Tämän syksyn olen ihaillut neulemekkoja instan ihmeellisessä maailmassa. Kerta kaikkisen kauniita ja upeita, erityisesti nuden ja beigen väreissä. Aikani niistä haaveilin ja eräänä päivänä lähdin kaupoille sellaista etsimään.
Ei varmaan pitäisi olla yllättynyt, kun en mieleistä sieltä löytänyt. Siis haluamassani värissä. Mukaan lähti tällainen kanervan värinen neulemekko. Tykästyin pitkiin hihoihin, mukavaan pituuteen ja tuohon kaula-aukkoonkin, kun viileämmällä säällä se lämmittää. En ole ihan tämän väristä vaatetta ennen omistanutkaan, mutta violetin eri sävyt ovat kovasti mieleeni, joten ei ollut vaikea valinta.
Kerkisin tuolla instassa jollekin kommentoidakin, että vitsit kun ei ole kaunista neulemekkoa. Eipä mitä, eräänä kauniina päivänä etsin jotain kaappien perukoilta ja tonkasin myös säilytyslaatikkoa, josta löytyi ei yksi vaan kaksi neulemekkoa. Olisihan se saattanut olla noloa, jos niitä enempi olisi löytynyt. Kaksi saa jo unohtaa eikös.
Nyt kaikki mekot ovat otettu käyttöön ja olen niitä innostunut käyttämään. Neulemekko on miellyttävä päällä, ei purista ja näyttääkin kivalta. Näistä kuvista tosin se yksi mekko unohtui, mutta ehkäpä pointtini tulee selväksi. Mekko sopii enemmän kuin hyvin kotiin, kouluun ja töihin. Ja itse asiassa iltamenoihinkin.
Kanerva
En ole oppinut leggingsejä käyttämään, joten valitsen sukkahousut tai housut mekon kanssa. Tämän kanervan värisen mekon kaverina on kolibreilla koristellut sukkahousut, violetit. Olen huono leikittelemään vaatteilla, mutta jostain syystä nämä sukkahousut oli aikanaan pakko saada. Ostin paikallisesta käsityökaupasta täällä Savonlinnassa ja nyt harmikseni sukkisten tekijä unohtunut mielestä. Sopii kuitenkin tähän asukokonaisuuteen. Kuten saman värigenren värit usein sopivatkin yhteen. Tässä asussa onkin violetti poikineen.
Neulemekon kanssa voi hyvin pukea bleiserin tai jakun. Siten neulemekko taipuu vähän virallisempiinkin tilaisuuksiin. Yläosan lisääminen tuo kerroksellisuutta. Pelkkä mekko voi joskus olla pliisu jonkun mielestä.
Kaupat ovat pullollaan mustia mekkoja. Arkipukeutumisessa pyrin välttämään ihan pelkkää mustaa. Musta ei oikein sovi omille kalpeille kasvoille. Se on toki helppo pukea päälle ja moni kutsuukin sitä turvavärikseen. Pidän mustasta, ei siinä siis mitään vikaa ole! Käytän sitä kuten kuvissa, tuomaan kontrastia, muttei liikaa varjostamaan kasvoja alta päin.
Harmaa
Tämä harmaa neulemekko piilotteli siellä laatikossa, josta se on nyt nostettu takaisin käyttöön. Ja huom. hihaton. Nyt jos haluatte trendin aallonharjalla olla, niin neuleliivi päälle ja menoksi. Löytyy joka muotilehden ja instavaikuttajan päältä. Minä kyllä yritin, todella yritin, mutta taidan tästä trendistä jäädä ulos. Paitsi ellei tällaista hihatonta mekkoa vähän niin kuin lasketa saman tyyppiseksi asuratkaisuksi. Kerrostaen hihaton mekko talvellakin käyttöön.
Valkoinen, tällä kertaa kaulukseton paita alla ja harmaat housut. Lenkkarit. Kevyt, siisti, vähän sporttivaikutteita sisältävä asukokonaisuus. Kaipa tuon neulemekon voisi sillä neuleliivilläkin korvata. Jos välillä on mukava hakea kontrastia pukeutumiseen, niin tällainen vaalea kokonaisuus hivelee ainakin omaa silmää.
Työpäivän päätteeksi saattaa jo monella olla menoja. Ihmisten ilmoille, ravintolaan, teatteriin… asiat mistä vielä jokin aika sitten haaveiltiin. Tässä tapauksessa harmaan mekon ei tarvitse tarkoittaa harmaata hiirulaista. Ympyröin harmaan neulemekon tässä sillä helpolla mustalla värillä ja toimistolook jäi taakse.
Kuljen joka paikkaan laukun kanssa. Välillä ihan pienenkin, kunhan saan avaimia ja korttipussukkaa jossain kantaa. Tunnen myös ihmisiä, jotka eivät käsilaukkuja omista. Nostan hattua. Silloin ei varmaan huomaa, että juuri tänään se ja tuo on jäänyt siihen eiliseen laukkuun. Myönnetään, välillä etsin kissojen ja koirien kanssa jotain korttia tai avainta laukkujeni pohjilta.
Näissä kuvissa halusin ehdottomasti laukut mukaan, koska oikeanlainen laukku voi hyvinkin viimeistellä asukokonaisuuden. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, joka miettii kokonaisuutta. Pukeutumisessakin. En joka hetki, tai edes päivä, mutta kivaa se on silloin, kun pitää käydä muualla kuin lähikaupassa.