Sain itseni eräänä päivänä kiinni ajatuksesta voiko ikäiseni käyttää tällaista vaatetta? Ihmettelin kyllä mistähän tämä ajatus päähäni tuli. Aika pitkälti omannäköisiä vaatteita olen kaappiini kantanut eikä niiden käyttö ole liiemmin epäröintiä aiheuttanut. Toki myönnetään, että aina olen yleisesti ollut eteisen peilin edessä se, joka ennen uloslähtöä on miettinyt onko tämä tarpeeksi hyvä asu. En tiedä olenko kertaakaan hullua hurskaammaksi näistä ajatuksista tullut, mutta jostain ne kumpuavat ja tätä nykyä suuresti ärsyttävät. Pyrin ohittamaan ne, vaikka välillä suusta ulos pääseekin epäröinnin ääni.
Mutta nyt, että ihan pitäisi alkaa miettiä onko tämä ikäiselleni sopivaa. Toivottavasti tämä kausi menee pian ohi, koska muutenhan sitä saa miettiä koko loppuikänsä. Näin Suomessa eläen saa aika vapaasti pukeutua miten tahtoo mikä on hieno juttu ja osalle meistä se on tärkeä osa omaa identiteettiä.
On se minullekin. Osa identiteettiäni. Saa pukeutua niin kuin parhaaksi näkee, ei ole uskonto, sukulainen tai valtion päämies sitä määräilemässä. Vai miten se meni? Miksi silti välillä kuulee, että keski-ikäisille ja sitä vanhemmille naisille ei sovi esimerkiksi pitkä tukka? Pitkä tukkahan on kaunis ja näyttävä ilmestys. Minusta tuntuu, että se on kateellista puhetta. Ja pitää huolen siitä, että se kuuluisa näkymättömyys alkaa saavuttaa keski-ikää lähestyviä naisia jo hyvissä ajoin. Tietty nuoruuden ihannointi kuuluu kulttuuriimme ja mitä vanhemmaksi tullaan, niin ruotuun pitäisi asettua. Välillä tuntuu, että toiset naiset ympärillä pitävät siitä kyllä huolen.
Itselläni on viime vuodet näkynyt eri pituisia polkkatukkia. Pitkää tukka ei ole ikinä ollut. Jos hiuslaatuni olisi vahva ja tukkani paksumpi, olisin saattanut minäkin nauttia pitkän tukan tuomasta tietystä näyttävyydestä. Hyvin leikattu lyhyt tukka on aina kaunis. En kritisoi lyhyttä tukkaa, vaan periaatteessa sitä sanomaa, että kerrotaan mitä jonkun pitää tehdä. Tietyssä iässä. Just joo.
Sama kai se on vaatteissakin. Ei sitä eikä tätä enää päälle tässä iässä. Kuunnellako muiden neuvoja vai omaa sisintään? Mitä sinä aiot tehdä, kun alat saada näitä neuvoja miten pukeutua tietyssä iässä? Neljän kympin paremmalla puolella sitä alkaa olla jo varmempi omasta tyylistään ja saattaa jo käyttää klassisempia vaatekappaleita kuin nuorempana. Tai rohkeammin värejä. Kyllähän elämään tietty kehitys kuuluu, kuten se, että oma tyyli ja oma maku muuttuu. Itselleni on aina ollut tärkeää se, että pukeutuu tilanteen vaatimalla tavalla tai arvokkuudella. Muuna aikana voi toteuttaa itseään, mutta jos joku järjestää vaikkapa juhlat, niin kunnioitetaan juhlan luonnetta ja järjestäjiä siten, että osallistutaan siisteissä vaatteissa.
Ehkä on aiheen myös todeta, että ei me nelikymppiset nyt niin tajuta olevamme nelikymppisiä. Pari vuotta taaksepäin, niin olimme kolmekymppisiä. Siitä vielä pari vuotta pois, niin olimme parikymppisiä. Harvalle meistä se ikääntyminen siirtyy luonteeseen, vaan samalla tahdilla elämä jatkuu. Haluaisin nostaa esiin sen, että nykyajan keski-ikä ei todellakaan ole 40-vuotta. Ainakaan henkinen keski-ikä. Tuntuu, että paras elämähän on vasta alussa.
Suurimmalla osalla meistä on tietty tyyli pukeutua ja osaamme varmaan vähän jo odottaa minkä tyylisissä vaatteissa vaikkapa kahville kutsuttu ystävä saapuu paikalle. Ja se voi olla ihan eri tyyli kuin minulla, saman ikäisellä ihmisellä. Mutta mikä minulle on luontaista ei sitä ole toiselle. Olisi muuten vähän häiritsevää, jos kaikki pukeutuisivat saman lailla. Mietin taiteilijoita, joihin olen elämäni aikana törmännyt. Mielenkiintoisimmat asut ovat usein heidän yllään. Ihan kaiken ikäisinä. He eivät vissiin olleet huomanneet sitä memoa miten 40+ pukeutuu.
Miltä sen nelikymppisen sitten kuuluisi näyttää? No hänellä on ainakin lyhyt tukka, ei liikaa meikkiä eikä minihametta. Entäpä jos ei halua muuttua ihan harmaa varpuseksi? Itse en ole räväyttäjä. Ei kuulu luonteeseen. Mutta pieni uhmakkuus kuuluu, ja on aina kuulunut. Ihailen kovasti oman tyylinsä löytäneitä naisia, joista näkee, että omissa nahkoissa on hyvä olla ja päällekin puetaan juuri se mikä itseä miellyttää. Oli ikä sitten 20-vuotta tai 70-vuotta. Itsellä on vielä matkaa siihen, että olisin täysin sinut omissa nahkoissani, mutta yritän kuunnella itseäni ja uskoisin oikealla tiellä olevani. Kunhan ensin pään sisältä loppuvat nuo voinkohan käyttää tätä -ininät ja pari muuta juttua.
Oman tyylin löytämistä missä iässä vain edesauttaa myös se, että löytää jotain päälle pantavaa. Minä löydän kaupasta aika helposti kaikenlaista vaatetta, olenhan keskipituinen ja M-kokoa käyttävä. Kengänkoko 38-39. Tämän keskiverrompaa kokoa on varmaan vaikea löytää, jos mietitään mitä kaupat tarjoavat. Minun kokoja on aina eniten. Mutta muitakin kokoja tarvitaan ja kovasti. Toivoisin enemmän kokoja, niin pieniä kuin isompia sekä lyhyemmille ja pidemmille kauppojen valikoimiin. En tiedä voisiko kauppojen valikoima olla vaikka suppeampi, jotta resursseja eri kokojen tarjoamiseen avautuisi. Varmasti into pukeutumiseen menee, jos vaatteiden osto on mission impossible. Rahaa muuten yli nelikymppisillä alkaa yleensä olla enemmän kuin nuorempana, että ostopotentiaalia on.
Ulkoapäin tulevat paineet sekä omat odotukset voivat iloisesti sekoittaa omaa tyyliajattelua, mutta onneksi kaikkeen on mahdollista luoda punainen lanka, jota seurata. Muutama ajatus nelikymppisen tyylistä voisi pitää sisällään: Keskity vähemmän muihin ja enemmän omiin mieltymyksiin, pukeudu vaatteisiin, joissa on itsevarma olo ja loppupeleissä ei ikä eikä koko määritä mitä voi pukea ylleen. Sen saa itse päättää.
Toivottavasti te muut ette kamppaile ajatusten kanssa mitä voi ja mitä ei voi pukea ylleen. Kaikki hyvät neuvot otetaan myös vastaan!
16 thoughts on “Miltä nelikymppisen tyylin kuuluisi näyttää?”
Olipa ajankohtainen postaus – juuri pohdin eräänä työpäivän aamuna, voinko pian 46-vuotiaana pukeutua pilifarkkuihini ja sellaiseen rentoon pellavayläosaan. Päädyin siihen, että voin. Kesällä pohdin monesti, voinko pukeutua lyhyisiin farkkushortseihin. Päädyin jälleen siihen, että voin. Samalla mietin, miksi tällaista edes pitää pohtia. Pääasia, että vaatteet tuntuvat hyvältä ja ovat ns. säädylliset ja tilanteeseen sopivat.
Samankaltaisia ajatuksia täälläkin. Jostain niitä aina pompsahtaa mieleen, vaikka niin hyvin kuvaa tuo loppukaneettisi sitä mikä on tärkeää: pitäisi riittää, että on mukavat ja tilanteeseen sopivat vaatteet.
Hei! Olen 74 ja juuri ostin pillifarkut, mitäs siihen sanotte😂
Jes, just hyvältä kuulostaa! 🤩👏
Super!
Hei , minun mielestäni jokainen saa pukeutua miten haluaa on nuori tai vanha . Itse olen yli kuusikymppinen ja pukeudun pillifarkkuihin ja huppariin tai farkkutakkiin ja hiukset ovat pitkät. Että ihan sama mitä muut ajattelevat.
Kyllä, just näin! Hienoa, että oma tyyli on löytynyt ja siitä pitääkin pitää kiinni. Hyvä asenne sinulla, otan siitä oppia!
Hei! Olen 74 ja juuri ostin pillifarkut, mitäs siihen sanotte😂
Minusta jokainen saa käyttää mitä vain vaatteita missä vain isässä, kunhan se tuntuu itsestään sopivalta ja mukavalta. Oma tyylini ei muuttunut miksikään 30 vuodessa: käytän suunnilleen samat vaatteet kuin 17 vuotiaana. Minua raivostutti Uzbekistanissa ollessa juuri tuo kapeakatseinen suhtautuminen pukeutumiseen, erityisesti naisten. Tietyssä iässä ei voinut käytä sitä ja tätä, hameen pitää olla näin ja näin pitkä, hihan peittävä… Eli omissa silmissäni nuoret tytötkin näyttivät mummoilta.
Itse olen lakannut refleksoimasta toisen mielipiteestä omasta vaatetuksestani joskus 12-13 vuotiaana, kun minua yritettiin kiusata sen takia: vaatteeni olivat itsetehtyjä. Asia raivostutti minua niin, että menin sanomaan, että tehkää itse paremmin, sitten puhutaan.
Pukeutuminen on onneksi aika vapaata Suomessa verrattuna muihin maihin. Toisaalta kouluissa saatetaan kiusataan juuri vaatteiden takia, ja osalle koulu-uniformut sen takia kelpaisivatkin. Kaikki näyttäisivät samalta. Mikä sitten paras tapa olisi. Ennemminkin opetettaisiin käytöstapoja nuorille, jotenkin.. Toivoisi ihmisten saavan olla rauhassa omissa vaatteissaan. Ja toisaalta jokaisella luulisi olevan oikeus toteuttaa itseään vaatteiden kautta niin halutessaan ja missä iässä vain.
En tiedä miltä nelikymppisen kuuluisi näyttää, mutta ajattelen että ihan itseltään. Sinä näytät juuri itseltäsi, hyvinvoivalta ja tyylikkäältä.
Minulla on pitkät hiukset. Luulen, että ihan laiskuuttani olen pitänyt ne pitkinä roikkoina. Olen tosi huono hoitamaan säännöllisesti itsessäni oikeastaan yhtään mitään. Olen vain 😀
Stressinhän siitä vielä saa, jos liikaa itseään peilaa. Minusta pitkät hiukset ovat aina niin kauniit ja ne saa monella lailla kiinnikin. Oma polkkatukka tuntuu välillä vähän tylsältä pitkiin verrattuna.
Moi! Huomasin tässä hiljattain miettiväni samaa… mutta siltä kantilta, että täytyykö nelikymppisen pitäytyä pillifarkuissa, vai voiko ryhtyä seuraamaan nuorisomuotia – joka näyttää olevan leveät lahkeet? Omasta kaapista löytyisi vielä 20v vanhoja, uudelleen muotiin tulleita trumpetti/bootcut-lahkeita tai leveämpiäkin, mutta näyttääkö niiden käyttäminen vain siltä, että täti yrittää teiniytyä… Ei oo helppoo! 😃 Vielä 35v:nä oma tyyli löytyi ihan luontevasti enkä hetkeäkään miettinyt tämmöisiä.
Kiitos kommentista! Joskus mietin, että olenko ainut joka näitä pähkii. Onneksi joku muukin 😉 Tuli tässä mieleen, kun toinen miettii voiko pillifarkkuja käyttää ja toinen, että onko ne trumpettihousut enää sopivat, että ehkäpä ne trendit kuuluvat ihan meille kaikille. Vaikka tiedän joskus tuntuu, että osa muodin trendeistä on sinne 20+ vuotiaille eikä meikäläiselle, mutta jospa niistä reippaasti vain poimisi parhaat päältä. Minusta nuo leveät lahkeet ovat näyttäneet hyvältä kaiken ikäisillä! Ei ole tullut siis mieleen kertaakaan, että ahaa, tuolla yritetään teiniytyä (hauska sana muuten). Kannattaa minusta nyt ainakin käydä se housukaappi ehdottomasti läpi. Katsoa miltä ne päällä näyttää ja miltä ne taas vuosien jälkeen tuntuvat.
Tosi hyvä postaus! Ja mullekin ajankohtainen. Mä yritän todella olla miettimättä, mitä muut ajattelee. Kannustan itseäni sellaisella ajatuksella, että tämän ikäisenä on pakko uskaltaa seurata vain omaa ääntä. Se on kyllä mullekin tärkeetä, että pukeudun tilanteen vaatimalla tavalla, esim. juhliin pukeutuessa kunnioittaen kutsujaa ja tilaisuutta. Mutta muuten koitan ohittaa ohjeet 🙂
Sanoit kyllä niin hyvän ohjenuoran meille kaikille eli että uskaltaisi seurata omaa ääntä. Joskus on tullut pukeuduttua muiden odotusten mukaisesti eikä sekään kivalta loppupeleissä tuntunut. Enää en haluaisi miellyttää ketään pukeutumisellani, vaan sen sijaan käyttää mitä haluan. Mutta tietenkin, juhliin juhlavaatteissa. Onneksi se on itsestä ihan hauskaa!