Jään taikaa Savonlinnassa

Jos jotain iloa tästä loputtoman tuntuisesta talvesta, niin ainakin jäätä löytyy helposti järvistämme. Sen verran ja täydellisen kirkasta, että Savonlinnassa päästiin luomaan komeita jääveistoksia jäänveiston SM-kisoissa viime viikonloppuna.

Vietimme lasten kanssa viikonloppua keskenämme miehen ollessa reissuhommissa ja tällainen tapahtuma ilahduttaa viikonlopun ohjelmaa miettiessä. Olin ajatellut, että jo lauantaina käymme kurkkaamassa miten isot jääkimpaleet taiteilijoille on annettu ja seuraavana päivänä sitten lopputulosta ihailemaan. Mutta, näinhän se sää teki tepposet. Aivan karmea keli, vettä taivaan täydeltä ja kova tuuli. Ei ollut jäänveistäjilläkään paras mahdollinen aloitus, ei.

Meidän vanhemmalla lapsella oli lauantaina myös pienet kemut ystävän luona ja autolla heitin tuon viiden kilometrin matkan. Yksi kaveri napattiin vielä matkan varrelta kyytiin ja siitäpä alkoi talven hitain ajomatka. Oli ensinnäkin todella liukasta. Hiekoitusta ei tietenkään oltu keritty vielä joka paikkaan, ymmärrän täysin, mutta kieli keskellä suuta menin yhtään liioittelematta. Taivaalta satanut vesi teki koko ajan suurempia lätäköitä (järviä) keskelle kaupunkia ja niistä oli pakko ajaa hissutellen läpi. Välillä vesilätäköiden keskellä oli niin liukasta, että auto käytännössä meni miten halusi. Mietin siinä, että täältä kun selvitään, niin auto ei muuten liiku tänään enää kertaakaan.

Näin siis lauantain jäänveisto jäi kokematta, kun kodin lämpö ja kuivuus voittivat. Lapsikin kotiutui ystävien kyydillä. Sunnuntai valkeni onneksi pikkupakkasessa ja kauniissa auringonpaisteessa. Täydellinen sää ulkoiluun. Lounaan jälkeen lähdimme jääveistoksia katselemaan ja suu aukihan sitä taidetta taisi siinä katsella. Moottorisahat olivat ulvoneet ja taltat kolisseet, kun ihmisiä, eläimiä ja Olavinlinnoja oli nakuteltu täydellisen kirkkaaseen jäähän.

Tässä muutamia kuvia päivää piristäneestä tapahtumasta. Kaunis sää oli houkutellut paljon väkeä jäätaidetta ihailemaan ja hienosti jaksoivat lapsetkin ihailla erikoisia patsaita. Tai no junioria saattoi aina välillä hivenen enempi kiinnostaa jäänpalaset, joita taidetta tehdessä oli maahan tippunut. Kuin jääpallomeri konsanaan. Myös hieno jääliukumäki houkutteli laskemaan noin sata kertaa. Ja mikäs siinä äidin auringossa paistatellessa, kun molemmat lapset intoutuivat laskemaan mäkeä ja kiipeämään mäen päälle jääportaita ilomielin.

Suomenmestaruuden voitti Timo Koivisto työllä Ingell, balladi Olavinlinnasta. Vaikuttava työ kertakaikkiaan ja se liittyi tarinaan Olavinlinnasta. Kerrotaan, että Olavinlinnan muureihin on aikanaan muurattu linnanherran tytär elävältä. Tytär nimittäin rakastui viholliseen ja oli rakkauden huumassaan halunnut tavata mielitiettynsä ja päästänyt hänet linnaan. Mielitietty kuitenkin petti linnanneidon luottamuksen ja päästi vihollisjoukkonsa linnaan. Viholliset saatiin lopulta lyötyä ja tyttö päätyi rangaistukseksi muuriin. Koiviston jääveistos kuvaa tuota tyttöä, tällä kertaa enkelinä linnan muurilla.

Toiseksi parhaaksi raati oli valinnut Veijo Oinosen työn Kultahäät. Kolmanneksi tuli Juha Katajiston Muikku.

Onneksi ei itse tarvitse olla päättämässä voittajia. Monen monta upeaa työtä oli valmistunut ja jokaista ihailin ihan täysillä.

Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun upeaa jäätaidetta oli Savonlinnassa. Itse asiassa useamman kerran jäänveisto tapahtumia on järjestetty, mm. Olavinlinnassa. Kiitos siis järjestäjille hienoista elämyksistä! Toivotaan nyt pientä pakkasta, että taideteokset säilyvät mahdollisimman pitkään.

Oletko päässyt jäätaidetta ihailemaan jossain päin Suomea? Tai maailmaa?