Tässä vuoden 2023 viimeinen kolmen kuvan haaste ja kurkistus joulukuun hetkiin. Kuvahaasteeseen otetaan mukaan arkinen arki, huippuhetki ja yksi ei niin onnistunut juttu!
ARKINEN ARKI
Joulukuun arki oli työntäyteistä ja myös jouluisten asioiden ja loman suunnittelua. Lumi satoi jo hyvissä ajoin talven alkumetreillä ja täällä Savonlinnassa sitä on minusta piisannut ihan tarpeeksi. Omakotitalossa asuessa lumitöitä saa puskea kulkuväyliltä, postilaatikon edestä, pihalta, terasseilta. Sanoisin siis arkisen arjen olleen lumentäyteistä. Aamu alkoi lumitöillä ja jos halusi, niin päivän mittaan ja päätteeksi sai niitä myös tehdä. Muuallakin kuin kotipihassa. Eihän sen auton tarvinnut kuin hetki seistä kaupan pihalla ja turvalliseen pois pääsyyn tarvittiin lumiharjaa ja raappaa.
HUIPPUHETKI
Maisemanvaihdos. Siinäpä joulukuun huippuhetki.
Pidämme vuoden vaihteessa vuoden lomat pois ja lumikasat on tässä vaiheessa aina yhtä ihana jättää hetkeksi taakse. Lomalle lähdimme tänä vuonna Lanzarotelle enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Saari vaikutti pieneltä ja pohdin näinköhän viihdymme. Nyt kaksi viikkoa takana ja ilokseni totean, että tämä on mielenkiintoinen saari. Jaksan katsella laavakiviä, karua maisemaa, merta ja vuoria. Tekemistäkin on riittänyt. Kuukauden huippujuttu tämä.
EI MENNYT NIIN KUIN STRÖMSÖSSÄ
Kadonnut laukku. Pakkasin kaikki omat ja suurimman osan koululaisemme lomavaatteista ja tavaroista tähän laukkuun. Kunnioitettavat 20 kg ja ehkä vähän päälle sain aikaan. Kohteessa vain toisen laukun saapuessa mietin, että olisihan sitä voinut laittaa niitä omia tavaroita siihen toiseenkin laukkuun.
Laukku oli kateissa viikon. Soittelin lentoyhtiöön, mutta mitään jälkeä siitä ei kuulemma näkynyt missään. Hetken ajattelin laukun vain kadonneen jonnekin ja ostelin kesäistä vaatetta ja alkkareita täällä kohteessa itselleni ja lapselle. Oli mukava hetki, kun viimein ilmoittivat, että laukku löytyi ja se toimitettiin joulun pyhinä meille! Missä lie muuten marhannut, joka kulma ja reunat olivat reippaasti kuluneet ja yltäpäältä likainen.
Muistelin tässä myös lomamme ekoja päiviä. Juniorillamme oli jonkinlainen hepulivaihe käynnissä ja ihan villi meno sen pari päivää. En tiedä mikä häneen iski ja lopputuloksena kahden päivän aikana hän kaatui riekkuessaan sängyn laitaan: nenä otti osumaa ja turposi että muuttui hyvin siniseksi. Kunnon nyrkkeilijän nenäksi. Kipeä oli monta päivää. Samana päivänä juoksi lasiovea päin ja puri samalla kieleensä. Siinä naama punaisena ja nenä sinisenä ihmetteli mitä tapahtui. Kaatui myös peräkkäisinä päivinä pihamaalla ja molemmat polvet auki. On aika näky muuten koko ipana. Nyt meno on rauhoittunut.
Kuvahaasteen loppu
Olen kyllä iloinen, että tähän Via Per Aspera Ad Astran kuvahaasteeseen osallistuin. Koko vuodelta sellainen pieni kuvapäiväkirja nyt koottuna. Väitän, että yllättävän nopeasti sitä unohtaa mitä on tapahtunut ja ollut hyvä juttu joka kuun lopussa summata kuluneen kuun tapahtumat. Välillä oli vähemmän kerrottavaa ja välillä oli vaikea valita monesta.
Samalla kiitän vuodesta 2023 blogissani piipahtaneita, artikkeleita lukeneita ja kommentteja jättäneitä! Kiitos kovasti ja oikein hyvää alkanutta vuotta!
8 thoughts on “Joulukuun kuvahaaste”
Ompa mahtava kuva lentokoneesta käsin! Kokonaan uusi seikkailu odottamassa.
Hyvä että laukku löysi perille! 🙂 varmasti tipahti kivi sydämeltä.
Kiitos, täällä ollaan hyvällä lomafiiliksellä👌 Kuva on itse asiassa korkean vuoren päältä otettu naapurisaaresta. Oli aika makea paikka ja jylhät pudotukset alaspäin..
Ihanaa, että sinäkin olit mukana tässä haasteessa – ajattelin itse jatkaa tänäkin vuonna. Miten on sun laita?
Voin hyvin kuvitella tuon tunteen, että näinköhän viihdymme yhdessä pienessä paikassa. Joskus elämä (ja perhe ja oma sielu) kuitenkin yllättää ja viihtyykin varsin mainiosti. Onneksi laukun kanssa loppu hyvin, kaikki hyvin! Viikko ilman omia tavaroita on jo melkoista…
Tämä on ollut hieno kuvahaaste. Silti ajattelin, että jätän sen tähän vuoteen tai joskus postaan samantapaista. Ei kai hyvää ideaa kannata kokonaan hylätä.
Olen viihtynyt mainiosti Lanzarotella ja omat ennakkoluulot taisivat olla aluksi vähän tiellä.. kuvittelin, että täällä tulisi tylsää mikä tuntuu nyt todella typerältä ajatukselta. Mieli avoinna uuteen päivään ja uusiin seikkailuihin -> tämän kun muistaisi.
On niitä lumitöitä ollut tehty ihan tarpeeksi. Omakotitaloasumisen ehdoton miinus. Plussoja tosin löytyy paljon enemmän 🙂.
Ihanat maisemat siellä Lanzarotella! En tiedä, kuinka kauan niihin joutuu katsoa, että kyllästyisi, mutta näin vaihtelun vuoksi ihan jees.
Kiva, että laukku palasi karkuteiltään. Se on ilmeisesti ollut pudotettu matkatavarajunasta, olen nähnyt joskus samanlaisen tapahtuman, kun niitä lastataan yli tarpeen samaan vaunuun. Sen takia on näin kulahtanut. Onneksi on ollut lujaa tekoa. Nyt olet sitten uudistanut garderobiasi samalla, jos jotain positiivista asiassa voi nähdä 😁.
Ja kiitos paljon osallistumisestasi tähän haasteeseen! Oli ilo lukea ja eläytyä savonlinnalaisen arkeen ja juhlaan.
Vaihdoin lumityöt näihin maisemiin oikein mielelläni. Tänään Savonlinnassa kuulemma yli 30 astetta pakkasta. Se alkaa olla jo pikkasen liikaa.
Laukun palautuminen oli iloinen juttu, vaikka nukkavieruna tulikin. Jossain on todellakin nuohottu.
Kiitos vielä hienosta haasteesta, sinun että kaikkien osallistujien elämään ollut kiva tutustua tällä tavalla!
Tässä kohtaa vuotta pidemmän loman pitäminen on kyllä viisautta. Olen itsekin ollut useana vuona pitkän loman talven taitteessa ja hyvää teki.
Mukava kuvahaaste tämän on ollut 🙂
Kyllä loma tähän aikaan vuodesta tuo itselleni ainakin virtaa. En kuulu siihen onnekkaaseen ryhmään, joka energisoituu talvesta. Kesä painetaan sitten valon voimalla, että jaksaa tänne vuodenvaihteeseen asti työskennellä. Kuvahaaste oli tosi mieluisa, sinunkin jutut piti aina käydä lukemassa!