Oletko muuten kirjoittanut päiväkirjaa?
Minä todellakin olen ja aloitin kirjoittamaan sellaista ensimmäiseltä luokalta lähtien, kun kirjoittamisen alkeet opin. Kirjoitin päiväkirjaa aina aikuisuuteen asti, mutta opiskelujen jälkeen työelämän tultua kuvioihin lopetin. En tiedä miksi, mutta sen koommin en ole päiväkirjaa pitänyt. En osaa tätä blogiakaan ihan päiväkirjana pitää, mutta tämän hetken kuulumisia ja ajatuksia rustatessani Henna M. -blogista napattuun haasteeseen, tuli olo, että nyt ollaan jo lähellä päiväkirjamaisuutta. Hieman tuntoja ja tunnustuksia siis seuraavaksi.
JATKA LAUSETTA….
En ymmärrä… miten viikot tuntuvat sujahtelevan ohi yhä nopeammin ja nopeammin. Sen huomaa esimerkiksi aamuisin, kun lapsi katsoo piirrettyjä. Sanon, että eikö tuo ohjelma tullut ihan just. Saan vastauksen, että kerran viikossa tulee. Silti tuntuu aivan siltä, että ihan äskenhän tunnari raikasi telkkarissa, mutta välissä on ollut kuitenkin ne 7 päivää. Suih vaan sanoo päivät, ainakin täälläpäin.
Seuraavaksi ajattelin.. onnitella päivän nimpparisankaria ja siirtää ajatukseni ensi kuun alkuun. Toisen lapsemme synttärit ovat tiedossa silloin ja synttäritarjoiluiden mietinnän ajattelin aloittaa. Teen yleensä jotain itse, mutta tilaan jotain myös kahvilasta. Olen näitä pohtinut joskus vasta juhlaviikolla vain todetakseni, että kylän pienet leipomot eivät enää ota vastaan kakkutilauksia. Joten pieni ennakointi kerrankin saattaa vähentää juhlien aiheuttamaa kiireen tuntua. Toivottavasti. Että mitäs me sitten leivottaisiin?
Viime aikoina… olen joutunut nöyrtymään omien tapojeni edessä ja fiilaamaan elämäntapojani paremmaksi. Verenpaineet ovat olleet koholla, aika monessa mittauksessa jo ihan viime vuonnakin, niin ehkä sen ryhdistäytymisen aika oli nyt eikä huomenna. Ruksin verenpaineen syitä yksi toisensa jälkeen pois niin, että jäljelle jäivät liikunta ja ruoka. Eli uudet lenkkikengät kävin hommaamassa, jotta liikunnan lisääminen ei ainakaan hiertävistä kengistä jäisi kiinni. Olen myös vähentänyt rakasta juuston nakertamistani ja korvannut sen leivän päällä isolla keolla salaattia. Itse asiassa oikein hyvää ollut sekin. Toisen aamuisen leipäpalani olen korvannut maustamattomalla jogurtilla ja hedelmillä/marjoilla. Varmaan kovasti suolaiset leipäpalat ja rasvainen juusto, joita voi mennä kolmekin kertaa päivässä, eivät olekaan se paras ape minun ikäiselleni.
En osaa päättää... mitä muistoja lapsien tekemistä askarteluista, vaatteista, leluista jne. haluaisin säästää tulevaan. Näitä kertyy aika lailla koko ajan ja välillä jo otan jotain pussukoista pois myyntikasaan. Ja sitten palautan sinne pussukkaan.
Muistan ikuisesti… ensimmäisen ratsastustuntini 6-vuotiaana sekä ihanan vapauden tunteen, kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi. Myös törmäyksen heppoisella paatilla isoon veden alla lepäilleeseen krokotiiliin Etiopiassa ja sen miltä pieni verinen nyytti tuntui ensi kertaa sylissä synnytyksen jälkeen.
Jos saisin yhden toiveen se olisi… jonkinlainen positiivinen tasapaino maailmaan, jossa hyvät olisivat kerrankin niskan päällä.
Päivän paras juttu… on varmaan vielä tulematta. No ei vaan. Varmastikin se, että arki sujuu ja se jos mikä on parasta. Sitä kaipaa silloin, kun se ei suju.
Viikko sitten… kävin kampaajalla melkein extempore. Aamulla soittaessani aikaa seuraavalle viikolle paljastui, että kampaajalle oli tullut peruutus sille samalla päivälle ja niinpä parin tunnin varoajalla hyppäsin tukkahoitoon. Sitten vähän leikattiin ja värjättiin kuten aina minun hiuskuontaloani.
Kaikista pahinta on… kun huomaa kännykän muistutuksista ja mielessä killuvasta ajatuksesta huolimatta jättäneensä asian tekemättä. Vahingossa, huolimattomuuttaan tai mitä se ikinä on. Kamala fiilis, kun ei ole skarpannut ja tehnyt sovittua, luvattua. Pätee niin henkilökohtaiseen kuin työelämään. Ei onneksi ihan jokaviikkoista.
Salainen taitoni on… sujuva kymmensormijärjestelmä. On muuten mukava kirjoittaa koneella, kun ei tarvitse katsoa tai etsiä kirjaimia.
Minulla on pakkomielle… kurkkia päivän uutiset melkein joka kanavasta aamulla ja illalla. Samat uutiset joka sivulla, mutta niin vaan hesarit, iltalehdet ja ylet käydään läpi.
Söin tänään… mm. vadelmia, joita myytiin puoleen hintaan. Rasian läpi näyttivät elossa olevan ja syödessäni totesin niiden olevan priimaa. Marjat ovat sen verran hinnakkaita, mutta ah niin hyviä, että toisinaan niitä raaskii ostaa. Ainakin alehintaan.
Ärsyttävintä on… muuten se, kun täyteen hintaan ostettu kenties hinnakaskin tuote paljastuu ihan mädäksi. Esimerkiksi neljä syöntikypsää avokadoa, jotka sorruin ostamaan pari viikkoa sitten paljastuivat kotona syöntikelvottomiksi. 3 täysin mustaa ja vain yksi kohtalainen, josta suurimman osan pystyi syömään. Päältä päin katsottuna näyttivät ihan hyviltä. Joskus tuli ostettua useamminkin avokadoja. Nykyään mieleen tulee vain kaikki ne avokadon kasvatuksen liittyvät eettiset ongelmat, kun pohdin ostanko vaiko enkö.
Tekisi mieli… varata kasvohoitoa kuivalle naamalle ja jalkahoitoa vieläkin kuivemmille jaloille. Vielä on ajatuksen asteella.
Minusta on söpöä… kun meidän juniori tykkää pussata kaikkia meillä käyviä ihmisiä poskelle, tuttuja ja tuntemattomampiakin.
Hävetti… kun small talk ei suju aina niin helposti. Taas sitä törmäsi vanhaan tuttuun kaupassa ja jälkikäteen miettii miksi en kysynyt vointia tai jotain. En ole järin hyvä yllättävässä sananvaihdossa, ja se hävettää aika usein.
10 thoughts on “Rakas päiväkirjani… Tämän hetken tuntoja ja tunnustuksia”
Päiväkirjaa en ole osannut koskaan muutamaa viikkoa pidempään kirjoittaa, mutta tällaisilla kysymyksillä voisi aina silloin tällöin päivittää tilannetta!
Olen miettinyt, että olisi voinut vähän edes kirjoitella aikanaan, vaikka näitä lyhyitä fiiliksiä, koska ihan kaikkea en muista työaikojen alusta.. uskomattoman hyvin unohtaa asioita 😅
Kiva päästä kurkistamaan ajatuksiisi näiden kysymysten kautta. 😉 Minä olin myös kova pitämään päiväkirjaa nuorena, mutta sen koommin en ole sitä kirjoittanut enkä oikeastaan kaivannutkaan. Tuntuu, että sen kyllä muistaa omista ajatuksistaan, minkä tarvitsee muistaa. 😅
Kiitos paljon, näihin olikin hauska vastailla! Minullakin se päiväkirja jäi sinne nuoruuteen. Tosin ei haittaisi, jos tämä oma muisti olisi terävämpi. Valokuvien kautta sitä muistelee kyllä mitä on tehnyt. Kaikki kuvani menevät pilveen kännykästä, niin siellä on vuosien muistelot ja “päiväkirja”.
Tätä oli kiva lukea! Mä en ole päiväkirjaa pitänyt, mutta nyt lähiaikoina on ollut mielessä, että pitäiskö aloittaa. Sitä luulee muistavansa kaiken, mutta eihän se niin mene. Joka päivä ei varmaan kirjotettua tulis, mutta jos edes kerran viikossa kertoilis tapahtumista ja tunnelmista.
Voi kiitos, miten kiva kuulla! Tuo olisikin hyvä idea, että pitäisi vaikkapa kerran viikossa, tai ehkäpä kerran kuussa päiväkirjaa. Vuodelle kertyisi 12 juttua ja myöhemmin jaksaisi varmaan lukeakin tapahtumia, kun ei ihan päivän tarkkuudella kaikkea kirjaisi ylös.
Kiva postaus, nappasin haasteen itselleni! Pidin joskus päiväkirjaa, ja blogikin on omalla tavallaan minulle sellainen (viikon parhaat -koonnit). Naurahdin pakkomielteesi kohdalla – itse en kurki uutisia kuin yhdestä kanavasta, mutta mieheni lukee kaikki mahdolliset uutiset alvariinsa. 😉
Sulla on kyllä niin hyvä tuo viikon parhaat! Ja totta, oma päiväkirjahan se samalla on.
Joo, pakkomielteestä olen pyrkinyt pääsemään eroon. Mutta vielä ei ole onnistunut. Jotenkin se seuraava kanava pitää vielä kurkata, ja seuraava..
Kiva haaste! Samaistun useaan kohtaan, etenkin tuohon lasten tavaroiden ees taas siirtelyyn. Pahin on kun omat ja lasten myyntitavarat lojuu pidempään ja sitten niitä kärrää edes takaisin sen mukaan myisikö sittenkään 🤦 oma 2v on myös kova jakamaan halipusuja 🥰 meillä lapset rakastaa avokadoja, mutta välillä jää kyllä pidemmäksi aikaa ostamatta juurikin tuon takia että hirveä hinta ja onkin sitten syömäkelvottomia.
Ah ihana kuulla, että en ole ainut joka painii tämän asian kanssa. Oikeasti vaikeata valita mitä ihmettä sitä jättää itselleen lasten vaatteista, leluista, tekemistä jutuista. Ajattelen, että sitten joskus ne on kiva kaivaa esille ja näyttää vaikka jo täysi-ikäistyneelle lapsellensa. Juuri nyt on käynnissä erinäisten tavaroiden hinnoittelu kirppikselle. Siellä on se yksi kasa, jonka kohtalo on vielä avoin.
Syömäkelvoton ruoka aina vähän surettaa.. meilläkin toinen mukula söisi avokadoja vaikka ja kuinka. Enpä tiedä milloin taas viitsin koettaa onneani niiden suhteen.
Mutta hei, halipusut parhaita ❤️