Kevättä etsimässä Milanossa

En ajatellut lentolippuja Milanoon varatessa, että keväinen sää olisi yksi reissumme kohokohtia, mutta näin pääsi käymään. Kun Suomessa tuiskuttaa lunta, Etelä-Euroopassa paistaa aurinko. Onhan niitä varhaisia keväitä Suomessakin ja sellaista tietenkin joka tammikuu alan odottamaan. Tänä vuonna ei ihan putkeen se mennyt.

Milanon lomalle lähdimme kahdestaan miehen kanssa. Italiassa kumpikaan ei ollut käynyt ja Milano vaikutti vierailun arvoiselta. Kesää kohden työkiireet lisääntyvät, joten kevät on siinä mielessä kiva aika matkustaa ja ladata vähän akkuja.

Milanon Lapensa lentokentältä pääsi näppärästi junalla keskustaan, jossa illalla hyppäsimme taksiin ja hotelliin. Chateau Monfort oli neljä yötä majapaikkamme, kauniiseen vanhaan rakennukseen sijoitettu upea hotelli. Ratikalla oli helppo kulkea hotellin edestä minne vain.

Chateau Monfort aulabaari
Hotellin vieressä oli ratikkapysäkki, josta tämäkin kuva odotellessa tuli napattua

Koska ensimmäistä kertaa Milanossa olimme, päätimme piipahtaa suosituimmissa kohteissa ja tutustua hiljakseen kaupunkiin. Aamiaisen ja pienen levon jälkeen päivä alkoi yhdentoista paikkeilla ja joka aamu lämmin kevätpäivä tervehti meitä. Milanon keskustassa on ihana kävellä, koska katuja reunustavat kauniit, vanhat rakennukset. Rakastan kauniita taloja ja Milano on niitä täynnä. Jaksan ihailla niiden valtavia ovia, koristeltuja ikkunanpieliä, jylhää olemusta.

Jylhä oli myös Duomo di Milanokin. Suosituin nähtävyys Milanossa eikä voi ihmetellä. Yli 500 vuoden ajan rakennettu katedraali, Euroopan toiseksi suurin, kirkon tapahtumiin mahtuu n. 40 000 henkeä. Katedraali on hengästyttävän näköinen ja ostimme lipun vieraillaksemme kohteessa. Aluksi suuntasimme hissillä kirkon katolle. Maisemat ovat upeat, kirkko on kattoa myöden kaunis. Pidin erityisesti patsaista, jotka ympäröivät kirkkoa seisten korkeiden paasien päällä. Korkeimmalla oli kuitenkin madonna-patsas, 108,5 metrissä maanpinnalta.

Duomon katolla vierailu on hyväjalkaisille. Toivon, että niille keppien kanssa kulkeneille iäkkäämmillekin se olisi kerrottu. Hissilippu oli vain yhteen suuntaan, alas tultiin n. 200 porrasta. Puhumattakaan kaikista niistä portaista katon eri tasoille kuljettaessa, niitä ei voinut kiertää. Yleisestikin kohtalaisen vaikeakulkuinen paikka, jos jalka ei nouse. Meille sattui aurinkoinen kaunis päivä ja muutama iäkkäämpi vieras oli kaatua ilmeisesti uupumuksesta kirkon katolla.

Sisältä Duomo on vaikuttava. Upeita yksityiskohtia, patsaita ja alttaritauluja. Kyllä ihminen pieneksi itsensä siellä tuntee, jos on tuntenut jo satoja vuosia sitten. Kävimme myös Duomon museossa ja yhteistä kirkon patsaille ja museon teoksille oli se, että kovin uhkaavia, pelottavia ja väkivaltaisia ovat monen tilanteet, joita kuvataan. Siis uskonnolliset tilanteet. Ennen vanhaan uskonto ei tosiaan ollut leikin asia.

Sforzescon linnoituksella kävimme myös, joka on 1300-luvulla alkunsa saanut iso linna-alue. Toimii nykyisin museona. Ja museo on laaja, joten kunnon kengät jalkaan. Reittiä tulee seurata kiltisti.. yhden kerran yritimme ulos ovesta, josta tulimme sisään. Rouva ovella rääkäisi englannin- ja italian sekoituksella, että exit on salissa 25. Okei, salissa 25. Onneksi emme olleet kuin salissa 1 ja salit olivat aikas isoja. No mutta taide ja historia olivat mielenkiintoisia ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde Milanossa.

Patsaan takana linnoitus alue alkaa

Yhden puolipäiväisen saimme menemään kanavan rannoilla Naviglin alueella. Kauniita venetsia-tyyppisiä kanaaleja reunustavat kauniit talot, ravintolat ja terassit, sekä sisäpihoille piilotetut galleriat ja putiikit. Lauantaina oli hillittömät määrät kirpparimyyjiä kanavan varrella. Risteilyllekin olisi päässyt, mutta jätimme tällä kertaa väliin. Ihan kävellenkin näkee ja kokee paljon Milanossa.

Ruokaa tuli syötyä kiitettävästi, kun ensinnäkin aamuisin hotellin aamiainen oli todella maukas. Lounas syötiin kerran kaksi, mutta sitten se vaihtui kahviin ja täytettyyn croissantiin, koska iltaisin ei ravintola oikein houkutellutkaan. Varasimme etukäteen pöydän palkitusta 28 Postista, sijaitsee kanaalien luona. Söimme 8 ruokalajin yllätysmenun, johon kuului vielä muutama yllätysannos päälle. Pieni viihtyisä ravintola, jossa ripeä palvelu. Ruoka oli hyvää ja välillä vähän erikoista. Etikkaa tai sen tapaista löytyi monesta annoksesta, mm. jälkiruokajäätelöstä, joka ei ollut minun suosikkini lainkaan. Parin tunnin syöminkien jälkeen sai pyöriä hotellille.

28 Posti – maistelumenun annoskoko oli aika iso.

Parina iltana kokeilimme onneamme pöytää varaamatta ja aina löytyi tilaa. Muu Housesta saimme mitä herkullisimmat pihvit ja hotellin lähellä sijaitseva Osteria della Concordia tarjoili mukiinmenevän illallisen tuloiltana. Minun huomion herätti se, että tarjoilijatar oli aidosti nukahtaa seisaalleen ja se, että ke-iltana klo 21 jälkeen ravintola alkoi vasta täyttyä ruokailijoista.

Lauantai-illaksi varasimme pöydän kehutusta Il Salumaio di Montenapoleone -ravintolasta. Noo, vähän tuli helsinkiläisiä huippuravintoloita ikävä Milanossa, mutta mahat saatiin joka ilta täyteen ja tämän viimeisimmän ravintolan tiramisu on kehumisen arvoinen.

Monia kohteita jäi käymättä. Leonardo Da Vinci- niminen tiedemuseo oli ok ja eniten siellä tosiaan kiinnosti hänen keksintönsä, joita on paljon. Jaksan ihmetellä miten taitava tuo itseoppinut yleisnero oli. Hän maalasi Mona Lisan ja Milanossa Viimeisen ehtoollisen, piirsi kuuluisan Vitruviuksen ihmisen (löytyy Italian euron kolikosta), mutta oli myös tiedemies vailla vertaa, satoja vuosia aikaansa edellä mitä tuli tekniikkaan ja tieteeseen. Hän suunnitteli mm. lentokonetta, sukellusvenettä, autoa, automaattiaseen, laskuvarjon, laskukoneen, panssarivaunun, aurinkovoimalan ja paljon paljon muuta.

Milanossa oli helppo kulkea ratikalla ja metrolla. Aina ei tossu meinannut päivän kävelyn jälkeen nousta ja oli ihana hypätä vanhanaikaiseen kolisevaan ratikkaan ja matkata hotelliin lepäämään. Kevättä oli todellakin ilmassa, pensaissa ja puissa jo kukkia tai vähintään silmuilla. Auringonpaiste teki niin hyvää.

Milano tunnetaan muodista ja kieltämättä moni kadulla vastaan kävellyt oli viimeisen päälle tyylikäs. Ehkä eniten pisti silmään iäkkäämmät tyylilyylit, siis voi olla 80+ ja näyttää kävelevältä Chanelin mainokselta. Saivat sen näyttämään helpolta.

Pahemmin en shoppaillut, kun mitään tarvinnut. Via Montenapoleone – muotikadulta yksi keväinen takintapainen lähti mukaan ja lapsille vaatteita. Näkemisen arvoinen on Duomon vieressä sijaitseva Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskus. Upeat lasikatot sisällä, valtava lasikupoli ja huiman kalliita kauppoja. Mainio lohipasta lounas käytiin syömässä samalla jatkuvaa ihmisvirtaa ihmetellen. Ei muuten kovin monella niitä ostoksia ollut. Enempi nähtävyyskävelyllä niin kuin mekin.

Galleria Vittorio Emanuele II

Sunnuntain lento oli inhimilliseen klo 11 aikaan ja lentoaika takaisinpäin 2,5h. Milanon kentällä törmäsimme naapurikaupungissa vierailleeseen ystäväpariskuntaan sattumalta, ihanan pieni maailma.

Nyt kun nostan katseen koneelta, ulkona on vitivalkoista. Ja taivaalta sataa samaa tavaraa ja runsaasti. Pieni hymy nousi miettiessä Milanon kukkasia ja alkanutta kevättä. Vielä se meidätkin löytää täältä pohjolasta, se kevät.

7 thoughts on “Kevättä etsimässä Milanossa

  1. Ihanaa, että saitte kivan varaslähdön kevääseen! 🙂 Kelpaisi minullekin, mutta sopivaa kohdetta sopivan hintaisia lennon ja hyvillä le tarjoillaan ei ole vielä löytynyt. Täältä pk-seudulta Tallinna on onneksi aina kätevä ja hyvä vaihtoehto.

    1. Kiitos, pieni tuulahdus keväästä oli piristävä. Tallinna ei ole huono 👌 Eikös uusia laivojakin seilaa nyt sinne.

  2. Milano on ihana! Erityisesti keväällä. Omasta viimeisestä käynnistä on vierähtänyt luvattoman pitkä aika kyllä.

    Harmi, itse en ole käynyt Duomon sisällä eikä katolla. On sitten katsottavaa myös tuleville visiitille.

    Historiassa on paljon väkivaltaa. Sitä ei kuitenkaan kuulu sensuroimaan vain museot auttamaan ymmärtämään, että yhteiskunta on tehnyt valtavan harppauksen eteenpäin niistä ajoista.

    1. Kevät tuntui oikein hyvältä ajankohdalta. Ei liian kuuma, matkailijoita vissiin vähemmän kuin loma-aikaan.

      Juu, sensuroimaan ei pidä tietenkään mennä. On aikojen saatossa Raamattua sun muuta sensuroitu ja muuteltu ihan tarpeeksi. Oli vaan niin verisiä juttuja, että jäi mieleen.

    1. Kiitos Milanovinkeistä! Omalla huhtikuisella reissulla Gardajärven Villa Arcadiion, me lensimme Milanoon. Siellä lentokentällä huomasin itsekin, kuinka näppärät yhetydet sieltä on keskustaan. Jäi kytemään ajatus, että tänne, siis Milanoon, täytyy joskus tulla muutaman päivän kaupunkilomalle.

      1. Milano on mainio muutaman päivän kaupunkikohde. Itse toivon sinne Gardajärvelle joskus pääseväni. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *