Täydellinen koti. Juuri minulle. Onko joku onnistunut siinä?
Pakko olla, luulen, mutta toki täytyy ensin tietää millainen se oma unelmakoti on, jotta sen voi saavuttaa. Lähtökohtaisesti oma koti usein heijastaa asujaansa. Kotia sisustetaan oman maun mukaan ja mahdollisimman miellyttäväksi siellä asujille. Toisaalta sama koti palvelee harvoin koko ikää. Asunnon koko, perheenjäsenten poismuutto ja ihan omakin muutto saa etsimään uutta sopivampaa asuntoa. Mietin tässä vain, että oma kotini on juuri nyt talona unelmakotini, mutta tarkemmin katseltuna myös täynnä kompromisseja.
En asu yksin, vaan meitä on neljä henkilöä saman katon alla. Lemmikkejä meillä ei ole. Kompromisseja meistä jokainen tekee mitä asumiseen ja kotiimme tulee. Mutta näinhän se elämässä usein menee. Ihan kaikesta ei voi itse päättää ja kaikkea ei pysty saavuttamaan.
Ensimmäinen kompromissi tämän nykyisen kotimme suhteen tuli jo ennen kuin se oli pystyssä. Sijainti. Näin Saimaan ympäröimänä ensimmäinen ajatus usein on, että talo rakennetaan veden äärelle. Laituri ja ihana järvimaisema avautuu olohuoneen ikkunasta. Nämä ajatukset silmissä kiiluen kävimme katsomassa järvenrantatontteja. Ongelma oli, että ne eivät olleet keskustassa, jossa halusimme asua. Päädyimme tekemään tarjouksen kuivan maan tontista, joka on kivenheiton päässä keskustasta. Ei hirveän paha kompromissi, mutta kuitenkin.
Kotimme tontti on rinnetontti. Tasainen maa olisi ollut helpompi ja ehkä kivempikin. Toisaalta mitään suurempia määräyksiä esimerkiksi talon väristä sun muusta ei ollut, joten itseään sai toteuttaa vapaasti sen suhteen.
Vuokralla asuvana aikoinaan kompromisseja tuli tehtyä enemmänkin. Harva toive toteutui eikä voinut olla aina hirveän kranttu, kun asunnon tarve oli. Toisaalta nuorempana oma vaatimustasoni ei ollut ihan nykyisellä tasolla. Muutama perusasia riitti ja se, että vuokra ei ollut korkea.
Nykyinen talomme on kolmessa kerroksessa, joten portaita riittää. Makuuhuoneet ovat kahdessa kerroksessa. Koululainen jakaa tällä hetkellä huoneen juniorin kanssa, joka heräilee öisin. Viereisestä makuuhuoneesta kuulen hänet, en yläkerrasta. En tiedä missä vaiheessa juniori siirtyy omaan huoneeseensa ja koululainen saa huoneen vain omaan käyttöön. Tiedän, että koululaisemme tykkäisi kokonaan omasta huoneesta, mutta tällainen kompromissiratkaisu on meillä käytössä vielä tällä hetkellä.
Ennen lapsia saatoin ajatella, että lasten lelut pysyvät heidän huoneessa ja siellä leikitään. Haha ja vielä vähän päälle. Lelut leviävät tasaisesti ympäri huushollia. Niitä on joka puolella. Pyydän siivoamaan aina välillä jäljet, mutta joskus ne vain jäävät. Kuten aamun kiireissä. Toisaalta olen varma, että lelut lisääntyvät keskenään yöaikaan. Ei meillä voi olla näin paljon leluja. Aina siisti olohuone on haave vain ja jonkin sortin kompromissina tätä pidän, vastakkain todellisuus vs. omat haaveet kodin ulkonäöstä.
Asunnon sisustaminen voi olla helppo juttu, tai sitten ei. Monesti haaveiden tiellä on raha. On pakko tyytyä vähän edullisempaan, jos siihenkään. Joskus muiden perheenjäsenten kanssa on eriävät näkemykset kodin muutoksista. Sama maku puolison kanssa sisustamisen suhteen ei haittaa, tai tekee ainakin monesta asiasta helpomman. Värimaailma, kalusteiden ulkonäkö, remonttitarve. Kuinka monta vuotta muuten samaa sohvaryhmää pidetään? Onko teillä käyty keskustelua tästä aiheesta? Sisustaminen jos mikä on aika usein kompromissi kodissa, jossa on enemmän kuin yksi asukas.
Kodissamme on pari isoa kasvia, jotka ovat hienoja. Mutta niille on vain yhdet sopivat paikat ja tämä vaikeuttaa omia sisustussuunnitelmiani. Haluaisin tasoa ja sen sellaista niiden paikalle sekä pyöräyttää kalusteet uudelleen, mutta en voi, kun monimetriset kasvit eivät sovi mihinkään muualle. Yritän muistutella itseäni, että kasvi on paras mahdollinen sisustusasia, ja silti huomaan olevani kyllästynyt niihin.
Kompromissin jos toisenkin voi joutua tekemään sisustukseen lemmikin hommaamisen jälkeen. Meillä on lemmikkitoiveita kuultu jos jonkinmoisia, mutta vielä ei karvakorvaa tai muutakaan löydy. Osalle lemmikeistä tehdään isompiakin kommervenkkejä kotiin, ovathan ne perheenjäseniä. Toisinaan voi olla kokonaan yksi huonekin lemmikin käytössä. Ja joskus lemmikki voi myös vähän puolivahingossa sisustaa uudelleen sohvan kulmaa tai eteisen kenkävalikoimaa.
Viime talvet vähän ikävämpiä kompromisseja on voinut joutua tekemään lämmityksen suhteen. Kallis sähkö saa painamaan huonelämpöä alaspäin. Meillä ei ole niin viileää kuin 18 astetta, mutta juuri lukemani artikkelin mukaan moni suomalainen pitää reippaasti alle 20 huonelämpöä, kun muuhun ei ole varaa. Tämä on vääränlainen kompromissi, sanotaan nyt ihan ensin. Normaali elämisentaso pitäisi pystyä pitämään. Miten tähän tilanteeseen on edes ajauduttu? Meillä on pörssisähkö ja näiden nykyhintojen takia hintaa todellakin kytätään. Olisi tuossa nytkin useampi koneellinen pestävää, mutta en pese. Hinnan on pakko ensin laskea. Aikamoinen kompromissi muutaman vuoden takaisia aikoja ajatellen. Jokainen voi siis toki sitä sähkösopimusta tarkistaa, tiedän, mutta meillä nyt vielä ainakin jatketaan näin.
Yleisesti sisustusasioihin kodissani olen ihan tyytyväinen. Ainahan sitä kaikkea suunnittelee ja iso osa jää suunnitelman tasolle. Syystä tai toisesta. Henkilökohtainen kompromissini tätä kotia rakentaessa oli walk in closetin (pukeutumishuone) puuttuminen. Eli sellaisen mukavan tilan, jossa helposti näkee mitä henkareissa roikkuu jne, olisi iso peili ja mukava leveä rahi. Se ei piirustuksiin valitettavasti mahtunut, mutta onneksi tämä on asia, jota ilman pystyn näköjään ihan hyvin elämään.
Se mikä nyt tuntuu kompromissilta voi joskus tuntua oikealta ratkaisulta. Ehkä sellainen täydellisyyden tavoittelu kannattaa jättää ja ennemminkin yrittää luoda koti, jossa on hyvä olla ja elää. Ihan jokaisen asukkaan. Ehkä se kompromissin teko on ihan hyvä taito omaksua. Kunhan ei liikaa joudu tekemään.
Löytyykö kotoasi kompromisseja?
14 thoughts on “Oman kodin kompromissit”
Vaatimustaso kyllä nousee iän ja kokemuksen myötä. Opiskeluaikoina paras kämppä oli mahdollisimman halpa kämppä. Myöhemmin alkoi arvostamaan tiskikonetta, välttelemään pinttyneitä muovilattioita ja suosimaan rauhallisempia asuinalueita.
Yksinasuessa olen saanut toteuttaa omia visioitani jo useamman kämpän kohdalla aivan vapaasti, ja onneksi Tomin kanssa yhteenmuuton myötä ei ole tarvinnut muuttaa oikeastaan mitään. Minulla on huomattavasti enemmän sisustustavaraa joten niillä mennään.
Huonekalujen osalta meidän piti tietenkin tehdä valintoja. Aluksi pitkin hampain luovuin divaanisohvastani, joka oli hyvässä kunnossa ja sopi minne vain, mutta Tomille oli tärkeä säilyttää oma koko kaveripiirin vetävä sohva. Sain vastavetona pitää ruokaryhmäni, josta pidän kovasti.
Tulevaisuus näyttää millaisia kompromisseja ja ratkaisuja täytyy löytää kun etsimme sitä täydellistä omaa kotia. Omissa haaveissani olisi kodinhoitohuone, vaatehuone ja valtava keittiö, Tomi taas viihtyisi pelihuoneessa ja haluaisi laittaa autoa itse tallissa. Kaikkea ei voi saada ellei käy tuuri Eurojackpotissa. 😀
Joo näin siinä taitaa käydä, että toiveet ja tarpeet muuttuvat iän myötä. Sopuisilta kompromisseilta kuulostavat teidän sisustusratkaisut! Yhteiseen kotiin on varmaan ihan hyvä, että molempien kalusteita mahtuu mukaan. Saattaa ne toiveet joku päivä toteutua, kun ääneen sanoo 🙂
Hyvä postaus – kiitos! Ja ihan totta, moniko elää täysin unelmiensa kodissa, jossa kaikki omat mieltymykset on huomioitu ja visiot toteutettu. Tuskin.
Jäin pohtimaan oman kotimme kompromisseja: 1) asunnon koko (mies tarvitsee tilaa, minä viihtyisin pienemmässä), 2) värimaailma (molemmat pidämme seesteisestä vaaleasta, mutta minä haluaisin pehmeitä värejä ja sävyjä enemmän mukaan), 3) hankinnat (mies on hankkimassa uutta heti, jos jokin on rikki, kulunut tms., minusta vanhaa pitää korjata ja hankintoja pohtia pidempään). 🙂
Kiitos Minna kommentista ja luulen kanssa, että aina jokin kohde kotona kaipaisi muutosta, jos oikein alkaa pohtimaan. Kompromisseja asumisen suhteen tulee aika paljon tehtyä, mutta liekö hirveän vaarallista niin kauan kuin koti tuntuu kodilta kaikille siellä asuville.
Elämä muuttuu ja tarpeet sen mukana.
Ihana autojono siellä luikertelee, taitaa olla aamuruuhka meneillään 🙂
Itse olen tyytyväinen vuokralla asuja. Puolensa siinäkin. Joku muu pitää huolta kiinteistöstä. Toistaiseksi on vielä mukavat ja hiljaiset naapurit, niin sekään puoli ei häiritse. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Aikansa kaikella.
Nauti kauniista kodistasi ja kompromisseista. Ja nyt en tarkoittanut sitä sähköä, joka kyllä koettelee meitä nykyisin.
Hah, liikenneruuhka on todellakin välillä leikin aiheena. En tiedä mistä sen keksinyt, kun täällä Savonlinnassa ei kovin kummoisia ruuhkia löydy.
Ymmärrän vuokralla-asumisen ilot. Hommaa riittää omassa kodissa, varsinkin omakotitalossa. Naapurit ovat muuten tärkeä juttu. Rakastan tätä hiljaisuutta meillä eli nimenomaan siitä, kun naapurit eivät ole häiriöksi. Olipa suomalaisesti sanottu.
Kiitos, olen kyllä kiitollinen kodistamme.
Minä olen tosi huono sisustamaan. Se on mulle kuin tervanjuonti. Kauppoihin lähdetään silloin, kun on ihan pakko. Yksi sohvaryhmä pidetään niin kauan, että se hajoaa 😂.
Esimerkiksi Tallinnassa meillä oli keittiössä (meillä on vanhempi talo, jossa oli kaikki erikseen: keittiö, olohuone ja ruokasali) pöytäryhmä, jossa oli mustan lasipöydän lisäksi 2x2x2 vihreää, keltainen ja punainen tuoli. Jep, sellainen liikennevalojen väreissä oleva pöytäryhmä.
Olohuoneen sohva oli tosi hieno. Vaalea ja liki 4 m pitkä kulmasohvaryhmä. Ruokapöytäkin oli ihan normaali.
Pojalla oli oma leikkihuone, jossa mittaa jotain 50 neliötä, mutta lelut silti levisi ympäri taloa. Toisaalta, lelut kuuluvat elämään. Eivät ne mielestäni tee olohuoneesta epäsiistiä.
Koti on tietysti harvoin vain yhden ihmisen Koti. Noh, jotain 25% asuu yksin. Heidistä ehkä on osa, joka pääsee sisustamaan juuri niin kuin haluaa. Jos nyt Suomesta puhutaan.
Toki on ihmisiä. jotka sisustaa kuin viimeistä päivää ajattelematta muita saman kodin asukkaita. Tunnen yhden tapauksen, jossa lapsi ei saanut tuoda kavereita kotiin, koska äidin feng shui järjestelyn mukaan joka paikkaan oli sijoitettu kolikoita ja koruja. Ja lapset kuulemma varastavat.
Nyt pääsen tosi helpolla: muutamme aina valmiiksi sisustettuun kotiin, joten sisustus vaihtelee tiheästi ilman, että pistäisin tikkua ristiin. Ostan kukkasia, jos tekee mieli muuttaa sisustusta. Sopii minulle 😁.
Kuulostaa siltä, että valmiiksi kalustetut kodit ovat erinomainen ratkaisu varsinkin, kun sisustaminen on pakkopullaa. Helpolla kyllä pääsee, kun ei tarvitse kalustekaupoissa tuntikaupalla miettiä ja mittailla. Arvostan valmista oman maun mukaista lopputulosta meillä kotona, mutta siihen pääsemisen vaivan voisin aivan hyvin delegoida. Kaikki se suunnitteleminen ja vertailu, äh ja puh. Tänään muuten olen menossa kaupoille… en tiedä tuleeko hommattua muuta kuin uusi baarituoli vanhan rikki menneen tilalle, mutta aina voi vähän katsella siinä sivussa 😅
Kaunis kukkakimppu tuossa eka kuvassa <3
Kiitos Suvi! Kävin lukemassa uusimmat postauksesi, mutta kommentointi ei jostain syystä onnistu 😑 Joten toivottelen hyvää alkuvuotta tätä kautta sinulle! ❤️
Todella mielenkiintoinen postaus ja näinhän se menee! ❤️ Kompromisseja on pakko tehdä ihan rahallisista syistä ja siksi, että talossa asuu muitakin kuin itse vaan. Meillä koti tuntuu kodilta, vaikka esimerkiksi koon kanssa joustettiin. Tarkoitus oli tulevaisuudessa laajentaa, mutta toisaalta lapsi on jo niin iso, että onko järkeä enää laajentaa parilla huoneella? Toisaalta haaveissa siintää kaksikerroksinen hirsitalo, mutta sen rakennuttaminen maksaa, enkä ole varma saisiko tänä päivänä enää kahden duunarin palkalla tarpeeksi isoa lainaakaan. 🤷🏻♀️🤔 Kaukaisia on päivät, kun on taloja saatu rakennettua jopa yhden ihmisen palkalla, kuten isäni teki. 🙄
Monessa asiassa on saanut kompromisseja tehdä, mutta koti tuntuu kodilta ja pidän siitä, että olemme osittain omavaraisia eli pärjätään ilman sähköjä, pystytään kasvattamaan ruokaa omalla tontilla, vettä saa kahdesta eri kaivosta ja puut saadaan omasta metsästä. 😊 Muuten kyllä ärsyttää tämä milleniaalien palkkakuoppa ja oravanpyörä, kun ostovoima on ihan surkea verrattuna siihen mitä se on ollut. Rajoittaa mahdollisuuksia todella paljon, jos ei ole rikkaita vanhempia tai perintöä, millä edesauttaa varallisuutensa kasvamista. 🤷🏻♀️
Kuulostaa hyvältä tuo osittainen omavaraisuus. Ja tärkeä juttu, että koti tuntuu kodilta ja siellä on hyvä olla.
Tuntuu, että hinnat vain kirittää eteenpäin ihan joka asiassa. Palkkataso saatika tuet eivät oikein pysy perässä. Lainaehdot taitavat olla kiristyneet aika lailla niistä ajoista, kun itse hain lainaa tätä taloa varten. Kompromissi taitaa pian olla ihan tulevaisuuden sana. Kenellä on varaa tehdä kohta mitään mitä oikeasti haluaisi.
Hyvä postaus! Kyllä joitakin kompromisseja on ollut täälläkin pakko tehdä. Olisin halunnut siirtää olohuoneen ilmalämpöpumppua, mutta se ei ilmeisesti ole mahdollista. Ei kovin kaunis seinäkoriste ja sitä käytetäänkin vähän, mutta kai se on hyvä kuitenkin olla. Toinen kompromissi on samalla seinällä pumpun vieressä. Haluaisin siihen muutaman taulun, mutten ole löytänyt sopivia. Vuosia on jo mennyt ja kompromissina laitettiin siihen pari hyllyä, missä nyt on huonekasveja, jotka tarvitsisivat enemmän valoa kuin saavat.
Ilmalämpöpumppuun lienee vain pakko tottua. Ei ne kauniita kapistuksia ole, meilläkin on yksi. Taulujen kanssa meillä oli sama tahti, monta vuotta ilman sopivia tauluja seinät tyhjinä. Nyt pikku hiljaa löytynyt mieluisia. Aina kyllä tuntuu, että jostain joutuu kompromissin tekemään.