Kasvojoogaa kokeilemassa

Lauantai meni oman hyvinvoinnin parissa. Olin bongannut parin tunnin mittaisen kasvojooga, -hieronta ja yin jooga tilaisuuden, johon tietenkin äkkiä ilmoittauduin kuukausi takaperin. Ohjattuna nimittäin tulee jotain tehtyäkin. Itsekseen ei niinkään. Kasvojooga on yksi niitä asioita, joita sadan muun asian ohella olen ajatellut aloittavani. Ainut vain, että sitä yleensä harjoitetaan itsekseen ja se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kasvojooga kiinnostaa, koska sen vakuutetaan säännöllisesti tekemällä pitävän kasvot nuorekkaina. Puhutaan jopa kasvojenkohotuksesta. Homma perustuu mm. siihen, että kasvojoogalla harjoitetaan kasvojen lihaksia ja lihasten vahvistuessa ja kasvaessa ne korostavat luonnollisesti kasvojen parhaita kohtia. Myös kollageenin ja elastaanin tuotantoa voi vilkastuttaa, joka itselle kuulostaa hyvältä. Omista kasvoista kyllä näkee, että jotain niistä on hävinnyt jo nyt neljänkympin paremmalla puolella.

Kasvojooga on kärsivällisen hommaa, koska tulokset eivät näy hetkessä. Kerran viikossa ei riitä. Mutta kasvojoogan hyvät puolet voi päätellä ihan maalaisjärjellä ja se motivoi minuakin aloittamaan. Eli piristynyt ilme on mahdollista nähdä jo muutaman kerran jälkeen, koska liikkeiden teon myötä veri kiertää paremmin. Silmäpussit pienentyvät lymfakierron vilkastuessa. Samalla se tuo hehkua kasvoille. Kasvojooga myös rentouttaa kasvot päivän aikana tapahtuvasta kurtistelusta ja siristelystä.

Nykyään kovin yleinen päätteellä työskentely aiheuttaa kasvojen jumiutumisen tiettyyn asentoon ja voi aiheuttaa päänsärkyä. Yleisilme on tämän jälkeen väsynyt ja kaiken huipuksi pääkin saattaa olla taipunut liiaksi eteenpäin. Samoin kännykän katselu vaikuttaa ryhtiin. Kasvojoogan luvataan auttavan pään oikeaan asentoon ja kielenkin (sillekin on siis ihanteellinen paikka suussa). Hampaiden pureminen yhteen ja yönarskuttelu vähentyvät ja leuat rentoutuvat.

Kasvojoogaa kokeilemassa

Tilaisuus, johon osallistuin, alkoi joogasta tutulla rentoutumisella. Sen jälkeen vain peili eteen ja kasvojoogaa opettelemaan. Jo ensimmäinen liike tuntui vaikealta! Isojen poskilihasten vahvistaminen. Tuntui jotenkin, etten ehkä osannut niin kuin olisi pitänyt. Ehkä syykin selvisi siinä tunnin jatkuessa, kun piti vahvistaa alisuorittavia lihaksia silmien ympärillä eli kehälihaksia. En vain hallinnut kaikkia lihaksia, koska käytin niitä liian vähän.

Uutta tietoa itselle oli tuo kehälihasten harjoittaminen. Ohjaaja aloitti kysymällä miltä näytämme, kun olemme hämmästyneitä. Suurin osa, oletan, avasi silmänsä ammolleen ja kulmakarvat koholle. Siten, että otsa oli ihan kurtussa. Otsalla tulee siis nostettua kulmia ja avattua silmiä isommiksi, kun se oikeasti kannattaisi tehdä silmiä ympäröivillä kehälihaksilla. Ilman, että otsa kurtistuu. Niinpä, kokeilepa peilin edessä. Oma ongelmani oli selvästi, että koko naama halusi tehdä näitä liikkeitä. Ei vain se yksi ja ainut tavoitteena oleva lihas. Turhauduin mielessäni itseeni jo jossain vaiheessa, vaikka tiedän tiedän, harjoittelemassahan sitä vasta oltiin.

Tuo edellä mainittu harjoitus on niin minua varten kaikessa ärsyttävyydessään, koska nostelen kulmiani ja rytistelen otsaani jatkuvasti. Ilman, että edes huomaan sitä. Osaan rentouttaa naaman valokuvaan, mutta muuten olen aika ilmeikäs. Minulle kelpaisi hyvin, jos tuo otsan rytistely loppuisi. Ne rypyt nimittäin vain vahvistuvat, jotka poikittain siitä otsan yli menevät. Päätelmäni on, että hallitsen aika huonosti kasvojeni lihaksia. Erityisesti kun yritän keskittyä liikuttamaan yhtä, sen sijaan liikkuu kaikki tai ihan väärä kohta. Huh, muuttuukohan tämä helpommaksi jossain vaiheessa.

Ohjaajan kanssa kävimme läpi muitakin liikkeitä, joilla rentoutettiin hampaiden kiristelystä kipeytyneitä kohtia poskissa, vahvistettiin kasvojen lihaksia, harjoitettiin kieltä, jotta se pysyisi oikeassa kohdassa jne. Lopuksi teimme ohjatun kasvohieronnan jojobaöljyllä. Tämän kaiken jälkeen kasvot olivat ihanan rentoutuneet, otsa ei hakeutunut ryppyyn ja osa heikoimmista lihaksista tunsi saaneensa kyytiä.

Tilaisuus päättyi yin joogaan, joka oli hidasta, rauhallista ja rentouttavaa. Olen käynyt nopeatempoisemmassa hathaflow joogassa, josta pidän kovasti. Tämä yhden ja saman asanan eli asennon pito oli mielelle aluksi liiankin rauhoittavaa, mutta niinhän siinä lopulta kävi, että pääsi kokonaisvaltaiseen rauhoittavaan olotilaan itsensä kanssa. Ei ollut kiirettä mihinkään, edes pois pitkään jatkuneesta asanasta. Hyvä lopetus kasvojoogalle tämä.

Ulos astueassani nappasin itsestäni selfien parkkipaikalla, ihan kaikkien nähden, koska tuntui, että kasvot olivat erilaiset kuin lähtiessä. Vähemmän uupuneet. Kenties tuntemus piti paikkansa. Sisäisesti oli tosi hyvä olo.

Että näin, hyvinvointia ja uutta oppia tähän viikonloppuun. Haluaisin kovasti ylläpitää kasvojoogan harjoittamista kotonakin. Koen kasvojoogan sellaisena ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä kaiken rentoutumisen lisäksi, koska kasvojen turpoaminen ja veltostuminen kulkee geeneissä. Tavallaan sitä on jo näkyvissä. Jos kasvojoogan lupaamat tulokset pitävät paikkansa, niin omalla viitseliäisyydelläni voisin pitää ilmeeni nuoremman oloisena pidempään. Ihan houkutteleva ajatus. Luulisi siinä olevan syitä toistaa opittuja kasvojoogametodeja useamman kerran viikossa.