KUMPI PAREMPI – blogihaaste

Mitä vastaisit, kun kysytään kissat vai koirat? Kotimaan vai ulkomaan matkailu? Tällaiset kevyet, mutta yllättävän tunteita herättävät kumman valitset -kysymykset saivat minut tähän blogihaasteeseen tarttumaan. Tämä on vissiin vuonna 2021 kiertänyt enemmänkin, Blinger Shimmer -blogista alkunsa saanut haaste. Ja näin v. 2024 kaivettu uudelleen esiin.

Vastaillaanpa sitten!

Kevät vai kesä?
Keväässä odotan niitä päiviä, kun kadut ovat sulia ja ilma on mukavasti lämmennyt kevättakin ja lenkkareiden verran. Aurinkolasit on kaivettu kaapista ja linnut laulavat niin maan perhanasti. Aamuisin herättävät hieman liian aikaisin ennen kuin siihen taas tottuu. Tätä enemmän odotan kuitenkin kesää, jolloin on, noh, kesä. Kesässä on omassa mielessäni jotain taikaa ja vaikka monen monta vuotta koko kesä meni kiireisimmän työrupeaman keskellä, oli silti aina ihanaa viettää kesää. Luonto on upeimmillaan ja sen rauhaan voi tarvittaessa hakeutua. Kaupungissa löytyy tekemistä joka illalle, ihmiset ovat iloisen rentoja. Ne illat, kun lämpötila ei laskekaan kylmän puolelle tuntuvat ihanilta. Tiedättekö, kesä. Lempivuodenaikani.

Järvi vai meri?
Tämän varmaan ratkaisi aikoinaan se, kun muutin Savonlinnaan. Järviin on tottunut, pidän niiden makeasta vedestä ja turvallisesta fiiliksestä. Leppoisa järvenpinta kutsuu veneilemään ja suppailemaan. Meri sitten taas tuntuu valtavalta, levottomalta ja suolaiselta. En ole fani. Ehkä vähän pelkäänkin merta enkä siis lähtisi Atlantin yli purjehdukselle tai vastaavalle. Olen järvi-ihmisiä, ehdottomasti.

Lenkkeily vai kuntosali?
Kumpaakin lukioikäisestä asti harrastaneena. Taukoja on ollut ja intensiivisempiä jaksoja kummankin kohdalla. Enää ei ole salikorttia eikä varmaan tulekaan. Pitäisi pitäisi, jees, tiedän, mutta ah niin mälsää. Lenkkeily yksinään on parasta. Ihan parasta. Mieluummin jossain metsäisillä kuntopoluilla, omassa rauhassa spurtteja ja rauhallisempaa juoksua. Talvella en lenkkeile, silloin on yleensä massakausi. Nyt ikää kun alkaa tulla mittariin joutunen arvioimaan arvojani ja laiskuuttani uudelleen. Ja alkaa kuntoilla säännöllisemmin.

Lukeminen vai kuunteleminen?
Ala-asteen alusta lähtien kirjat ovat vieneet mennessään ja ne ovat korvanneet tylsät hetket, kun ei ollut mitään tekemistä. Olen lukenut aktiivisesti aikuisikään asti ja hitaasti lämmennyt kirjojen kuuntelulle. Nyt vuoden harjoittelun jälkeen ymmärrän äänikirjojen viehätyksen. En osaa enää siivota ilman äänikirjaa. Tavan kirjoja kaipaan silti, kirjan kantta ja sivuja. Ne ovat vieneet niin monta kertaa mennessään mitä ihmeellisempiin tarinoihin. Tähän vastaan siis ikävästi 50-50. Kummassakin on puolensa.

Tv-sarjat vai elokuvat?
Toinen paha kysymys. On niin monta hyvää tv-sarjaa, joiden pariin palaan sekä niin monia hyviä leffoja, joita katson uudelleen. Tällä lailla siis arvioin tätä kysymystä. Ehkäpä nyt täpärästi tv-sarjat saavat ääneni. Tv-sarjojen lukuisat jaksot ja kaudet vievät hahmojen tarinoita eteenpäin ja syvemmiksi kuin mitä yleensä elokuvissa.

Kotimaan vai ulkomaan matkailu?
No niin, elämän työni (tähän mennessä) kotimaassa matkailualalla tehneenä vastaan ulkomaan matkailu. Ei liity mitenkään kotimaan matkailun huonouteen, ei, vaan siihen nuorena syntyneeseen tunteeseen, kun pääsi muualle. Seikkailuihin. Tuntemattomaan. Siksi varmaan enemmän on tullut kierrettyä aina uusia kohteita, kuin palattua samaan. Matkailun ekologisuus painaa mieltä ja onhan tuo matkailu vähentynyt vuosien mittaan. Olen alkanut käydä kotimaan kohteissa. Esimerkiksi moni pitkä pääsiäisen viikonloppu on mennytkin lähimatkaillen, ei Euroopan suurkaupungeissa. Mutta vastaus on silti ulkomaan matkailu. Pelkkä ajatus synnyttää tietyn sykäyksen sisimmässä, riemua uuden kokemisesta.

Rikkaus vai rakkaus?
Vähälläkin pärjää, se on jo todettu. Mutta että pärjääkö yksin, ilman rakkautta. Rakkautta tuntee lähimmäisiä kohtaan, perhettä ja ystäviä. Ilman rakkautta elämä kuulostaa aika ankealta. Mieluummin rakkaus.

Kissat vai koirat?
Tämäkin olisi kenties voinut kääntyä toisin jo lapsuudessa, kun meille piti tulla kissanpentu, jonka olin jo nimennyt Oliveriksi. Kissaemo mummolan navetassa oli eri mieltä ja vei kisut pois, kun luovutusaika lähestyi. Näin se kissa jäi haaveeksi ja otimme sekarotuisen koiran. Näin minusta tuli koiraihminen.

Hulavanne vai hyppynaru?
Tämä on helppo kysymys. En ole koskaan oppinut hulaamaan. Inhottava kapistus, kun on niin vaikea käyttää. Hypin siis tyytyväisenä hyppynarua.

Pasta vai risotto?
Ahh pasta. Saan vieroitusoireita, jos on liian pitkä aika pastan syönnin välillä. Voiko olla pastariippuvainen? Samaa tunnetta ei risoton kanssa tule. Joten pastaa sen olla pitää.

Instagram vai TikTok?
Tunnustan, tiliä ei ole enkä ole kiinnostunut TikTokista. Voi voi vanhusta, mutta näin se nyt menee ja tuskin tulee muuttumaan. Hyvä kun tuon Instagramin opin.

Aamut vai myöhäiset illat?
Hih, ehdottomasti aamut. Silloin saan jotain aikaankin, ja aamupäivisin. Klo 15 jälkeen voikin sitten hiljalleen alkaa laskeutumaan iltarauhaa kohden. Klo 20 jälkeen on turha tehdä enää mitään älyllistä.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut?
Jos jonkun pitää olla ylipukeutunut, niin minulle se rooli on aika usein langennut.

Kulta vai hopea?
Olen horoskoopiltani leijona ja kullan pitäisi houkutella kovastikin, mutta ei ole ikinä houkuttanut. Viileän vaalea hopea näyttää kauniimmalta ja valitsen useimmiten sen väriset helyt asusteisiin ja korut ylleni.

Makea vai suolainen?
Aina ollut makea minun kohdallani. Mutta pakko sanoa, että viime vuosina olen myös löytänyt suolaiset herkut. Ranskalaiset, sipsit. Ei ne niin pahoja olekaan!

Oliko helpot kysymykset? Tulisiko sinulta vastaukset kuin piipun hyllyltä?
Luulenpa, että nämä asiat jakavat mielipiteitä ja sitä oikeaa vastausta, sitä ei ole. On vain itselle parhaimmat vaihtoehdot. Mukavaa viikonloppua kaikille!