Kaksi vuotta bloggaamista takana. Hetken mielijohde loi harrastuksen, kauan kaivatun sellaisen ja tällä tiellä ollaan. Naputtelemassa tietokoneella. On muuten mukava kirjoittaa asioista, jotka tuovat itselle iloa. En ehkä ole kovin puhelias ihminen, mutta kirjoittava kylläkin.
Tässä ihan pieni esittely minusta, vähän lisää sille mitä tuosta blogin ylälaidan esittely-napin takaa löytyy. En tiedä millaisen mielikuvan annan kirjoittamalla pelkästään muodista ja sisustamisesta, suonette anteeksi kapean aihepiirin, mutta se on tarkoituksella sellaiseksi valittu. Olen tavis, eikä elämästäni kovin mielenkiintoisia juttuja taitaisi saada aikaan.
Olen:
Tiina, vastikään 41-v. täyttänyt naisimmeinen. Kotoisin Turengista, josta päädyin vähän niin kuin vahingossa nykyiseen kotikaupunkiini Savonlinnaan.
Koulu ja ura:
Näissä ei ole paljoa kertomista, joten mahtuvat samaan kappaleeseen. Lukion jälkeen löysin itseni Savonlinnasta, tosin luulin hakeneeni Mikkeliin matkailualan opintoihin. Valmistuin restonomiksi, tein kahta työtä hetken päällekkäin ja aloitin työskentelemään matkailualan yrityksessä, jossa olin 15 vuotta. Luin siinä samalla datanomiksi ja muutamia vuosia sitten ylemmän matkailualan tutkinnon. Nyt työskentelen toimistosihteerinä.
Pienen yritykseni kautta mm. pyöritän airbnb:tä. Olin ehkä ajatellut useampaakin, mutta ei ainakaan vielä rahkeet tai aika ole riittänyt.
Perhe:
Perheeseen kuuluu kaksi lasta, päiväkoti-ikäinen ja koululainen. Mies on pysynyt matkassa 19 vuotta, kuusi vuotta sitten menimme naimisiin. Häävuosi taidettiin paristikin sopia, mutta aina tuli jotain muuttujia. Viimein vuonna -17 pidimme häät. Lemmikkejä ei ole, mutta ehkä joku päivä. Gerbiili tai koira.
Miksi tämä blogi?
Blogin kautta halusin tuoda pukeutumista ja muotia arkipäivän keskelle. Inspiroivia juttuja, asukuvia. Jokaisella meillä on toisinaan päiviä, kun ei ole mitään puettavaa. Paitsi, että usein on kun keksii uuden tavan käyttää vaikkapa sitä perus kauluspaitaa. En ole fashionista ja tuskin sellaista tuleekaan. Ennemmin pyörittelen näitä klassikkovaatteita ja näytän miten ne stailataan aina uudelleen ja uudelleen.
Vaateteollisuus tekee hallaa ympäristölle, joten yksi keino toimia paremmin kuluttajana on antaa vaatteelle pidempi elinkaari. Siihen on monta tapaa, joihin kiinnitän huomiota täällä Tyylimuru-blogissa.
Sisustusasiat ja nelikymppisen elämänmeno omasta näkökulmastani tulevat myös esille täällä blogin sivuilla aika ajoin. Luetuimpia Tyylimurun artikkeleita ovat kuitenkin muotiin liittyvät jutut.
Oisko blogin nimeä voinut harkita pidempään?
Haha, todellakin. Mutta se on nyt mikä se on. Ei voi mitään. Tyylin murusia…
Perusluonne?
No aika vakaa, kiltti ja joustava. Mieluummin positiivisia puolia elämästä etsivä. Kun asiat eivät mene niin kuin pitäisi, niin saattaa lipsahtaa ärhäkän puolelle. Pikkusen. Lepyn nopeasti, en tykkää riitelystä, turhasta työstä enkä stressin tunteesta.
Elämäsi jännittävin hetki?
Jaa-a, varmaan molempien lasten synnytykset. Siinä hommassa ei aina tiedä miten käy. Ja sitten se hetki, kun vauvan (kahdesti) sai syliin ensimmäisen kerran. Että siinä hän nyt on, tervetuloa maailmaan. Luulenpa noin muuten, että olen tehnyt aika vähän jännittäviä asioita, tykkään tasaisen varmasta elämänmenosta.
Mistä nautin?
Rauhasta ja hiljaisuudesta. Nukkumisesta. Mutta myös perheen kesken reissuista ja puuhailuista, niistä ei ääntä, tapahtumaa tai harmaita hiuksia puutu. Nautin myös elämän pienistä asioista, kuten hitaista aamuista, lehden lukemisesta ja hyvästä kahvikupillisesta, kauniin vaatteen pukemisesta ylle, säästä joka on parempi kuin luvattiin. Hetkoset, kun ei tarvitse kokata tai siivota esim. reissun päällä, saa nauttia hyvän hotellin palveluista ja tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Sen jälkeen paras fiilis on palata arkeen, kokkaamaan, siivoamaan ja pyörittämään huushollia.
Mitä katson televisiosta?
Aika vähän mitään nykyään. Uutisia eniten, joskus joku viihdeohjelma pyörii taustalla kun teen muuta. Syksyllä varmaan tulee katsottua Elämäni biisiä, lasten kanssa Masked singeriä ja mitä näitä on. Olen huono katsomaan realitya, joten olen ulkona aina niihin liittyvistä asioista, kuten myös Salkkareista. Viisi jaksoa kokonaisuudessaan olen tainnut nähdä. Pidän fiktiosta eniten ja hyvä komedia- tai “poliisi”sarja uppoaa kyllä. Juuri nyt ainut sarja, jonka uusin jakso on pakko nähdä heti: Only Murders in the Building Disneyltä (lapselle hommattu kanava kesälomaksi, ja hups, vielä jatkuu).
Mitä syön mieluiten?
Voisin elää leivällä, mutta se ei vissiin ole ihan viimeisimpien ravintosuositusten mukaista, joten ruokavalioon kuuluu myös juusto, kasvikset ja hedelmät, kana, kala, kahvi, suklaa. Ruoka, johon tulee joskus himo: savulohipasta. Olen kaikkiruokainen. Eli syön kyllä kaikkea, jos tarjotaan vaikkapa kylässä. Allergioita ei ole, joten sen puoleen mikään ei rajoita. Parasta usein on ravintoloiden alkuruoat eli erilaiset kalat, mädit, keitot, pienet annospalat. Nams.
Suosikkirutiini?
Iltapäiväkahvit ehdottomasti. Onko se rutiini? Toistuu ainakin päivästä toiseen.
Viesti vai soitto?
Olen naputtelija eli viestejä, sähköposteja, whatsappia. Mutta soittaminen ei ole ongelma, koen viestin vain jotenkin helpommaksi.
Miten otan mahdollisia kehuja vastaan?
Huonosti. Yritän nykyään saada ulos sanan kiitos sen sijaan, että alan vähätellä juuri kehuttua asiaa.
Autetaanko tuntematonta?
Kyllä, jos sattuu tilanne kohdalle. No tämä on pieni juttu, mutta viimeksi annoin kyydin keskustaan neuvolasta lähtiessä, kun nuori nainen kysyi kyytiä. Tosin hän joutui hetken odottamaan autossa, kun vein lapsen matkalla hoitoon.
Tuleeko kiroiltua?
Valitettavasti. Suosikki on perk*le. Siitä v-alkuisesta en välitä.
Minne olisi kiva matkustaa?
Olen 34 maassa käynyt, ja seuraava unelmakohde voisi olla joku saari Tyynellä Valtamerellä: Pääsiäissaaret, Fidzi, Samoa, Tahiti… joko lähdetään!?
Minä en ole koskaan:
Laulanut karaokea, purjehtinut, ottanut tatuointia, sukeltanut laitteilla, ollut helikopterin kyydissä tai syönyt kebabia.
Tässä perinteisessä asiassa olen huono:
Marjojen ja sienten keräämisessä, pitkään saunomisessa, karjalanpiirakoiden teossa, suomalaisen musiikin kuuntelussa, ja mökkeilyssäkin jossain määrin.
Milloin viimeksi on tullut nolattua itsensä?
Koen mielessäni, että näitä tapahtuu kyllä aika ajoin. Mutta mikä nyt on noloa ja mikä ei. Jotenkin noloksi jäin ihan tällä viikolla, kun avasin ulko-oveni ja siellä oli koko kansan tuntema julkkis ja tv-kamera. Ilmeisesti ihan puhuminenkin on vaikeaa kameran edessä, että silleen.. änkytystäni odotellessa parhaimpaan katseluaikaan.
Tulevaisuuden suunnitelmat?
Ovat kieltämättä vähän avoinna. Suurta suunnitelmaa ei ole. Toivoisin kehittyväni kirjoittajana ja ehkä jokin uusi harrastuskin mahtuisi elämään. Perheen ehdoilla tässä tulee elettyä ja toki lasten kasvaessa äidinkin vapaa-aika lisääntyy. Jokin uusi unelma voisi olla paikallaan, mitä kohden alkaa ponnistella.
Tavallaan tämä blogikin oli unelma. En ehkä sitä täysin tiedostanut, mutta nyt se on täällä. Ja tosi ihana juttu onkin. Sisäistä omaa ääntä voisi oppia kuuntelemaan enempi ja sitten myös seuraamaan sitä.
16 thoughts on “Pieni esittely blogin takaa”
Hei ihan mahtava postaus – kiitos! Naurahdin muutamassakin kohdassa. Pakko kommentoida, että minusta blogisi nimi on kiva ja oiva, Tyylimurun Tiina on ihan mahtava sanakombo. 🙂
Minäkin muuten voisin elää leivällä…
Taidan napata tästä itselleni postausaiheen. Pitkästä aikaa jonkin sortin esittely omaankin blogiin.
Voi kiitos, ihana sinä!
Leipä onkin parasta ja esittelypostaustasi nyt odottaen!
Kiva esittely, ihana sinä❤️
Terkuin, Virpi
Kiitos valtavasti ihana Virpi! 😘
Olipa kiva teksti! Etenkin asiat, joista nautit. Moni tuntuu hyvin samalta kuin itselläkin✨ Minäkin voisin kokeilla vastailla samoihin kysymyksiin, sillä vastaava esittely puuttuu omasta blogistani.
Pitäisi lukea blogeja enemmän, sillä tykkään niistä paljon. Niiden äärelle pysähtyy pidemmäksi aikaa, kuin esimerkiksi Instassa selaillessa asioita tulee ja menee niin paljon, että paljon hyviä juttuja unohtuu. Blogin äärelle voi pysähtyä eri tavoin.
Pitääpä laittaa blogisi seurattavien listalle 🙂 Mukavaa päivää!
Kiitos kommentista! Miten kiva kuulla, että samoja juttuja löytyi ja että tällaisen esittelyn voi pian lukea sinunkin blogista! Ja kyllä, blogeja on mukava lukea. Se on sellainen oma pieni hetki vaikka kahvitauolla, ainakin itselle. Ihanaa viikon jatkoa!
Tätä postausta oli tosi kivaa lukea, kiitos!
Mehän kaikki ollaan taviksia, se on vain joidenkin yksilöiden ego, joka paisuu luvattomasti. Joten omassa tavallisuudesamme ollaan kaikki yksilöitä 😁.
Mielestäni blogillasi on oiva nimi ja se jää hyvin mieleen. Myös sen ulkomuodosta moni mainostoimiston copywriter olisi kateellinen ❤️.
Voi että, kiitokset kauniista sanoista! Ensinnäkin näinhän se taitaa olla, taviksia ollaan jokainen. Itsestä tuntuu, että joidenkin elämä on kaukana tavallisuudesta ja mitä ihmeellisempiä asioita vain tapahtuu. Kai se on vähän itsestäkin kiinni mitä tekee ja mistä kertoo. 😉
Ja kiitos vielä kannustuksesta! Olen ajatellut, että jotain järkevämpää olisi blogin nimeksi voinut laittaa, mutta jospa nyt viimein alan unohtaa tämän ajatuksen ja todeta vain, että yksinkertainen on kaunista.
Paljon kirjallisuutta lukevana minua häiritsee blogissasi se, että siitä puuttuvat possessiivisuffiksit ja “on” sana lähes kokonaan. Tekstistä tulee hieman töksähtelevää ja sekavaa kun jää epäselväksi se, että onko tarkoituksesi kirjoittaa yleiskieltä vai rentoa puhekieltä. Kirja- ja yleiskieleen kuuluvien omistusmuotojen käyttö määrittelee siis kirjoittamasi tekstin virallisuuden ja blogin tyylin.
Kiitos palautteesta! Palasin ihan mielessäni äidinkielen tunneille ja vaikka koulunkäynnistä pidin, niin kielioppi joka kielessä on aina ollut jostain syystä kovin tikkuista. Blogiani kirjoitan rennolla otteella ja teksti on aina sen näköistä kuin sen hetkinen mielentilani. Yleisesti ottaen pidän lyhyestä ja ytimekkäästä asian ilmaisemisesta. Myönnän, että tekstini kielioppiin en ole kiinnittänyt ihan hirveästi huomiota.
Jonkinlainen kirjoituskurssi kiinnostaisi ja sitä kautta saisi varmasti eväitä kirjoittamiseen. Jos jotain olen huomannut, niin liika hiominen johtaa joskus siihen, että ei saa julkaistua mitään. Mielelläni olisin toki parempi kirjoittaja.
Blogisi läpi lukeneena tiedän, että olet useassa artikkelissa kertonut haaveestasi mennä kirjoituskurssille. Se olisi hyvä ihan kaikille, jotka nauttivat kirjoittamisesta. Sieltä saa varmasti paljon uutta ja inspiroivaakin näkökulmaa kirjoittamiseen. Ja tämä meidän rakas äidinkielemme ei ole sieltä helpoimmasta päästä kieliopillisesti. Silti olisi hienoa jos se säilyisi puhtaana elossa tässä nykyisessä kansainvälisten mahtikielten hallitsemassa joukossa.
Totta on myös se, että jos hioo kirjoittamaansa tekstiä liikaa niin se voi kohta jäädä kokonaan kirjoittamatta.Ja se on tekstisi hyvä puoli ettet jaarittele samaa asiaa moneen kertaan vaan osaat kiteyttää napakasti oleelliset ajatuksesi. Hieman hiomattomampi ja ei niin virallinen kirjoitusasu on helpommin lähestyttävä ja jotenkin se ihminen tekstin takana kuultaa paremmin läpi. Persoona pilkahtelee selvemmin esiin. Se kiinnostaa lukijoita enemmän.Olet myös monesti maininnut, että kirjoitat rennosti eikä sinulla varmastikaan pienten lasten äitinä ole aikaa hioa tekstiä loputtomiin. Eikä tarvitsekkaan. Tämä on sinun blogisi ja sinulle kuuluu vapaus tehdä siitä juuri sinun tyylisesi. Se juuri toisaalta on juuri bloggaamisen suola.
Esitin kritiikkini vain koska kerroit aikeistasi kirjoituskurssille menemisestä. Hyvää jatkoa blogillesi ja kaunista syksyä sinne järvimaisemien keskelle!
Kiitos, ja mukava kuulla, että olet jaksanut blogini juttuja lukea. Olen samaa mieltä siitä, että meidän äidinkielemme on hyvin tärkeä asia.
Hyvää alkavaa syksyä sinulle!
Tämä oli tosi kiva postaus! Paljon samaistuttavia kohtia 🙂 Mullakin on ollut pitkään mielessä, että olis hyvä tehdä jonkinlainen esittely blogiin, mutta se aina vain jää. Itsestä kertominen voi olla yllättävän hankalaa! Mun mielestä sun blogilla on muuten hyvä nimi. Se on ainutlaatuinen ja jää mieleen 🙂
Voi kiitos, kiva kuulla. Kirjoittaisin mielelläni kaikesta muusta paitsi itsestäni, mutta blogia pitävänä se ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Pidän itse artikkeleista, joissa kirjoittaja vähän avaa omaa elämäänsä, tapojaan, ajatuksiaan ja siitähän se ajatus tähän artikkeliin sitten lähti. Olisi mukava lukea sinustakin pieni esittely blogisi puolella.
Kiitos vielä kommentista blogini nimeä kohtaan. Jostain syystä olen ollut epävarma sen suhteen, vaikka kovin helposti en sitä lähtisi kahden vuoden jälkeen vaihtamaankaan. Kai se saa nyt pysyä tällaisena 🙂
Kiitos blogistasi. Aina silloin tällöin Googlesta pompahtaa blogisi esiin, jolloin muistuu mieleeni se lukaista. Kirjoitat mukavasti ja elämän makuisesti tälläistä keski- ikäistä kiinnostavista aiheista eli muodista ja sisustamisesta. Myös muutenkin paljon yhtäläisyyksiä löytyy. Blogisi tekee mielenkiintoiseksi myös kotikaupunkisi, joka aina silloin tällöin vilahtaa jutuissasi ja kuvissasi. Itse nimittäin lähdin täältä etelä- Pohjanmaalta sinne opiskelemaan 90- luvun alussa. Taitaa olla kaupunki paljon muuttunut siitä😊. Sen jälkeen en ole käynyt kuin kerran siellä, vaikka on monesti käynytkin mielessä. Jatka ihmeessä samalla mukavalla, leppoisalla linjalla. Mukavaa syksyn alkua sinne.
Kiitos kovasti Satu kommentistasi, onpa ihana kuulla! Viestisi todella piristi tätä päivää!
Vau, sinulla on ollut matkaa kotona käymään lomilla, kun tänne asti päädyit opiskelemaan. Suomen poikki ei taida vieläkään kulkea helposti mikään julkinen. Savonlinna on varmastikin hieman muuttunut noista ajoista, on kyllä hyvä kaupunki elellä sekä vierailla. Toivottavasti visiitti tännepäin vielä järjestyy joku päivä. Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin!