Maaliskuu on ollut talvinen ja luminen kuukausi Savonlinnassa, kuten pihastamme viime viikolla otetusta kuvasta näkyy. Minä jostain syystä sen aurinkoisen kevään perään aina olen. Kaipaan sitä hetkeä, kun lumista on pieni tira enää jäljellä. Länttääntynyt nurmikko vähän pilkistää, sora rahisee jalan alla asfaltilla ja paksussa takissa ja huivissa meinaa tulla jo liian kuuma. Tätä ei vielä kotikulmien maaliskuuhun mahtunut, vaan kevättä lähdimme etsimään etelämpää.
Maaliskuuhun mahtui huomattavasti enempi jännittäviä asioita kuin lyhyeen ja synkempään helmikuuhun. Otan siis osaa haasteeseen postata kolme kuvaa joka kuulta tämän vuoden ajan ja tässä muutama poiminta maaliskuun hetkistä, joita väritti matkailu.
ARKI (?)
Pohdin kovasti kuuluuko hiihtoloma arkeen, vai onko se jotain parempaa. No oli miten oli, vanhemman lapsen hiihtolomaa pukkasi päälle kuun vaihteessa ja maaliskuun ekana viikonloppuna suuntasimme Holiday Clubin kylpylään ja majoituimme kahdeksi yöksi. Kylpylä ja ulkona syöminen ei tavan arkea ole, mutta viikonloppuun mahtui paljon hetkiä, kun äiti-ihmisen ja varmaan isä-ihmisenkin elämä tuntui arkistakin arkisemmalta.
Niin, nuorempi lapsi oli ihan mahdoton koko viikonlopun. Joka kerta, kun haalaria puettiin ja tehtiin lähtöä milloin ulkoilemaan, milloin aamupalalle, kylpylään, leikkipuistoon (kivoihin juttuihin mielestäni) niin ei. Sama homma takaisin tullessa. Huuto ja taistelu oli mahdoton. Kaikui niin hotellin sisällä kuin ulkonakin. En muista milloin olisin paininut lapsen kanssa tähän malliin, en alastikaan viitsinyt pakkaseen laittaa. Kävely ei tietenkään maistunut saati pulkassa istuminen. Kannoin ja raahasin vuoronperään 15kg sätkivää mukulaa paikasta toiseen. Perille päästyä asiat yleisesti olivat sitten ihan ok. Hiki päässä tuntui silti koko viikonloppu menevän. Kotiinpaluu oli ihan kiva.
HUIPPUHETKI
Mies ehdotti viime elokuussa, kun täytin 40v. että voisimme lähteä juhlistamaan synttäreitä matkoille kahdestaan. Ja näinhän me teimme, maaliskuun loppupuolella vietimme pitkän viikonlopun Milanossa. Italiaan astuin ensi kertaa elämässäni ja Milano valikoitui kohteeksi mm. meille sopivien lentoaikataulujen takia.
Viihdyin Milanossa. Sen vanhan kauniin arkkitehtuurin keskellä. Ajatus siitä, että kaupungissa on jo vuosisatojen ajan ollut elämää, näitä samoja taloja ja kirkkoja on jo muinoin katseltu. Tietenkin myös rakennettu. Duomon valtavan katedraalin rakentamisessa meni yli 500 vuotta. Viihdyn vanhoissa kaupunginosissa, kapeilla kaduilla, saatan jopa kuvitella itseni 1500-luvulle.
Viikonloppuun kuului myös hyvin nukkuminen ja syöminen. Illallispaikat varasimme etukäteen, mutta muuten ei aikatauluja. Ei kiire, ei aikatauluja. Ja valmiiseen aamiaispöytään meno on aina ihanaa.
EI IHAN PUTKEEN
Ilokseni todettava, että maaliskuussa ei mitään suurempia alamäkiä ollut. Jos jotain olisi voinut tehdä paremmin, niin suunnitella Milanon matkaa tarkemmin. Lentoliput ja hotelli kun tuli varattua, niin siihen jäi suunnittelut. Autopaikka kentältä maksoi tavallista enemmän kun varaaminen meni lähtöviikolle. (unohtui tyystin).
Toisekseen, kun lähtee Milanoon niin olisi upea käydä maailman kuulussa La Scalan oopperaesityksessä. Lippuja kun alkaa varata liian myöhään, vapaana löytyy tällaisia ehdotuksia: 200 eur /lippu: aition takarivi ja näkyvyyttä lavalle ei oikeastaan ole. Hmm, jäi nyt varaamatta. En viitsi kuunteluoppilaaksi lähteä kuitenkaan. La Scalan esityksen onneksi Olavinlinnassa olen nähnyt.
Toinen pieni harmitus oli, kun tavalliset liput olivat tyystin menneet, jos halusi ihailemaan Da Vincin maalaamaa Viimeistä ehtoollista. Luin kyllä, että 1495-1498 tehdyn maalauksen maalaustekniikka oli todella huono ja vuosien saatossa maalaus on kokenut monenlaista, hyvää ja huonoa restaurointia. Että ei mikään maailman upein väreiltään enää, mutta silti.. olisin minäkin halunnut tiirailla onko se Maria vai Johannes siinä Jeesuksen vieressä. Ja kenelle se uhkaava käsi Marian/Johanneksen kaulalla kuuluu?
Ei kai se auta kuin lähteä Porvoon tuomiokirkkoon tai Kiteen kirkkoon katsomaan maalauksesta tehdyt kopiot. Värimaailma ainakin on kirkkaampi, joskin maalaukset pienempiä.
Maaliskuun viimeistä päivää viedään. Yllättävän positiivinen kuukausi olikin ja huhtikuusta sopii toivoa samanlaista. Eikö vain. Mukavaa huhtikuun alkua kaikille!
Kuvahaasteessa myös mukana: Via Per Aspera Ad Astra, 3 x maaliskuun kuva
7 thoughts on “Kolme kuvaa maaliskuulta – Arkinen fiilis, huippuhetki ja ei niin putkeen”
Upea maaliskuu on sinulla ollut kaikkine kokemuksineen.
Lasten kanssa on aina kiinnostavaa ja haastavaa kun ovat pieniä. Itsellä muistot ovat jo kultaantuneet kummasti, vaikka lapsiahan he aina ovat isoinakin.
Nimenomaan lasten kanssa on kiinnostavaa hyvässä mielessä tuolla reissun päällä. He tutkivat asioita ja paikkoja uteliaammin kuin vaikkapa äitinsä.. Ja sitten kolikon kääntöpuoli on, että reissaaminen pahimmillaan on vähän raskasta lasten kanssa. Jos he sille päälle sattuvat. Aika kultaa muistot mukavasti 🙂
Olipa ihana tuo toteamus, että ei ollut suurempia alamäkiä. Turha niitä on etsimällä etsiäkään, jos tuntuu että ihan hyvin on oikeastaan mennyt. Milanon reissunne vaikutti ihanan rentouttavalta. 🙂
Kiitos, näin pääsi maaliskuussa käymään😁ongelmaton, ihan hyvä kuukausi jäi taakse. Kyllä Milano rentoutti, sai katsella kaikkea uutta ja upeaa.
Ihanalta näyttää maaliskuusi kyllä kuvien kautta. Itse kokosin juuri saman postauksen. Se julkaistaan tiistaina. Kaikki kuvani olisivat sopineet kategoriaan “arki” 😀
Tässä vaiheessa ihana todeta, että hyvä kuukausi oli❤️ Jes, julkaisuasi odotellen!
Jokaisen elämään mahtuu aina ylä- ja alamäkiä. Se, että kokonaisuutta kykenee näkemään silti positiivisena, on lahja.
Lasten kanssa on aina haastavimpia matkustaa, viettää arkea tai juhlaa. Tai näin ainakin luullaan. Itse en muistaisi, että meillä olisi ollut sen suurimpia ongelmia. Ehkä aika on kullannut minunkin muistot jo😄.
Eikä matkoilla pysty varautumaan kaikkeen ja suunnittelemaan kaiken etukäteen. Itsekin olen käynyt Milanossa useita kertoja ja aina se jaksaa yllättämään ja ihastuttamaan. Nyt teillä on tekemistä siellä ensi vierailuksi sitten.