Kevään fiiliksiä ja kesän odotusta

Onko kesälomat jo mielessä? Tänään iloinen k-kauppias kyseli kassan takaa ja pakko oli todeta, että takaisin arjessa, kesällä ei lomia pidetä. Ei se itseäni sinänsä haittaa, koko elämäni olen kesät tehnyt töitä, mutta tilanne on tänä vuonna siinä mielessä erilainen, kun yksi koululainen viettää kesälomaansa. Niinpä. Nuorempi saa mennä hoitoon, mutta näille isommille ei ”hoitopaikkoja” oikein ole jaossa. 

No, en ole ensimmäinen, joka näiden asioiden kanssa puljaa. Kesäkuun ensimmäiset viikot menevät erilaisilla leireillä ja heinäkuun osalta yritetään pärjätä niin, että teen töitä kotitoimistossa ja koululainen viettää aikaa kotona ja tapaa ystäviään. Onneksi pystyn työaikoja fiilaamaan niin, että kahdenkeskistä aikaakin saadaan päiviin järjestettyä. Ei ihan yksin tarvitse olla. Isovanhemmat ovat meillä apuna myös, minkä töiltään kerkiävät. Se on aina suuri apu. 

Emme ilman ”kesälomia” elä, vaan niitä on pidetty talvisin. Minun ja mieheni työt ovat kovin kesäpainotteisia. Minähän siis olen kaksi viimeistä kesää nautiskellut äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla. Oli mukava olla kotijoukoissa viime syksynä, kun koulu alkoi. Koulun aloitus oli todella jännittävää koululaiselle eikä ilman itkujakaan selvitty. Vuodessa on uskallusta ja rohkeutta tullut lisää. Nyt kouluun mennään kiireellä (kaverit, siellä on mukavaa), ei enää epäröiden. 

Pidän kevättä usein uuden alkuna. Pitkä talvi tuntuu aina tympeältä minusta, niin kuin tänä vuonna ja siten kevät kovin tyngältä. Periaatteessa kivaa kevättä minun mittapuulla (ei sada kissoja/koiria eikä ole metriä lunta maassa) oli tänä vuonna tasan tämä toukokuu. Kesäaikaa odotan kovasti töistä huolimatta. Aikaa on illat ja viikonloput kesästä nauttia. 

Ensimmäinen koulun kevätjuhlakin on edessä. Muistan, että suvivirrestä en lapsena niin välittänyt, mutta kyllähän se näin aikuisena herkistää. Vitsi sitä lomanalkufiilistä nuorempana, olo oli niin vapaa. Tänä vuonna taitaa käydä niin, että ensimmäistä kertaa keväällä tunnen myös kuinka yksi ajanjakso päättyy. Kun olen siellä koulun kevätjuhlassa ja pieni koululainen saa todistuksen käteensä. Itse koululaisena taisin vain miettiä sitä, että pääsee lomalle, laiskottelemaan, olemaan.. En oikein muista millaista haikeutta oli ilmassa. Sitä taisi olla enempi silloin, kun yläaste tai erityisesti lukio päättyivät. 

Ihan hyvä kevät

Yleisesti tämä kevät on ollut ihan positiivista aikaa. Aloitin tosiaan työt pari kuukautta sitten. On muuten ihan mukava saada se kuukausipalkka taas pitkän vanhempainvapaan jälkeen. Nuorimmaisen hoidon aloitus oli itkuinen, mutta juuri nyt voin ilolla sanoa hänen viihtyvän hoidossa. Vanhemman lapsen koulu ja harrastukset sujuvat. Hänen kanssa tosin välillä saa vaihtaa sanaa aika reippaastikin. Meidän perheessä on nimittäin rajoja, aika paljonkin ja eihän se aina meinaa sopia jälkikasvulle. Muistutan kyllä aina miksi niitä on.. miksi on kännykässä aikaraja, miksi mennään nukkumaan klo 20 jne. Kai näitä samoja keskusteluja muissakin perheissä käydään?

Tänä keväänä viimein sain järjestettyä kaverisynttärit koululaisellemme, kaksi aiempaa juhlaa kun peruttiin. Ja ai että, oli hän iloinen. Itse asiassa kaverisynttärien jälkeen oli vielä kemut perheen ja suvun kesken. Kauempaakin kun pääsi sukua paikalle, niin sattuivat samalle päivälle molemmat synttärijuhlat. Pientä kisaväsymystä sankarissa oli näkyvissä. Toisissa juhlissa ei syönyt palaakaan kakkua tai keksiä. Sen verran kerkesi ahmia herkkuja ystävien kesken.

Keväisiin perinteisiimme kuulunut pitkä viikonloppu matkaillen toteutui tauon jälkeen. Kävimme risteilemässä ystäväperheen kanssa ja vietimme aurinkoisen päivän Tukholmassa. Miksi ihmeessä olikin mennyt 20 vuotta edellisestä visiitistä. Tukholma on kiva ja mielenkiintoinen kohde.

Kevään viimeisenä viikonloppuna on kauan odotettu ystäviemme hääjuhla. Sinne mennäänkin miehen kanssa kaksistaan. Tällaista ei olekaan sattunut sitten kesän 2020. Lapset pääsevät siis ukin ja mummin luo yökylään, nuorimmainen ensimmäistä kertaa. Huomaa, että meidän aikuisten menot ovat olleet aika vähissä koronavuosien aikaan. Tai kynnys lähteä ja laittaa lapset yökylään korkea. Mene ja tiedä. Nyt on juuri oikea aika vähän mennä. Siltä ainakin tuntuu. 

Kesään otan mielelläni vastaan menoja. Savonlinnan oopperajuhlille on tarkoitus kahden vuoden tauon jälkeen päästä ja varmasti tulee testattua Savonlinnan lukuisia kesäravintoloita. Lasten kanssa kesäisiä hetkiä ja retkiä odotan myös. Heinäkuussa airbnb-emäntää viedään, mutta on ihanaa, kun on säpinää. Katsotaan miten kahden “työn” yhdistäminen kesällä onnistuu. Taidan taas kaiholla katsella kesälomista nauttivien ystävieni rentoa kesämenoa. Mutta, nauttikaahan kaikki te, joilla kesäloma kesällä on 🙂