Kodikas ja viihtyisä kivitalo

Moni asia jakaa mielipiteitä, myös asuminen. Kivi- vai puutalo?

Olen nyt kivitalossa asuessani huomannut, että se herättää tunteita, erityisesti puutalojen ystävien kesken. Minä en usko, että kukaan voi sanoa yleispätevää mielipidettä siitä kummassa on parempi asua, vaan se riippuu minkälainen fiilis talossa ihmiselle itselleen tulee. Osa rakastaa puuta ja osa kaipaa jämerää kiveä ympärilleen. Minä pitäydyn ottamatta kantaa siihen kumpi on parempi. Mutta voin kertoa millaista on asua kivitalossa ja miksi meillä sellainen on.

Itse huomasin kahdenkympin paremmalla puolella katselevani kivitaloja sillä silmällä. Vaikka kauniisti rakennetussa puutalossa on oma idyllinen ilme ja ne ovat kauniita, niin valkoisen kivitalon yksinkertainen muotoilu, tietty ilmeettömyys ja viileä olemus tekivät vaikutuksen.

Talon rakentaminen kun tuli ajankohtaiseksi mieheni kanssa, olimme nopeasti yksimielisiä siitä, että kivitalo olisi mieluisin. Sellainen myös rakennettiin ja muutin ensimmäisen lapsemme kanssa tähän kotiin suoraan synnytyssairaalasta.

Kodissamme on iso olohuone-ruokatila-keittiö, jossa paljon ikkunaa ja avaruutta. Ihan parasta! Ikkunoista näkee takapihan metsän ja puutarhan. Erityisesti kesällä ja syksyllä luonnon värit ovat suorastaan osa sisustusta. Osa pitää avaruutta ja ikkunoita kalseina, mutta en itse koe näin. Avarassa tilassa tuntuu, että pystyy hengittämään eikä “seinät kaadu päälle”.

Onhan meillä myös pienempi arkiolkkari, jossa yksi pieni kapea ikkuna. Täällä katsellaan telkkaria ja löhötään sohvalla. Toki tällainen tiiviimpi tunnelma sopii hyvin vaikkapa leffojen katseluun.

Kivitalot saavat kritiikkiä siitä, että ne eivät ole kodikkaita. En voi allekirjoittaa tuota, koska minun koti on minulle kodikkain maailmassa. Jos kodikkuudeksi määritellään vaikkapa lämpöiset sävyt, jalan alla nirisevä puulattia ja tulisija, josta lämpö pääsääntöisesti talvella saadaan, niin minun kodikkuus ei ole sitä.

Koen kivitalossa asumisen huolettomaksi. Tietenkin rakentamisvaiheessa tehdyt päätökset kantavat hedelmää nyt. On maalämpö, on lattialämmitys koko talossa ja toimiva ilmanvaihto, joka takaa hyvän sisäilman. Tiedän, että puhutaan hengittävyydestä puutalojen kohdalla, mutta meidän kivitalossa on raikas hyvä ilma. Lapset ja me aikuiset olemme harvoin kipeinä. Huono sisäilma voi aiheuttaa jatkuvaa flunssaa sun muuta, olen viisaammilta kuullut.

Nukun erityisen hyvin kodissamme. Yksi syy on varmasti hyvä ilma. Vaikka makkarin ovi on kiinni, huoneilma on raikas koko yön. Myös kivitalon massiivinen runko eristää ääniä. Meille ei kuulu ulkoa paljon ääniä. Hiljaisuudessa onkin paras nukkua. Kaipaan matkoilla aina hiljaista yötä. Suurkaupunkien jatkuvaan meteliin en taitaisi enää sopeutua.

Minua ei haittaa, että ei tarvitse maalata. Ei ikkunanpieliä, ei koko taloa. Toisaalta valkoisessa rapatussa pinnassa on huono puolikin. Siihen voi tulla tummia jälkiä, niin kuin meilläkin on terassilta katsottuna seinässä pitkä, ikävän tumma rantu. Jotain valuttanut ylhäältä ja siinähän se on ja pysyy. (Kunnes asialle jotain yritämme tehdä.)

Aiemmin viittasin natisevaan lattiaan mutta tykkään siis kovasti, että oman kivitalon lattiat eivät pidä ääntä. Yleisesti ottaen, kivitalot eivät pitkässäkään käytössä narise tai nitise.

On sanottu, että kivitalon hyvä puoli on kestävyys ja turvallisuus. Koen sen näin itsekin. Tulipalo tulee jos tulee, mutta kivitalo vaikkapa ulkoapäin voi olla työläämpi tuikata tuleen. Elämä toki on ihmeellistä. Täällä Savonlinnassa oli kamala tilanne pari vuotta sitten, kun ukkonen löi uudehkoon kerrostaloon ja palo levisi ylhäältä alas. Tämä lienee kuitenkin hyvin harvinainen tilanne, että tuolla lailla leviää.

Kivitalomme on energiatehokas ja olen tykännyt mukavan tasaisesta sisälämpötilasta. Kesähelteillä tilanne muuttuu siten, että isoista ikkunoista tulee lämpöä, markiisit jäivät ostamatta. Helteellä ilmalämpöpumppu säädetään viilentävään asentoon, 24 astetta. Oikein riittävä, ei tule vilu. Viihdyn itse lämpimässä, kun taas mieheni kaipaa viileää.

Jos jotain parantaisin kodissamme, niin sisällä oleva portaikko saisi kaikua vähemmän. Akustiikkalevyjä on monesti katseltu, mutta aina se vähän jää, kun olisi kiva nähdä tuote livenä, ei pelkästään kuvassa. Sekä värimaailma tuottaa päänvaivaa. Ei saa päätettyä, joten ylläri, asia venyy ja vanuu.

Tätä en ole henkilökohtaisesti päässyt vertailemaan, mutta olen lukenut, että puutalojen vakuutukset olisivat kivitaloja kalliimpia. Oli miten oli, jos jossain pennin hyrrän säästää niin hyvä. Kivitalon rakentaminen voi olla kalliimpi operaatio kuin puutalon, mutta vuosien mittaan ne kivitalon hyvät puolet: huolettomampi ylläpito ja energiatehokkuus myös säästävät rahaa.

Pidän siis kivitaloa itselleni hyvänä valintana. Olen viihtynyt enkä katunut rakennusmateriaaliamme. Joillain asuinalueilla kaavassa määrätään materiaali. Ei sitä aina pääse itse valitsemaan. Meidän katu on sekoitus uutta ja vanhaa, on puuhuvilaa ja kivitaloa. Usea omakotitalo. Muutama pienkerrostalo ja rivitaloja. Meidän kivitalo sopii onneksi ihan hyvin tähän sekamelskaan.

Oletko puutalo vai kivitalo-ihminen? Mikä siinä on parasta?