Pidän vaatteista ja erilaisista tyyleistä, mikä saa minut aika avoimesti katselemaan vaatekaupoilla kaikki rekit läpi. Siis jos olen yksin liikenteessä. Toisen kanssa en osaa oikein shoppailla. Tulee olo, että toinen joutuu odottamaan minun takiani, joten käyn vaatekaupoilla ylhäisessä yksinäisyydessäni. Se voi olla niin siunaus kuin kirouskin. Siunaus, kun saa keskittyä ja tutkia ihan rauhassa. Kirous, kun kukaan ei ole sanomassa vieressä, että mietihän ostostasi vielä. Enkä koe, että myyjistäkään on paljoa apua. Tiedättehän mitä moni sanoo.. Kaikkihan on aina tosi ihanaa, vai oletteko joskus törmänneet toisenlaisiin myyjiin?
Tällaisia hutiostoja olen tehnyt vaatekaupoilla:
Liian avoin kaula-aukko
Vaikka kuvittelen tietäväni mistä pidän ja millaisia vaatteita puen päälleni, niin aina välillä haaviin jää silti liian avonainen kaula-aukko. En osaa käyttää paitaa tai mekkoa, jossa on minun mielestäni liian syvään uurtava kaula-aukko. Itse asiassa, selkäpuolikaan ei saa olla kovin avoin, jotta tulisi valittua ylleen. Liian avoin kaula-aukko pääsee yllättämään minut siten, että kangas on leikattu nätisti vähän ristiin alemman kankaan päälle. Paikallaan sovituskopissa paita voi vaikuttaa hyvältä, mutta käytännössä, kun liikkuu ja istuu ja niin edelleen, se päälikangas lähteekin liikkeelle ja kas, kaula-aukko pääsee yllättämään. Tällöin nyhdän kangasta koko ajan takaisin paikoilleen mikä saa itseni ahdistuneeksi kuten varmaan vieressä olijankin. Joskus olen yrittänyt hakaneulalla korjata tilannetta kankaan alapuolelta ja saada kaula-aukon pysymään kohtuullisen kokoisena. Hah, se onnistuu joka kerta. Näyttämään kauhealta.
Läpinäkyvä kangas
Argh, joskus nettiostoissa tai ihan kaupassakin olen ostanut vahingossa liian läpinäkyvän vaatteen. En ensinnäkään kulje alusvaatteet minkään läpi heijastuen. Se tyyli ei tule helpolla minuun tarttumaan. Valkoiset housut – käytän stringejä, vaikka en niistä järin välitä. Yläosat – laitan aluspaidaksi topin sekä rintaliivit, joista ei muodostu kohoumia paitaan. Ymmärtänette miksi rennompi istuvuus ja liehuva materiaali vaatteissa on ihanaa – ei ole alusvaatteiden näkyvyys ongelmia.
Olen myynyt pilkkahinnalla mekon, jonka en pikkupuodin hämärässä sovituskopissa tajunnut olevan niin läpinäkyvä, että reidet paistoivat lopun viimeksi läpi. Ja ties vaikka ne pikkarin ääriviivatkin. Juu ei, en osannut käyttää, eikä alushametta tullut hommattua. Myin ja harmitti koko ostos. Puhumattakaan ne lukuisat yläosat, joiden läpinäkyvyyden kanssa on saanut taistella. Helpommalla pääsisi, jos ei välittäisi alusvaatteiden näkymisestä..
Liian erikoinen ostos
Tässäpä minulle tyypillinen harhaosto. Olen ihastunut hauskannäköiseen vaatteeseen kaupassa, ja vaatteessa on erikoinen matsku tai jännä leikkaus, kenties vähän outo design tai jopa räväkät vastavärit. Jännä juttu, kun sitä ei sitten tule laitettua ylle tavallisena päivänä. Niin, vietän suurimmaksi osaksi ihan tavallista arkea ja elämää. Harvassa on ne tapahtumat, kun tarvitsen erikoisuuksia ylleni. Silti ne vetävät puoleensa ja yritän niitä joka ostosreissulla torjua mielessäni. Parempi kiertää kaukaa, ettei tule ajatuksia.
Tiukka vaate
En ole enää samankokoinen kuin joskus. Vaatteiden koko on pikkuhiljaa kasvanut. Sitä on tosi vaikea muistaa. Otan helposti sovitettavaksi liian niukan kokoluokan vaatteita. Ja auta armias, jos joku sellainen sitten sattuu sopimaan sillä hetkellä. Kenties ollut vähemmän turvottava päivä tai jotain, joten nappaan niukan vaatteen mukaani. Myöhemmin totean, että ihoa nuoleva ostos ei tunnu kivalta päällä. Eikä välttämättä omaan silmään enää näytäkään siltä.
Kutistuva vaate
Enkä tarkoita sitä vaatekaapissa ”kutistumista”, vaan pesukoneessa. Hitsi vie, kun jotkut kankaat ovat surkeita, vaikka ihan ohjeen mukaan pesisikin. Saumatkin saattaa alkaa kiertää. Nämä vaatekappaleet pitää painaa mieleensä, eikä missään nimessä ostaa samaa merkkiä uudestaan.
Jalan alle rullautuvat sukat
Kesäaikaan tykkään käyttää lenkkareissa matalavartisia sukkia. Olen huoleton sukan ostaja ja ostan mistä löydän, kun sukkakriisi iskee. Se muuten aina pääsee yllättämään. Luulen sukkalaatikkoni olevan täynnä valkoisia kesäsukkia ja mitä vielä, löydän sieltä vain mustia ja paksuja. Ja tässäpä se ongelma syntyy – en ikinä muista mistä olen ne ”hyvät sukat” ostanut ja ärsytyskäyrä on korkealla, kun tajuan uusia sukkia käyttäessäni ja ensimmäiset sata metriä käveltyäni, että sukka on jo rullautunut painamaan jalan alle. Voisin käyttää tavallisia nilkkasukkia, mutta kun en pidä siitä miltä ne näyttävät hameen ja tennarin kanssa. Pienet ovat ongelmat minullakin, enkä edes aloittanut puhumaan niistä ns. balleriinasukista. Voi kun löytäisin jälleen sellaiset, jotka pysyvät jalassa. Kaikki vanhat ulkomailta ostetut ovat jo aika päiviä sitten rispaantuneet ja roskiin heitetty.
Nuoruuden erheet
Ensimmäinen ns. merkkitakki, jonka ostin oli kuvissa kivannäköinen ja outlet-hintaan muutamia satasia. Ostin sen parikymppisenä, kun olin saanut työpaikan. Käytin takkia tasan kaksi kertaa, koska käytännössä takki olikin oudon mallinen vyötäröltä, hihat olivat hippusen liian lyhyet ja hihansuissa röyhelöä ja mitä kaikkea siinä takissa olikaan, josta en oikeasti tykännyt. Oli tosi vaikea myöntää virheensä, kun niin kamalasti oli halunnut sen merkkitakin. Pakko sanoa, että on helpompaa elää kun unohtaa ”merkit” ja etsii vain toimivaa, mutta tietenkin kaunista vaihtoehtoa.
Toinen samoihin aikoihin tapahtunut virheeni oli ostaa herkkää nahkaa olevat trendikengät. Aika pian oston jälkeen sade yllätti kaupungilla ja kenkien vaaleanbeige nahkapinta tuli täyteen täpliä vesipisaroista. Ja ne täplät muuten jäivät. En ollut käsitellyt kenkiä mitenkään ja ne imaisivat kaikki vesitahrat itseensä ja näyttivät aivan karmeilta. Työnsin ne kenkäkaapin perälle odottamaan jotain ja sitä ei ikinä tullut. Muutossa raahasin ne vielä uuteen kotiin, jossa ne tyytyväisinä pötköttelivät kenkälaatikossa jonkun vuoden. Trendikkäästä kenkämallista ajoi aika ohi eivätkä ne tuntuneet enää mallinsa puolesta omilta, vaikka nahan olisi saanut värjättyä. Miten turha ostos, ai että.
Olen löytänyt keinoja välttää hutiostoja ja olen niistä kirjoittanutkin täällä blogissa. Oman tyylin tunteminen helpottaa jonkin verran ja testit pukukopissa: istu vaatteen kanssa, kävele ja kääntyile. Joten, harvemmin niitä huteja enää sattuu, mutta turha kuvitellakaan, että ne niin vain loppuvat. Ihmisiähän tässä vain ollaan ja ollakseen sellainen täydellinen yksilö, niin sitä hommaa pitää vielä vähän harjoitella. Hutiostos harmittaa aina, mutta joskus ei voi kuin antaa itselleen anteeksi ja yrittää parantaa huonot tapansa.
AIEMPIA ARTIKKELEITA: