Eikö olekin vähän ärsyttävää. Laiskottelu – sanana. Muut vaan laiskottelee ja itse joutuu tekemään? Vai miten se menee.. Oma suhtautumiseni laiskotteluun on ehkä juuri tuollainen vähän kaksijakoinen. Ei kai sitä mielellään myönnä, että laiskottelisi. Paremman kuvan antaa, kun kertoo mitä kaikkea teki päivän aikana. Ainahan sitä löytyy muutakin tekemistä kuin joutenolo.
Osa ei ymmärrä millään laiskottelua – luulen sen johtuvan siitä, että he eivät vain osaa. Ei kaikki osaa. Sitten on meitä, jotka osataan. Kai se nyt pitää myöntää. Tadaa. Laiskottelen aina välillä enkä todellakaan kerro siitä joka kerta. Nyt joulun lähestyessä ajattelin jossain vaiheessa istahtaa konvehtirasian kanssa alas, mutta katsotaan… jouluna olisi ihana laiskotella, mutta onhan siinä kaikenlaista puuhaa. Tietenkin, jos on ainut joka joutuu hommiin kotona ja keittiössä muiden vetäessä lonkkaa, niin siitä saa jo vähän pahastua.
Laiskotteluhan on vähän niin kuin pahe. Vaikka, kai se viimein myönnetään, että aivoille, meidän keholle ja mielelle tekee hyvää olla jouten. Välillä aivot kuormittuvat, läikkyvät yli, ei muista mitään, on ehkä pahantuulinen. Silloin olisi hyväksi kyetä olemaan itsekäs ja vähentää tekemistä. Vaikka sen jälkeen ei pystykään kertomaan somessa mitä kaikkea kerkisi sinä päivänä saavuttaa.
Jos nyt joku miettii millä pirulla täällä keritään laiskotella, niin omasta puolesta pitää todeta, että juu kyllä se aina välillä onnistuu. Siihen riittää joskus pieni hetkikin. Lasten kanssa olen huonompi laiskottelemaan. He kun eivät oikein ymmärrä sen päälle. Pitää pelata ja leikkiä ja mennä. Olen ehkä enempi sellainen yksinäinen laiskottelija. Tai sitten miehen kanssa. Silloin harvoin, kun kaksistaan jonnekin lähdetään, niin breikki pitää sisällään laiskottelua.
Meillä on siitä onnellinen elämäntilanne, että samassa kaupungissa on kahdet isovanhemmat, jotka voivat lasten perään aika ajoin katsella. Pari viikkoa sitten miehen kanssa laiskotteluviikonloppu keskenämme toteutettiinkin. Pitihän se pieni postaus tännekin kirjoittaa. Sen verran harvinaista herkkua se oikeasti on. Elämä on enemmän tekemistä ja suorittamista kuin laiskottelua uskoakseni suurimmalle osalle meistä. Ja varmasti ihan hyvä juuri näin. Ei makeaa mahan täydeltä.
Toinen paheena pidettävä asiahan on itsekkyys. Sitäkin on monenlaista, mutta terve itsekkyys tekee vain hyvää. Väittävät ainakin viisaammat. Ajattele itseäsi, vaikka et kerkiäisi. Raivaa se tila omalle hetkelle, jos vain mitään mahdollisuutta venyä mistään löytyy. Laiskottelun voi ajatella niin päin, että kun antaa itselleen hetken rauhan, niin ei kiehu ihan niin helposti yli. Töissä. Kotona. Missä vaan. Tekee minun hermoilleni ihan hyvää. Silloin kun kaikki tuntuu olevan levällään, aika ei riitä mihinkään ja ehkä nukkuikin huonosti, niin juuri silloin tarvitsee breikin omien ajatusten kanssa.
Monella tuntuu olevan käsitys siitä miten kuuluu elää. Se myös helposti kerrotaan muille. Luulenpa, että useimmiten ei tarkoiteta pahaa päivittelemällä toisen tapoja. Enemmänkin koen, että se kertoo kyvyttömyydestä ymmärtää erilaista elämäntapaa ja -tyyliä.
Olen ollut kovinkin myötäilevä ja tuntenut kaikenlaista häpeää ja mielipahaa, kun minun asioitani on päivitelty. Muun muassa laiskat lomailee on tullut vastaukseksi lomasuunnitelmiini. Nämä asiat ovat taas mielen päällä, kun vuosittainen loma alkaa lähestyä. Toisin kuin moni muu, vietämme kesä- ja talviloman yleensä putkeen talvella. Ja harvemmin Suomessa. Tosin kenenkään ei tarvitse olla kateellinen kahden pienen lapsen kanssa lomailevalle. Siinä on ne ihanat ilon hetket ja kaivattua aikaa omalle perheelle ilman kouluja, hoitoja, menoja tai harrastuksia! Mutta laiskottelusta se ei käy. Eikä aina lomastakaan 😂 Mutta sen enempää pureutumatta lasten kanssa lomailuun, onneksi kerkisin sen viikonlopun miehen kanssa vetää lonkkaa ennen tätä.
Saa kertoa, onko laiskottelu hyve vai pahe?
8 thoughts on “Saako aikuinen laiskotella ihan kympillä?”
Hmm, kaipa se on vähän siitä kiinni, että millaista se laiskottelu on. Laiskotteleeko niin, että jättää jotain oikeasti olennaista tai sellaista joka pitäisi hoitaa tekemättä. Tai toimiiko niin, että jättää vaikkapa töissä asioita muiden hoidettavaksi.
Vai laiskotteleeko, eli on tekemättä silloin, kun mitään tärkeää ei ole tekemättä. Mitä pahaa siinä silloin olisi? 😀 Minusta siis todellakin saa laiskotella, jos tarpeelliset on hoidettu!
Toisinaan huomaa, että luetellaan tehtyjä hommia (laiska töitään luettelee?) tai keksimällä keksitään jotain puuhasteltavaa, että vaikuttaa kiireiseltä, tehokkaalta ja hyödylliseltä. Kuvaako se mentaliteettia, missä lopputulokseen pääseminen ei edes ole niin tärkeää ja arvostettavaa kuin se, että siihen on käytetty paljon aikaa, vaivaa ja mieluusti vähän kärsimystäkin? 😛
Samaa mieltä kyllä..ei voi velvollisuuksien ohi laiskotella, mutta aika ajoin kunnon laiskottelu noin muuten tekee hyvää. Moni ottaa rennosti tms. ei siis laiskottele. Laiskottelulla on selvästi ikävä kaiku. Tavallaan ihailen niiden tarmoa, joilla on aina sata rautaa tulessa ja meno on kova. Joskus halusin olla samanlainen, mutta pakko ollut myöntää että ei minusta ihan siihen ole.
Joutenoloa ihminen tarvitsee jo oman hyvinvointinsa vuoksi. Jatkuva suorittaminen käy pidemmän päälle tuhoisaksi elämälle.
Ikää kun on karttunut niin osaa ehkä paremmin irrottautua ja laiskotella. Nyt on itselläni alkamassa lähes kuukauden yhtäjaksoinen loma ja ihan hyvillä fiiliksillä otan sellaisen mahdollisuuden vastaan.
Hyvä sanapari tuo jatkuva suorittaminen. Sehän on tavallaan kovin hyväksyttävää ja ihmistä pidetään silloin ennen kaikkea ahkerana ja aikaansaavana. Siinä ei ole mitään väärää, mutta ihan jokaiselle se äärirajoille meneminen ei sovi, henkisesti tai fyysisesti.
Ihanaa, että loma on siellä alkamassa, ilmeisen kaukana suorittamisesta.. Rentouttavaa lomakuukautta sinulle! ❤️
Nappi kirjoitus! MInä olen vannoitunut olla möllöttämisen puolesta puhuja. Hektien työn ja arjen vastapainoki on pakko laiskotella, olla vaan ilman sen uurempia tavoitteita ja tekemisiä. MInusta tämä kääntyy hyveeksi viimeistään siinä kohdassa, kun laiskottelu ja olla möllöttäminen alkaa näkyä työn teossa ja arjessa – jaksaa paremmin, tekee tehokkaammin ja kestää pientä stressiä paremmin, kun välillä himmailee. 🙂
Minna
Sinäpä sen sanoit! Hetken laiskottelu tuo tehoa työhön ja muuhunkin elämään. Verrattuna jatkuvaan tekemiseen.
Laiskottelu on muuten tekemistä. Kun kysyt: Mitä teet? – Laiskottelen. Sehän on verbi. Se on tekemisen sanamuoto 😁. Viroksi verbi on muuten tegusõna.
Kun istut alas konvehtirasian kanssa, olet istumassa ja syömässä. Katsot leffaa, rentoudut, palaudut työstressistä, lataat akkuja… Tiedän hyvin, ettei moni ihminen osaa myöntää, että nyt laiskottaa eikä edes pysty tekemään mitään. Elimistö tarvitsee lepotilaa ja mieli tarvitsee joutenoloa, muuten tilttaa, sekä fyysisesti että henkisesti.
Terve itsekkyys menee tähän samaan sarjaan.
Hahaa, kiitos tästä! Olen perimmiltäni kuitenkin ihminen, joka mieluummin tekisi jotain hyödyllistä kuin muuta… ja se, että laiskottelu on myös tekemistä, kuten kuvasit, saa sen heti tuntumaan paljon paremmalta. Vaikka olen sitä aika lailla harrastanutkin, niin siitä huolimatta tämä sinun esiin tuoma näkökanta nostaa laiskottelun ehdottomasti pois sieltä pahelistalta. Tästedes “teen” sitä ihan hyvällä omallatunnolla!