Viime vuoden alussa laitoin tavoitteeksi itselleni aloittaa uuden harrastuksen. 13 kk myöhemmin se onnistui. Päädyin menemään helmikuun alussa joogan starttitunneille ja siitä omien aikataulujen puitteissa valitsin summamutikassa “jonkun joogan”, jossa kävisin kerta viikkoon. Miksei kaksikin kertaa, mutta vielä siihen ei olla päästy. Ymmärrättehän, meni tuossa ihan aloituksessakin jokunen kuukausi.
Aikatauluihini sopiva jooga oli Hatha Flow jooga ja siellä olen joka viikko kerinnyt käymäänkin. Olen vuosien varrella muutamalla joogatunnilla käynyt, mutta siihen se on jäänyt. Paitsi nyt aion pitää tämän. Talvisin liikkuvuuteni on vähäistä, hyi minua, joten helmikuun alun ensimmäiset joogatunnit menivät vähän vaappuessa ja tasapainoilussa horjuen. Mutta hauskaa se silti oli.
Hatha Flow tuntien kuvaus oli vahvistava, voimistava ja liikkuvuutta lisäävä. Tämä on juuri sitä mitä haluankin. En halua rapakunnon estävän minua tekemästä jotain elämän aikana. Lihaksien vahvistaminen, itsensä haastaminen, mielen rauhoittaminen, keskittymiskyvyn paraneminen ja yleinen hyvinvointi ovat ne asiat mitä tästä harrastuksesta olen etsimässä.
Koska pidän historiasta on ollut mielenkiintoista lukaista joogan tarinaa. Jooga on vuosituhansia vanha menetelmä. Alkujaan jooga oli enemmänkin istumista paikoillaan itsensä, hengityksen ja mielen kanssa. Tarkoituksena oli myös kokea valaistuminen, mikä tarkoitti hyvin kurinalaista elämää muinaisille joogeille.
Nykyään länsimaissa opetetaan perin modernia joogaa, joka on kehon ja mielen hyvinvoinnin lisäämistä. Mukana on asanoita eli asentoja, joita harjoitellaan joogamatolla. Fyysistä harjoittelua.
Kohtalaisen hyvin olen tunneilla mielestäni pärjännyt eli jaksan tehdä liikesarjoja ja koen kropan jo vähän vahvistuneen. Inhokkini on aina ollut ylävartalon liikkeet, oli kyse kuntosalista tai punnertamisesta. Nuorempanakin olin hyvä vain juoksussa sekä korkeus- ja pituushypyssä. Käsillä ei kiinnostanut mitään tehdä ja nyt sitä hintaa maksetaan joogatunnilla. Punnertamista pitäisi vain harjoitella, sitä nimittäin tehdään tunneilla paljon. Toisaalta nyt tuntuu, että heikot ranteeni ovat jo vahvistuneet.
Myös sellainen liike, joka jo koulun liikuntatunneilla tuli tutuksi, on silta. En pysy sillassa en millään. Käsivoimat eivät riitä pitämään kroppaa ylhäällä. Pääsen siis sinne, ja pääsen hyvin nopeasti alas. Koululaiseni, joka tekee liikkeen kuin vettä vain jaksaa nauraa ähinälleni. Olen siis kotonakin yrittänyt harjoitella, vaikka ensin pitäisi saada ylävartaloon voimaa ehkä muilla harjoitteilla. Mutta pitäähän se nyt kokeilla. En pidä ajatuksesta, että en pysty johonkin.
Joogasta haluan vahvemman kropan lisäksi myös mielen hallintaa. Pää on aika haminan kaupunki usein ja ihan omasta syystä. Annan lukuisien ajatusten vallata mielen, kun pitäisi keskittyä johonkin. Joogatunneilla siinä harjoitteiden äärellä on ollut hyvä tyhjentää mieli. Olla vain siinä hetkessä ilman mitään ulkopuolista ajatusta. Lapsista, töistä, tekemättömistä askareista jne. Ja keskittyä olemaan. Hengittämään. Rauhoittumaan.
Pakko sanoa tästäkin. Olen lukenut vanhoista joogeista, jotka kuolevat kesken meditaation ja vaikka ruumiissa ei ole enää elämää, se ei mätäne tai muutenkaan toimi niin kuin meidän tavan kuolevaisten ruumiit kuoleman jälkeen. Tukdam on nimitys tälle. Ja niin, tähän ei nykyelämän hömpötyksissä mukana oleva joogaharrastaja pääse, että ihan on hautajaiset sitten joku päivä järjestettävä, mutta kaikki mystinen tietenkin aina kiehtoo. Vastikään luin Hesarista jutun tästä aiheesta kuinka tukdamia on tieteellisesti tutkittu.
Joogaaminen on ihme juttu, jos katsotaan mihin kaikkeen se vaikuttaa. Joogan hyödyiksi kerrotaan mm. että se alentaa stressiä, auttaa rentoutumaan, parantaa unta, helpottaa selkäkipuja, lievittää vaihdevuosien oireita, antaa energiaa ja voi madaltaa verenpainetta. Kohottaa mielialaa, tukee terveellisiä elintapoja ja opettaa olemaan paremmin läsnä. Nyt näin muutamia mainitakseni. Itse nostan tähän oman kokemuksen. Parhaiten nukun ke-to välisen yön. Nukun kuin tukki aamuun asti. (Ellei naapurihuoneesta kajahda äiti keskellä yötä). Torstai aamun pirteydessä kiitän aina edellisillan joogaa.
Joogassa oppii myös kiitollisuutta, ajattelemaan itsestään ja muista lempeämmin. Kiitollisuus on helppo unohtaa arjessa ja moni asia on itsestäänselvyys omissa ajatuksissa. Kiitollisuuden oppiminen voi johtaa kohti positiivisempaa asennetta ja elämää noin muutenkin.
Olen lyhyen harjoitteluni aikana saanut joogasta ensinnäkin hyvän harrastuksen, positiivista voimaa, huomannut omat fyysiset rajani mitä tulee maan vetovoimaan vs. omiin lihaksiini sekä huomannut, että pystyn tyhjentämään mieltä ja keskittymään vain ja ainoastaan olennaiseen. Joogatunnin (75min) rauhallinen ilmapiiri ja toisaalta tehokas tahti luovat hyvän kokonaisuuden kehittää ja haastaa itseään eri lailla kuin arjen pyörteissä tai työelämässä. Uskon tästä kehkeytyvän hienon, pitkäikäisen elämäntavan itselleni. Joogaamisen.
10 thoughts on “Aloitin joogan ja aion pitää sen”
Ei kyllä taivu silta, pelottaa että tipahtaa niskan päälle 😀 Hartiaseisonta on ollut mulle taas ehkä yksi epämieluisimmista asennoista, jalkojen täytyy olla juurtuneena lattiaan ilmeisesti..
Joogan henkinen puoli on mielenkiintoisen kuuloista, olen jostain syystä aina mieltänyt sen pelkäksi fyysiseksi lajiksi jossa liikkuvuus parantuu ja keskitytään oman kehonhallinnan tuntemiseen. Olen osallistunut useasti qi-gong -hetkiin ja näillä lajeilla on varmasti samoja juuria. Qi-gongikin voi olla kevyimmillään hengittelyä ja mietiskelyä. Silti seuraavana yönä nukkuu tosiaan kuin tukki!
Joogaan kuuluu hengitysharjoituksia, meditaatiota.. henkinen puoli kulkee käsi kädessä muiden harjoitteiden kanssa ja siksi se on niin mielenkiintoista. Qi-gong ei ole itselle tuttu, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta!
Mahtavaa, että olet löytänyt uuden kivan ja hyödyllisen harrastuksen! Mullakin on ollut joogan aloittaminen mielessä tosi kauan, matto on sentään jo ostettu joskus pari vuotta sitten😄
Olen tästä asiasta tosi iloinen!
Tuosta joogamatosta tulikin mieleen, että aikoinaan hommasin tennismailan yhden kurssin jälkeen. Sitä mailaa ei olekaan paljon tarvittu, että ei tullutkaan harrastusta siitä sitten.. mutta maila löytyy 😅
Rupesi laulattamaan tämän otsikon kanssa 😀
Jooga on hyvä harrastus ja hienoa on että olet löytänyt siitä niin paljon itselle hyvää tekevää. Pitäisi varmaan itsekin löytää taas jotakin uutta ja innostavaa. Se on vaan se isi-pääte tuossakin lauseessa hidastamassa.
Silta – ei taitaisi enää onnistua ollenkaan. Joskus koululaisena on ehkä mennyt. Ehkä.
On ollut kiva löytää uutta, yllättävän piristävää eikä se voi olla pelkästään kevään tuomaa intoa. Aikansahan se aloittaminen otti, mutta hyvä näin.
On vaikea tuo silta, katsotaan missä vaiheessa se alkaisi sujua.
Toivottavasti jotain kivaa tulee vastaan ja innostut aloittamaan!
Onpa kiva kuulla, että olet ottanut joogan “arkiohjelmistoosi” – itse en pidä joogasta, mutta pilates on vienyt minut mukanaan. Teen pilatesta kerran, joskus kaksikin kertaa, viikossa. Voimapilates on suuri suosikkini. Ja keskivartalo kiittää.
Studiolla, jossa käyn on myös pilatesta. Aikataulullisesti jooga sopi paremmin, joten sitä aiemmin pohtineena se vei mennessään, mutta kyllä pilateskin kiehtoisi!
Mulla ei riitä malttia olla kiltti ja rauhallinen 75 minuuttia. Olen joskus kokeillut joogaa, mutta se ensimmäinen kerta jäikin viimeiseksi. Jos harrastan, niin tennistä, sulkapalloa, lentopalloa, uintia – jotain hyvin intensiivistä lajia.
Oi tennis on hauskaa! Vaikka olenkin ihan kökkö siinä. Joo, ymmärrän pointtisi ja itseni olen yllättänyt sillä, että kestän hetken rauhallisuutta joogatunnilla. Toki se ei sitä koko tuntia ole, että kyllä siinäkin hien saa päälle punnertaessa ja tehdessä liikesarjoja.