Joulun punaista ja pöytäkranssi

Myönnän pakkomielteeni katsella somessa valkoisia harmonisia koteja. Meilläkin muutama nurkkaus samaa tyyliä, mutta ei, koko talon tyyli se ei ole. Tummat ja harmaat sävyt veivät aikanaan voiton taloa suunnitellessa ja sen kanssa eletään. Joulun aikakaan ei ole ihan niin harmonisen värinen kuin joskus haaveissani etukäteen mietin. Nyt löytyy joulun punaista, vihreää sun muuta sisustuksesta.

Ruokapöytä sai taas tutuksi käyneen asun ylleen. Nimittäin mihinkäs se koira karvoistansa pääsisi. Joulun lähestyessä kaivan vanhaan tapaani Marimekon Lumimarja-liinan, anoppi lahjoitti aikoinaan, silitän sen ja levitän pöytään. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enempi pöytäliinoista pidän. Pöytäliinalla on niin helppo muuttaa tunnelmaa. Minulle punainen liina pöydällä on alkanut muodostua joulun alun symboliksi.

Joka vuosi pöytä on muuten mukava koristella joulun alla vähän eri tavoin. Viime vuonna kyntteliköt, kuuset ja aidot havut olivat pääosassa. Tänä vuonna en ole vielä törmännyt tuoksuviin havuihin missään ja sanon törmännyt, kun aina ne jostain ovat eteen tulleet. Kukkakaupasta sain viime vuonna, kun kävin ihan muuta toimittamassa. Sitä ennen joulukuusen myyjä tarjosi ohimennen. Ehkäpä pärjään nyt ilman, kun ovat niin hyvin minua vältelleet tänä vuonna.

Jokin aika sitten sain päähäni näyn, jossa pöydällämme on kaksi muhkeaa kranssia ja niiden keskellä koristeita. Meillä kun kaikki ovet ovat lasia, niin kranssit eivät ole kuuluneet joulun ajan koristeisiimme. Mutta nyt tajusin, että miksi niitä ovissa pitäisi vain roikottaa. Koristekäyttöön luotu kuitenkin.

Savonlinnan sisustuskaupat ovat tällä hetkellä hieman vähissä, mutta autolla ohi ajaessa sattui silmään AmandaB:n ikkunassa tekokranssi, kunnon ikivihreä. Siitä auto parkkiin ja kranssin hakuun. Päädyin lopulta vain yhteen. Ehkä kaksi olisi ollut liikaa.

Tässä se nyt koristaa tulevaa joulupöytää. Kranssi on mukavan pelkistetty. En ole päättänyt koristelenko sitä aatoksi vielä jotenkin. Kranssin keskellä on OOhh Collectionin kynttilänjalka. Hommasin sen viehättävästä sisustuspuodista, joka koronan jälkeen joutui sulkemaan ovensa. Liian usein ei täältä meiltäpäin löydykään puoteja, joissa kattava valikoima kaunista ja laadukasta sisustustavaraa. Onneksi tämä tanskalainen designjalka siellä minua odotteli.

Niin, että tällaisella setillä joulun viettoa kohden. Varmaan joulukukat sun muut vielä valloittavat pöydän puhumattakaan kaikista lasten peleistä ja askarteluista, mutta myönnetään, että juuri nyt tätä on ihan kiva katsella. Hetken rauha ja siisteys.

Olohuoneen puolella Pentikin jo muutaman vuoden takaiset punaiset tyynyt löysivät jälleen paikkansa sohvalta. Villaviltti ja lampaantalja kuuluvat tähän vuodenaikaan olennaisesti viileän tuntuisen nahkasohvan kaveriksi. Tässä on mukava katsella ulos hiljakseen leijailevia lumihiutaleita.

Tosin eilisillan myräkässä lumihiutaleiden katselu ei ollut ihan niin leppoisaa, kun tiesi mikä mukava lumishow pihalla aamulla odottaa. Valkoista joulua toivovana se on tämä lumentulo vissiin kestettävä. Pari mustempaa jäänyt mieleen ja onhan se lumi nyt kuitenkin tunnelman tuoja. Ensi viikolla on sitten joulu. Valkoiselta näyttää ennusteiden mukaan ja vahvasti.

Vielä kurkistus takan päälle. Ihan joka nurkka meillä ei heloita punaisena. Takan yllä tänä vuonna on pieni metsä, jossa poroilla hyvä olla. Joulu ei ole itselleni liian vakava juhla, vaikka hiljentymisen hetkiä kaipaakin. Lasten kanssa touhutessa erilaiset joulurekvisiitat tulevat arvoon arvaamattomaan. Tällaiset pienet puut sopivat minusta aika kivasti tähän vuodenaikaan. Tuli jopa takan päältä pyyhittyä pölyt… sinne kun ei joka päivä tule kurkittua.