terassimme loistaa tyhjyyttään mitä tulee kukkiin. Yleensä näitä aikoja olen jotain kukkia ulos laittanut, mutta nyt en luota kevään lämpöön yhtään. Terassi tuli silti harjattua ja ulkokalusteetkin pestyä. La-iltapäivänä kelpasi jo vieraiden kanssa istuskella hetkosen auringon paisteessa.

Istuskeluhetkiseksi nostin kauniita kukkia sisältä ulkopöydälle. Jotain väriä kaipaa kovasti, kun ulkona on vain lumen painama ruskea nurmi eikä meidän pihapuussakaan ole vielä lehden alkujakaan. Oli väriä luonnossa tai ei, niin kyllä sitä aina tulee tosi hyvälle tuulelle, kun ensimmäisen kerran keväällä istahtaa omalle, siistitylle terassille. Niin kävi nytkin.

Ollut kiva katsella myös ekoja pörriäisiä ja perhosia. Mietin vain miten käy, kun taas luvassa yöpakkasia. Ja kyllähän sitä itsellekin lämpöisemmät aamut kelpaisivat. Aamulla pitää melkein toppatakissa lähteä ja iltapäivällä sitten kärsii kuumasta. Suomen kevät.

Toukokuu on alkamassa ja omalta osalta työntäyteinen niin päätyössäni kuin airbnb-hostina. Toukokuuksi on mukavasti varattu asuntoa, joten siivoamista piisaa. Toivottavasti blogia vartenkin irtoaisi jostain enemmän aikaa kuin tällä viikolla. Hieman puolikuntoinen olo ollut joka toinen päivä. En tiedä onko jokin tauti painamassa päälle vai mitä tämä ikävyys on.

Miten toukokuu on sinulla alkanut?