Pukeutumistyylini 20-, 30- ja 40-vuotiaana on kokenut niin vaatteista ja muodista innostumisen ajanjakson kuin kaikenlaisia trendejä ja kokeiluja. Jos johonkin vaatteeseen tai tyyliin olen tykästynyt, niin sitä on käytetty vuositolkulla. Kunnes enää ei ole pystynyt. Kyllähän tuota 2000-luvun alun muotia miettii pieni hymynkare suupielessä. Aika kamalaahan se oli täytyy todeta tässä vaiheessa. Joitain kuvia opiskeluajoilta ja vapaa-ajalta valokuva-albumeista onneksi löytyi tähän kuvatodisteeksi.
2010-luvulla pukeuduin mielestäni aika tavallisesti. Oli farkkua, oli hupparia. Helppoja vaatteita, mekkoja kesään ja kittania toppeja talven lomareissuille. Nykyään tykkään kokeilla rohkeammin erilaisia vaatteita ja tyylisuuntauksia, vaikka ne omat suosikkivaatteeni ovat aika pieni joukko maltillisia perusvaatteita tätä nykyä.
Tyylini 20-vuotiaana eli v.2002 ->
Vuonna 2002 olin parikymppinen ja opiskelin Savonlinnassa matkailualaa. Opiskeluaikaan raha ei kasvanut puussa, joten päälle taisi tulla puettua milloin mitäkin. En tainnut kovin tarkkaan valikoida ja alennusmyynneistä tuli vaatekerrat yleensä ostettua.
Kesätöihin lähdin opiskeluvuosinani aina muihin maisemiin. Ehkäpä isoin muutos pukeutumisessani tapahtui v. 2003, jolloin vietin neljä kuukautta Lontoossa kesätöissä. Lähdin pienen kapsäkin kanssa matkaan alle 2 viikon varoajalla eikä vaatteita minulla kovin paljoa ollut noin yleisestikään. Siinä kesän mittaan iltamenot tulivat tutuiksi työkavereiden kanssa, kuin myös Lontoon valtavat valikoimat edullisia merkkejä ja vaatteita. Toista se oli pikkukaupungeissa, joissa olin pärjännyt muutamilla vaatekerroilla.
Tuohon aikaan ei kestävä muoti ollut ensimmäisenä mielessä, kun ostin hyvää vyötä kahdessa eri värissä ja kivaa toppia samaten. Toisaalta, käytin kyllä kaikkia vaatteitani, että eivät ne ihan turhaan missään maanneet. Tuolloin innostuin vaatteista enempi ja aloin katsella mikä on trendikästä ja ajan mukaista. Ajattomuus tai eleganssi eivät olleet pukeutumistyylini perusta.
Käyttämiäni vaatteita:
Bootcut farkut
Hihattomat topit
Lyhyet hameet
Vyöt metalliklipsulla, värikkäitäkin ja niitä käytettiin joka asussa
Aika tiukkaa ja niukkaa istuvuudeltaan
Sammareita ja beigejä värejä
Bolerot
Korkeita korkoja (siihen aikaan niillä juostiin bussiin ja tanssittiin koko yö)
Choker -kaulakoruja
Kauppoja ja merkkejä, joita käytin: River Island, H&M, Seppälä, Billabong, TopShop, Diesel
Tyylini 30-vuotiaana eli v.2012->
Näiltä vuosilta valokuvia löytyy aika vähän ja pääasiassa lomareissuilta. Olin vakaasti työelämässä mukana ja päivittäin puin ylleni työvaatteet. Töissä ei siis tarvinnut miettiä omia asuja. Vapaa-ajalla muistaakseni mietin sitäkin enemmän ja kovasti etsin tyyliäni kolmekymppisenä.
Kolmekymppisenä kuvioihin tulivat pillifarkut ja muut kapealahkeiset housut. Käytin myös villapaitoja (saattoi olla polyesteri), vetoketjullisia collegepaitoja, napitettavia sekä avoimia neuletakkeja ja kesäaikaan hameita ja mekkoja.
Kolmekymppisenä matalat kengät olivat useammin jalassa kuin korot, mutta kyllä ne korot jalkaan aina juhlapäiviksi, iltamenoihin ja ihan Oopperajuhlillekin löytyivät. Olavinlinnaan ei suositella korkoja, mutta no joo, sehän riippuu ihan missä on tottunut kulkemaan koroilla. Ei se linna mukulakiviteistä paljoa eroa.
Käyttämiäni vaatteita 30-vuotiaana:
Pillifarkut
Lyhyet jakut
Pitkän pitkät neuletakit
Ballerinat (edelleen käytän)
Kiilakorkoja ja nilkkureita (jotka eivät näyttäneet hyviltä hameen eikä housujen kanssa)
Saappaita pillifarkkujen päällä
Tuubihuiveja
Isoja koruja
Isoja käsilaukkuja koristuksilla ja kilisevillä metalliosilla
Merkkejä: Vero Moda, H&M, Seppälä, Guess, Esprit, Marc O’Polo
Tyylini 40-vuotiaana eli 2022->
Vuonna 2022 minulla oli jo tämä oma blogi ollut pystyssä jonkin aikaa. Minua kiinnosti muoti- ja tyyliasiat -ehkä hippuisen enemmän jopa kuin tällä hetkellä. Olisin halunnut olla töissä muodin parissa, mutta mites sitä matkailualan koulutuksella sinne hyppäät. Näinpä siis vanhempainvapaalla ollessani perustin Tyylimurun ihan omaksi leikkikentäkseni.
Tyylini oli vielä aika varovainen mitä tuli värien ja kuosien käyttöön. Opettelin mm. pellavan ja arkojen materiaalien käyttöä, löysin second hand muodin, aloin käyttämään pitkiä hameita, leveitä farkkuja, laatikkomaisia paitoja ja pitkiä villakangastakkeja neljän kympin ylitettyäni.
Samalla sanoisin tyylistäni karsiutuneen aika paljon turhaa, jota en enää kokenut omakseni. Yksi kiva mekko riittää luomaan nätin asun. Käytän entistä hillitymmin värejä ja sirompia koruja. Värikkäistä väreistä suosikkini on kirkas pinkki. Etsiskelen kotimaisilta merkeiltä vaatteita entistä useammin.
Nelikymppisenä olen alkanut ostamaan vähemmän, mutta hivenen hinnakkaampiakin tuotteita. Luonnonmateriaalit kiinnostavat. Kerran vuoteen ostan myös H&M:stäkin jotain samalla, kun käydään lapsen kanssa siellä. Savonlinnassa ei myydä nuorisovaatteita tällä hetkellä kovin kummoisesti. Minulla on muuten vielä muutamia n. 20 vuotta vanhoja H&M:n paitoja kaapissa.
Kirppareilta on kiva tehdä löytöjä. Monet vaatteistani ovat juurikin kirpparilöytöjä.
Käyttämiäni vaatteita 40-vuotiaana:
Hameita
Villapaitoja
Erilaisia kauluspaitoja – kesäsuosikkini pellavakauluspaidat
Printti t-paitoja
Leveälahkeisia housuja, niin farkkuja kuin puvunhousuja
Järkeviä korkokenkiä
Tennareita
Nahkatakkeja, villakangastakkeja
Isoja villa/silkkihuiveja
Laatulaukkuja
Merkkejä: Lindex, Tommy Hilfiger, &Other Stories, Vagabond, Mos Mosh, Y.A.S, Lovia, Cellbes, merkkituotteet: Vestiaire Collective
Ei tämä minun tyylini vielä tässä ole. Sehän muuttuu koko ajan hieman. Tällä hetkellä kiinnostukseni kohteet ovat kauniista laskeutuvat materiaalit, hento kiiltävä pinta kuten satiinissa, laadukkaat villlapaidat ovat aina ostoslistallani sekä rennosti, mutta siististi istuvat vaatteet. Haaveilen Andiatan ja Almada Labelin vaatteista sekä Onar Studiosin nahkatakki kelpaisi myös.
Asiat, jotka eivät ole vuosien aikana muuttuneet:
-Kotihousut heti jalkaan, kun tulen kotiin. Toisinaan rento hamekin tai shortsitkin käy, kunhan on jotain löysää ja mukavaa yllä. Toisekseen, joitain hyviä vaatteita haluan säästää. En käytä niitä sohvalla röhnöttämiseen.
-Syksyn tullen huivi kaulaan ulkona. Muuten vilustun. Tuubihuiveja en enää omista.
-Kuljen kyllä takki auki usein – liekö sillä jotain tekemistä vilustumisten kanssa.
-Alustopit – eli pitkähihaisen ja jopa lyhythihaisen paidan alla minulla on aina toppi. Joo, joskus on vähän kuuma. ”Pakkomielteeni” siihen, että alusvaatteeni eivät näy vaatteiden läpi aiheuttaa erilaisia manöövereitä. Myös lukuisia erilaisia rintsikoitakin löytyy, että voi käyttää erimallisia yläosia ja mekkoja.
-Leikkaan aina heti pois kaikki ne olkapäiden sisäpuolella olevat ripustusnarut henkareita varten paidoista. En halua, että ne kurkkivat kaula-aukosta ja roikkuvat milloin missäkin asennossa paidasta ulkona, vaikka kuinka käteviä olisivatkin henkaria ajatellen.
-Katse hakeutuu kenkäkaupoilla aina kauniisiin korkokenkiin ensin, vaikka en niitä enää ostakaan.
Onko sinun tyylisi muuttunut vuosien saatossa? Kaipailetko jotain hyvää, vanhaa tyyliä tai merkkiä takaisin?
One thought on “Tyylini kaksi-, kolme- ja nelikymppisenä”
En kestä, miten ihanaa, että kokosit tällaisen jutun! Jäin oikein pohtimaan omaa tyyliäni eri vuosikymmenillä (katsoimme äskettäin tyttären kanssa vuosina 2000-2012 otettuja valokuvia, ja tytär oli jokseenkin järkyttynyt vaatetyyleistä, heh). Olen yleensä päässyt trendeihin kiinni vasta, kun ne ovat olleet kuvioissa jo pidempään.
Muistan ikuisesti, kun joskus 2000-luvun alussa sanoin ääneen ystävälleni, etten ikinä koskaan tulisi käyttämään 3/4-hihaisia paitoja. ja kuinkas sitten kävikään? Meni pari kuukautta ja hankin H&M:sta kolme ihanaa raidallista paitaa juurikin tälle hihapituudella. Melkein rakastin niitä. Olen ajatellut samoin ainakin leveälahkeisista housuista, kuviollisista sukkahousuista, lappuhaalareista, push up -liiveistä ja urheilushortseista.
Oikeastaan en kaipaa mitään tyyliä takaisin, mutta nyt olen erityisen tykästynyt Leviksen leveisiin farkkuihin (niitä on minulla kahdet eriväriset), jotka olivat muodissa (ainakin) myös minun ollessani yläkoulussa joskus 1990-luvun alussa. Ajattelen, että tyylini on vakiintunut tai jotenkin pehmennyt vuosien saatossa. Ehkä.