Maailman kirjan päivä ja takatalvi

Aamulla tuli olo, että haluan näistä molemmista ajankohtaisista aiheista, niin maailman kirjan päivästä kuin takatalvesta jotain kirjoittaa. Ensinnäkin täällä Savonlinnassa on karmea keli. Mietin onko tässä takatalvessa mitään hyvää. Onneksi mielikuvitukseni on voimissaan ja päätin niitä parempia puolia keksiä, koska eihän tässä muuten täysjärkisenä säily. Kai tästä raikkaasta kelistä jotain iloa saa…

Henkilökohtaisesti minua ilahdutti runsaassa lumentulossa se, että myyrien tonkima ja pilaama pihanurmikkomme on nyt iloisesti lumen peitossa. Mikä on poissa silmistä, on poissa mielestä, eikös vain.

Muutamana päivänä joku viikko takaperin oli aurinkoisia päiviä, kun keväisemmän ajanjakson luuli jo alkavan. Lumi nimittäin suli suurimmaksi osaksi pois ja katupöly valtasi niin meidän pihan kuin kaupungin kadut. Pyöräilin koululaisen kaverina kevään ekan koulumatkan pyörällä ja meinasimme tikahtua katupölyyn. Myös pihaamme pöllyävä hiekkapöly oli ärsyttävää, kaikki polkupyöristä autoihin oli harmaan paksun pölyn peitossa. Mutta hurraa, ei ole muuten katupölyä nyt. Ainoastaan sellainen tiukka jääkerros oli miehen auton ympäröinyt eilenkin, vaikea rapsutella ikkunoista, kun kauppaan yritin lähteä, mutta ei se henkeen käynyt.

Omasta autosta ei niin väliä, koska siinä on jo kesärenkaat alla. Ehkä sen ennen juhannusta saa taas käyttöön. Vähän hyötyliikuntaahan tämä tietää itselle, mutta kaupunkimme on onneksi pieni ja olen päässyt jalkapelissä piipahtamaan tarvituissa paikoissa ja viemään lakanoita airbnb:hen. Kenties muillakin tämä rengastilanne sattunut päälle. Miehelleni tämä on tiennyt vähän tarkempia aikatauluja aamuisin ja hetkellistä paluuta työmaalta, kun kuskaa junioria hoitoon.

Viikonloppuna miehen talvirenkaat pelastivat myös päivän. Pe-la yönä oli tuiskuttanut parikymmentä senttiä lunta. Puoleen sääreen sitä kertyi pihallemme, mutta nelivedon ihmeellä siitäkin selvittiin, kun aamulla lähdin viemään koululaista voimistelutapahtumaan. Yhtäkään katua ei oltu aurattu, taisi aurat olla jo kesälomilla.

Illalla ajoimme jäisiä teitä ystäväpariskunnan kanssa Rantasalmelle syömään ihanaan ravintolaan. Paikka on tosi kaunis eikä olisi tällaisia kuvia männyistä saanut, jos meillä olisi lämmin mukava kevät. Pukeutuminenkaan ei tuota tällä säällä pulmia, kun voi talvivaatteilla jatkaa näin pitkälle. Ei tarvitse miettiä eteisessä laittaisiko kevättennaria vai matalaa nilkkuria jalkaan. Ne samat korkeavartiset talvikengät vain.

Ruokahuoltoa helpottaa myös tämä arktinen säätila. Terassille on helppo heittää jäähtymistä odottavat keitokset sun muut, ennen kuin ne voi laittaa jääkaappiin. Ei tule ruokamyrkytyksiä, kun on nopea jäähdytys. Peukku tälle.

Nyt kun on kesärenkaat alla ja ulkona tänäänkin jumalaton myrsky, jotain veden ja jään sekaista asiaa sataa taivaalta vinosti alas lumiseen maahan, niin kenellä vain on mahdollisuus: jää ihmeessä kotiin. Sisään. Lämpimään. Tämä on merkki siitä, että ota kirja käteen, kuppi kuumaa viereen ja nauti kirjojen maailmasta. Tänään on nimittäin Maailman kirjan päivä, myös kirjan ja ruusun päivänä muistan sen kouluajoilta. Oli nimi mikä hyvänsä, ajatus on hieno. Lukeminen on tärkeää ja hyvä harrastus.

Olen lukenut siitä lähtien, kun se jalo taito ensimmäisellä luokalla opetettiin. Neiti Etsivät, Viisikot, Merja Jalon heppakirjat ja sun muut olivat ensimmäisiä lukemiani kirjasarjoja. Olen aina tykännyt upota kirjojen maailmaan. Oikeastaan taukoa lukemiseen tuli vasta lasten ollessa pieniä ja juniori vielä vähän sitä on, mutta nyt olen ottanut takaisin noita kirjattomia aikoja kuuntelemalla äänikirjoja. Silloin pystyn touhuamaan muutakin ja pysyn kärryillä kirjamaailman uutuuksista.

Toki sängyn laidalla on aina hieman kesken jääneitä kirjoja, koska paha tapani on aloittaa uusi vanhan ollessa kesken. Se ei tarkoita, että kirja olisi huono, ei suinkaan. Uuden aloittamisessa on vain sitä jotain.

Nopeat kirja-arviot

Viimeaikaisia lukemiani kirjoja ovat mm. Jessica Fellowes: Mitfordin salaisuus ja Enni Mustonen: Näkijä. Kuuntelemaan olen kerinnyt nämä: C.L. Millerin Antiikinmetsästäjän murhaopas ja Miika Nousiaisen Pintaremontti.

Uudempaa tuotantoa ovat ulkomaan vahvistukset eli kaksi kepeää dekkaria Mitfordin salaisuus ja Antiikinmetsästäjä, joiden parissa sai ajan kulumaan. Pidän tämän tyyppisistä kirjoista, mutta näille molemmille antaisin max. 4 tähteä viidestä. Kaipasin vähän reippaampaa kerrontaa jännittävän tilanteen ollessa päällä, kun taas rauhallisempi tapa kuvailla tapahtumia sopii illallispöytään. Osin kokemukseeni saattoi vaikuttaa se, että kovin pitkiä aikoja kummankaan kirjan parissa en kerinnyt viettää, vaan enemmänkin pikku pätkissä tuli luettua sekä kuunneltua.

Kotimaiset jo muutaman vuoden takaiset Enni Mustosen Näkijä ja Miika Nousiaisen Pintaremontti olivat molemmat lukemisen/kuuntelemisen arvoiset. Näkijä on osa kirjasarjaa, joiden aiempia osia en ole lukenut. Nappasin tämän kirjan siis kirjakaupan alesta matkaan ja siten en tunne päähenkilöitä ehkä sillä lailla kuin kirjailija olisi halunnut, mutta siitä huolimatta viihdyin 50-luvun Los Angelesissa pukemassa tähtiä. Tai niin, enhän minä sitä tehnyt, vaan päähenkilö Viena.

Nousiaisen teos oli viihdyttävä, ja samalla antoi myös ajattelemisen aihetta. Puolisoa etsivä Sami, lasta toivova Samin sisko, lapsenlapsia odottava Samin äiti… Kirja on hyvä, vaikka näin bloggaajana pakko sanoa, että blogi jota päähenkilöt lukevat on ehkä hippuisen satiiriksi vedetty. Onko se elämä aina täydellistä blogeissa?

Nyt toivotankin hyvää Maailman kirjan päivää kaikille lukijoilleni! Olisi kiva kirjoittaa enemmänkin, mutta jotenkin tuo arki, työt ja lapset haluavat myös aikaani. Miten sinä olet muuten pärjännyt tuulen ja rännän tuiskutessa talvisessa keväässämme?