Epäröitkö blogin aloittamista? Itsellä nyt 9 kuukautta bloggaamista takana ja tältä se on tuntunut

Minä harkitsin aika kauankin blogin perustamista. Ja aina kun harkitsin, totesin ei mitään järkeä ja unohdin ajatuksen. Uuden aloittaminen on vaikeaa. Tyhjästä aloittaminen varsinkin. Ei varmaan kaikille, mutta nyt se todella oli sitä itselle. En tiennyt oikein mitään bloggaamisesta. Olisihan sitä voinut etukäteen selvittää enemmän mitä kaikkea bloggaaminen vaatii. Mutta kun eräänä kesäkuisena päivänä (v. 2021) autoa ajaessa tajusin, että nyt on se hetki, kun en enää välitä mitä muut ajattelevat, niin oli aika toimia.

Olin tullut siihen ikään elämässäni, että koin olevani tarpeeksi vahva ja viisas, että uskalsin ajatella omalla nimellä ja pärställä tällaisen tekemistä. Näin kauan siinä meni. Töissä olin aina halunnut olla taka-alalla.

Mietin ihan oikeasti onko sillä väliä mitä muut sanovat? Harrastus kuin harrastus. Varmaan jotain pöljempääkin voisi harrastaa. Näiden valaistumisten jälkeen vain äkkiä blogin nimeä keksimään ja kotisivut tulille. Pelkäsin jossittelevan ja epäröivän Tiinan vielä palaavan, joten oli toimittava ripeästi.

Näinkin voi bloggauksen aloittaa. Olen nyt kirjoittanut 9 kuukautta ja 66 postausta blogiini. Ja hengissä on selvitty! Olen tuottanut erilaisia artikkeleita aihepiireinä muoti, sisustus ja nelikymppisen lifestyle.

Epäröin tuota lifestyle osiota, koska jokaisen nelikymppisen elämä on niin erilaista. Miten voin sanoa kertovani sellaisesta. Mutta tämäpä onkin minun versio aiheesta. Ei mikään totuus tai asia, josta olisi otettava oppia. Vaan juuri minun kotkotukseni eri elämän tapahtumista.

En kirjoita tässä postauksessa nyt sen suuremmin blogialustoista, kuluista tai muustakaan tietoteknisestä. Jokainen tekee nämä valinnat oman tilanteensa mukaan. Tämän artikkelin tarkoitus on enemmänkin kertoa miltä bloggaamisen alkutaival on tuntunut.

Jo alussa tajusin, että blogini sisältö on aika laaja. Siitä huolimatta blogista puuttuu ja tulee puuttumaan suuri osa elämääni. Perheeni, ystäväni ja sukulaiseni. En heistä sen enempiä aio kirjoittaa, koska he olisivat jo bloggaamassa ja kertomassa elämästään, jos haluaisivat. Se ei ole minun tehtäväni. Toiseksi, päiväni täyttävät kaksi lastani. Toinen on pieni koululainen ja toinen juuri hoitotaipaleensa aloittanut taapero. Välillä koen olevani äiti ja välillä palvelija, sihteeri, kuski ja leikkikaveri lapsilleni. Aamuvuoro alkaa nykyään n. 6.30 ja päättyy illalla ennen ysiä, kun talo hiljenee. Siksi kaipaan muita aiheita kuin elämän valoni, joista kirjoittaa. Lapseni olisivat kyllä loputon romaanin aihe, niin kuin lapsukaiset yleensä.

Mikä bloggaamisessa mietityttää?

Aina välillä se mistä aiheesta kirjoittaa? Ja lukeeko niitä juttuja kukaan? Annoin itseni jo ennen blogin perustamista ymmärtää, että suositut blogit käsittelevät vain yhtä teemaa ja lähestyvät sitä erilaisista näkökulmista. Suosittu blogi ei sisällä sataa eri aihetta, niin, vähän niin kuin tämä minun blogini, vaan aihe on rajatulle lukijakunnalle suunnattu. Tärkeä syy jonkun blogin suosioon on se, että tiedät lukijana mitä löydät blogista. Jos jokin asiaan liittyvä pohdituttaa, voit kääntyä juuri sen tietyn blogin puoleen, joka asiaa käsittelee. Blogi saa siten myös sitoutunutta lukijakuntaa, joka palaa lukemaan.

Jokainen blogi löytää kyllä lukijansa, jos blogista löytää sen mitä on luvattu, blogi auttaa lukijoita ja on juuri heille suunnattu. Kaikille ei kannata kirjoittaa. Blogin kohderyhmä on hyvä päättää heti aluksi. Blogia ei varmaan parin kuukauden takia kannata aloittaa, vaan suhtautua siihen jo alun alkaen monivuotisena työnä. Tai harrastuksena, niin kuin minä. Tähän liittyy olennaisesti se jaksaako omasta aiheestaan kirjoittaa niin kauan? Toki moni blogi muuttuu ajan kanssa kirjoittajan mukana.

Jos blogin päätyy aloittamaan, kannattaa sitä myös markkinoida. Vaikka blogi olisi kuinka upea, ei sitä sattumalta netin syövereistä löydä. Blogit.fi -sivusto on mainio, tosin tarvitset 10 postausta alle ennen kuin saat oman blogisi sinne liitettyä. Erilaiset ryhmät, kuten Facen eri bloggaaja-ryhmät ovat oiva paikka markkinoida omia tuotoksia. Omissa somekanavissa myös. Kirjoittaessa kannattaa pitää hakukoneystävällisyys mielessä. Hakukoneiden kautta minun blogini löydetään ilahduttavan usein.

Vaikka blogini on moniaiheinen, niin on se tässä ajassa löytänyt oman pienen lukijakuntansa ja artikkeleita luetaan kattavasti, ihan niitä vanhempiakin julkaisuja. Kokemukseni: sekalaisemmallakin setillä pärjää. Kirjoita laadukkaasti, selkeästi ja ole oma itsesi. Tosin hieman mystiikaksi on jäänyt miksi jokin toinen artikkeli kiinnostaa monta kertaa enemmän kuin toinen. Omassa blogissani vaihtelu liittynee useaan aihepiiriin ja siihen, että olen vielä aloittelija. Tiedostan kyllä keinot parempaan blogiin, en kuitenkaan osaa vielä seurata niitä orjallisesti. Tämä tuntuu mielekkäältä ja mielenkiintoiselta ihan näinkin.

Mitä mieltä muut (tuttavat) ovat? Saanko palautetta?

Todennäköisesti palautetta tulee. Tutuilta ja tuntemattomilta jossain vaiheessa. Mutta normaalin ihmisen toimintatapaan kuuluu kannustaminen. Ei arvostelu. En sano etteikö haittaa opetella taito, jossa osaa jättää turhan arvostelun omaan arvoonsa, eikä antaa sen vaikuttaa itseensä. Älä missään tapauksessa jätä blogia aloittamatta vain, koska pelkäät sen vastaanottoa. Kyllä ne ikävät kommentit kertovat enemmän sanojastaan, kuin blogin kirjoittajasta.

Palautetta siis on tulossa. Lukijoiden antamaa palautetta kannattaa kuunnella. He tietävät mitä haluavat ja kertovat sen. Ihan mahtavaa. Blogissa kävijöitä vartenhan tässä kirjoitetaan, joten oppi heiltä on kultaakin kalliimpi. Kokemuksesta: kannustavaa palautetta tulee. Aika vähän ikäviä juttuja. Mutta toisaalta aika paljon hiljaisuutta. On ihmisiä, tuttavia, jotka eivät osaa suhtautua tällaiseen ja silloin ei sanota asiasta yhtään mitään.

Luin juuri jostain, että lukijat, joilla ei ole blogia, saattavat empiä kommenttien kirjoittamista blogeihin. Olin yllättynyt tästä. Ja haluan sanoa kaikille lukijoille, ei mitään syytä jättää kirjoittamatta omaa mielipidettä. On ihanaa saada palautetta sekä parantamisideoita. Siksi se kommenttikenttä siellä on, haluamme kuulla teistä. Nyt jokainen kommentoimaan lempibloginsa kommenttikenttään, jooko!

Riittääkö aika bloggaamiseen?

Tätä kieltämättä pohdin aloittaessani. Päätin, että kyllä se riittää. Mutta onhan se niin, että on aikoja kun on enempi aikaa kirjoittamiselle ja sitten on aikoja, että ei mielestään ole riittävästi. En suosittele yöunista nipistämään, tarvitsemme kaikki hyvät yöunet. Ei vain kannata asettaa itselleen liian kovia tavoitteita, sanon. Eli ei kannata päättää, että joka viikko postaan kaksi postausta. Saattaa tulla se viikko, kun ei kerkiäkään. Tunnollinen ihminen osaa tuskailla tällaisenkin asian kanssa. Välillä varmasti riittää vaikka kaksi postausta kuukaudessa. Artikkelien sisältö ratkaisee, hyviä juttuja luetaan. Panostus laatuun ennemmin kuin määrään tuo pidemmällä aikavälillä haluttua tulosta.

Itse merkitsen kalenteriin omat blogiajat. Silloin ei lähdetä humputtelemaan, vaan kirjoitetaan blogia. Itseään ei kannata päästää liian helpollakaan. Blogi vaatii työtä, aikaa, kirjoittamista ja todennäköisesti valokuvien ottamista. Aikaa kannattaa käyttää myös tulevien postausten suunnitteluun ja aihealueiden rajaamiseen. Kokemukseni: kun kirjoittaa itselle tärkeää asiaa, aikaa järjestyy. Jos ei järjesty, turha hätääntyä. Sitä aikaa tulee vielä. Ei roomaakaan rakennettu viikossa. Aikatauluta blogiin liittyvää tekemistä vähintään jonkin verran. Arjen alle jää helposti kirjoittamiset ja valokuvaamiset. Ja pian blogi ammottaa tyhjyyttä.

Katselin tuossa omaa julkaisutahtiani, noin kahdeksan postausta kuukaudessa. Kunnes aloitin uuden työn ja vähensin kirjoittamista noin yhteen kertaan viikossa. Kenties pystyisin enempäänkin, mutta en halua stressata blogin tekemisen takia. Kun saan työt haltuun, niin aivokapasiteetista irtoaa varmaan jälleen enemmän tähän blogin kirjoittamiseen.

Mikä on blogin tarkoitus?

Se pitää jokaisen itse päättää. Bloggaamisella ei massia heti irtoa, jos sellainen mielessä. Pidemmän ajan kun kirjoittaa, niin tulee koko ajan tutummaksi lukijoille ja luottamus kirjoittajaan kasvaa. Tämä luo edellytyksiä yhteistyökuvioille, koska vakiintunutta lukijakuntaa todennäköisesti kiinnostaa bloggaajan mielipiteet ja suositukset.

Minusta kaupallisten yhteistyöpostausten tekeminen omassa blogissa on kiinnostava ajatus. Edes silloin tällöin. Jonkun verran yritykset ovat lähestyneet. Muutamasti olen sanonut joo ja ja muutamaan ei kiitos. Haluan olla mukana jutuissa, joiden takana voin seistä. Sen verran vakavasti tätä teen, vaikka harrastukseksi kutsunkin. Kokemukseni: jos blogini olisi esimerkiksi vain sisustamiseen keskittynyt, yhteistöitä siihen liittyen olisi jo tullut enemmän. Yritysten on vaikea lähteä tekemään kampanjaa tällaisen blogin kanssa, kun välillä postausten aihealue ei liity heidän intresseihin mitenkään. Eli yhteistyökuviot onnistuvat helpommin, jos blogin aihealue on tarkasti rajattu.

On varmasti monta tapaa tuottaa blogitekstejä. Laskelmoiden ja tehden tarkkoja postauksia tulevaisuuden suunta mielessä. Ja toisaalta on blogeja, joissa kirjoitetaan päiväkirjamaisesti ja rennolla otteella. Vaikka ei jatkuvasti laskisikaan oman blogin tarkoitusta euroina, jonkinlaiset suuntaviivat olisi hyvä olla olemassa. Sellaiset, joiden avulla blogia kuljetetaan eteenpäin. Missä haluaisi blogin kanssa olla puolen vuoden päästä.

Jos ei ole välietappeja ja omia tavoitteita, jää helposti junnaamaan paikalleen. Välitavoitteet takaavat sen, että teet töitä haluamasi asian eteen ja blogi kehittyy oikeaan suuntaan. Kokemukseni: blogille asetetut tavoitteet auttavat blogin teossa. Tavoitteet kirjoitetaan ylös, ne sanotaan ääneen. Kun tekeminen on asetettujen suuntaviivojen mukaista, koko toiminta lähtee haluttuun suuntaan kuin itsestään. Oli tavoite sitten luoda entistä selkeämpiä postauksia tai houkutella enemmän lukijoita. Tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Itselle on jo käynyt näin, ja se on ollut palkitsevaa.

Tässä vaiheessa bloggaajan elämääni voin kertoa blogin tuoneen itselle iloa ja tekemisen riemua. Pidän kirjoittamisesta enemmän kuin kuvaamisesta. Kummassakaan en ole ammattilainen, vaan harjoittelen tekemällä. On vapauttavaa tuottaa omia juttuja. Luen paljon muiden ja muunlaisia blogeja. Tätä omaa raakiletta on ihan kiva hioa timantiksi. Miksi ottaa vähäisempää tavoitetta? Jos jotain tehdään, niin tehdään se kunnolla.

Tsemppiä kaikille blogien tekemiseen, sitkeyttä sellaisen aloittamiseen ja tietenkin lukuiloa ihanille blogien kuluttajille!

8 thoughts on “Epäröitkö blogin aloittamista? Itsellä nyt 9 kuukautta bloggaamista takana ja tältä se on tuntunut

  1. Hyviä ajatuksia, jotka pystyn allekirjoittamaan. Sellaisen vielä lisäisin, että vaikka kuinka kirjoittaisi tavoitteellisesti ja olisi tarkat julkaisuaikataulut ym, kannattaa pitää myös rentous ja hassutella ja fiilistellä. Ikinä ei tiedä mikä postaus lukijoita kiinnostaa. Saatat hioa asiantuntevaa tekstiä viikon, eikä se lopulta saakaan paljon lukijoita ja sitten taas kirjoitat muutamassa tunnissa jotakin hetken mielijohteesta, ja postaus lähtee ihan laukalle.,

    1. No näinpä, kiitos muistutuksesta! Huomaan, kun aika käy vähiin niin suorittaminen alkaa. Hassuttelut jää. Enkä todellakaan halua sillä lailla elää. Ja itselle ollut mysteeri miksi toinen postaus löytää lukijoita ja toinen ei. Mutta näillä mennään, rennosti vain eikö. Kiitos kommentistasi ❤

  2. Itsekin olen pohtinut blogin aloittamista pitkää, sitten olen aloittanut ja jättänyt sikseen pariin otteeseen. Omassa tapauksessa vasta kolmas kerta toden sanoi 🙂
    Olen monessa kohdassa kanssasi samaa mieltä, ja jossain kohdassa hieman eri. Tavoitteellisuudesta Tanja kiteytti yllä mainiosti. Se ei saa silti mennä hyvän olon edellä. Koska lukija aistii sen, ettei kirjoittajalla ole hauskaa kirjoittaessa.

    Olen myös sitä mieltä, että monipuolinen ja moniulotteinen blogi on kiinnostavampi, kuin yhden teeman teos. Elämä on moninainen, joten blogistakin tulee elävämpi, jos siellä on muutakin elämää kuin oma niche. Moni suurempikin bloggaaja on vaihtanut nichensä lifestyleen.

    1. Kiitti kommentistasi!❤ Onpa jotenkin huojentavaa kuulla tällainen mielipide, eli monipuolisuus kunniaan. Olen vähän harmitellut kun en osaa karsia tätä omaa tekemistä. Ehkäpä pitäisi lopettaa sen liika miettiminen ja mennä enempi virran mukana ☺️

      1. Siis niin loistoartikkeli, kiitos! Pistäähän tämä kaikki miettimään. Pysyäkö iloisessa sillisalaatissa, vai jossain toisessa salaatissa. Kovin vaikea katsella ulkopuolelta tätä omaa meininkiä. Mielenkiintoinen keskustelu muuten kommenttipalstallasi myös.

  3. Hyviä ajatuskia, montaa olen itsekin pohdiskellut! On tuntunut, että blogiin pitää sitoutua enemmän kuin vaikkaps instatiliin, ehkä siksi, että blogin ulkonäköön kuitenkin menee enemmän aikaa. Eniten olen oikeastaan pohtinut, että lukeeko ihmiset vielä blogeja. Välillä tuntuu, että moni on siirtynyt kirjoittamaan ja lueskelemaan lyhyempiä tekstejä esimerkiksi instagramista. Koko blogikulttuuri onkin itselleni melko vieras, mutta nyt vihdoin olen rohkaistunut ja lähdin kokeilemaan itse bloggaamista – katsotaan mihin se johtaa 🙂

    1. No pakkohan se on myöntää, että samaan tyyliin mielessäni ajattelin kun blogin aloitin. Katsotaan mihin se johtaa. Tuntui kivalta kirjoittaa pidemmin, kuin vaikkapa instassa, mutta ei tämä blogin tulevaisuus nyt niin selkeänä mielessä ollut. Juuri nyt voi todeta, että vielä kirjoitan, edelleen tuntuu mielekkäältä. Moni varmaan lopettanutkin blogien lukemisen, mutta uskoakseni hyvä sisältö löytää lukijansa. Sinun blogi on erittäin mielenkiintoinen – potentiaalia vaikka ja mihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.