Joulu, uusi vuosi ja kaksi viikkoa uutta vuotta menivät Lanzaroten auringon alla. Kanariansaarten pieni laavakivinen ja karu saari jännitti vähän ensi kävijää. Miten hyvin siellä viihtyisi ja minkälainen saari on?
Varasimme elokuussa kaksi airbnb-asuntoa aika lailla samoilta seuduilta Playa Blancasta. Valikoimaa tuntui olevan aika vähän, joten päätökset teimme kerrankin nopsaan. Ettemme jäisi ilman sopivaa asuntoa. Lennot otimme Finnairilta, suoria ei löytynyt, joten Las Palmasin kautta oli lennettävä. Saarten välinen lento oli potkurikoneella. Mielellään sitä olisi mennyt suoraan kohteeseen ilman välivaiheita.
Lanzarote on 60km pitkä ja 20km leveä. Saarella on yli 300 tulivuorta ja viimeisin tulivuorenpurkaus on vuodelta 1824. Maisemaa on vaikea kuvailla, osin se on karua vuorta, laavakiveä tai suoranaista laavakivipeltoa. Vähän kasvillisuutta ja vihreää. Siltikään siihen laavakiven katseluun ei kyllästynyt. Siinä näki omin silmin luonnon voiman, miten laava on valunut ja miten se on vähän erinäköistä eri puolilla saarta. Tuli myös mieleen Havaijin Big Islandin laavapellot, jotka olivat ihan erinäköistä tavaraa. Kuin mustaa tasaista pikeä, kun taas Lanzarotella on enemmänkin kivikkoista ropelikkoa.
Luin etukäteen, että Lanzarote on tuulinen saari mikä kauhistutti, koska en ole tuulen ystävä. Kovan sellaisen ainakaan. En viihdy tuulessa, en osaa sitä selittää. Ja totta oli mitä luin: välillä tuuli todella kovaa niin, että nurkissa vain vinkui. Toisaalta oli tyyniä päiviä, kun tuulesta ei ollut tietoakaan. Että onneksi se oli vaihtelevaa ja lomamme aikana oli sään suhteen kaikki hyvin. Parina yönä satoi vettä, päivisin oli mukavan lämmintä. Parhaita olivat ne illat, kun lämpötila pysyi sellaisessa +21 asteessa ja oli kiva istuskella ulkona syömässä.
Ensimmäinen airbnb asuntomme osui paremmin nappiin kuin toinen. Ensimmäinen oli tilavampi kolmella vessalla ja makuuhuoneella. Oli myös ok keittiö, ruokatila, olohuone, mutta mukavin taisi olla terassin puoli. Iso katettu ruokailutila ja toisella puolella pihaa istuskeluryhmä sekä lämmin uima-allas. Huonona puolena vedenpaine on usein olematon näissä asunnoissa, täälläkin, lämmintä vettä sai suihkussa odotella sekä naapurin äänet kuuluivat läpi. Näihin varmaan kiinnitti huomiota, kun tavan arjessa tottunut muuhun.
Mukavaa oli, että vieressä oli ruokakauppa, leikkipuisto ja nopea reitti rantaraitille ulkoilemaan. Playa Blanca on suosittu lomakohde saaren eteläkärjessä. Pieni siisti paikka, jonne pääsi vuoren ylittämällä, kun saapui pääkaupunkiseudulta ja lentokentältä. Onneksi vuori oli inhimillisen kokoinen eli kapeaa serpentiinitietä ei tarvinnut kurvailla pitkiä matkoja. Fuerteventuran saari näkyi horisontissa ja sinne olisi myös päässyt helposti lautalla.
Asuimme siis koko loman Playa Blancassa. Siellä oli kauniita hiekkarantoja, ostosmahdollisuuksia erilaisissa putiikeissa ja Rubiconin huvivenesataman alue oli viehättävä sekä täynnä ravintoloita. Suuren aallonmurtajan päällä sai käydä kävelyllä ja sieltä avautuikin komeat maisemat merelle ja aaltoja jahtaaviin surffaajiin. Hurjimmat surffarit hyppäsivät vierestämme mereen, pudotus n. 10m. Oletan, että saivat venekyydin takaisin päivän päätteeksi, koska mitään rantautumispaikkaa en kivikkoisesta rannasta alhaalla nähnyt. Satama kuhisi kansainvälistä purjehdusväkeä, eri maiden olympiatiimejä sun muuta. En tiedä purjehtimisesta oikeastaan mitään, mutta oli mukava seurata veneiden laittoa sekä itse purjehtimista. Suomestakin oli pakettiauton perusteella urheilijoita paikalla.
Kuljimme vuokra-autolla ja usein lähdimme päiväksi muualle saarta kiertelemään. Teen toisen postauksen, jossa käyn vähän läpi Lanzaroten käyntikohteita, koska niitä oli ihan monipuolisesti pitkin saarta. Kaikissa emme edes kerinneet käydä, kun niitä laiskottelupäiviäkin oli ihan kiva pitää retkipäivien välillä.
Vuoren yli kiivettiin autolla kuitenkin monta kertaa viikossa, kun lähdimme Playa Blancasta ja vuoren päällä oli oikein viehättävä Femesin kylä. Yleensä ajoimme surutta sen läpi, mutta onneksi kerran jäimme ihailemaan upeaa auringonlaskua. Oli nappipaikka sille.
RANNIKKOKAUPUNGIT
Femesistä tie veikin muihin etelän rantakaupunkeihin kuten Playa del Carmeniin, pääkaupunki Arrecifeen ja Costa Teguiseen. Rauhallisen Playa Blancan jälkeen Playa del Carmen tuntui isolta ja hieman hälisevältä ihmismäärän vuoksi. Kerran kävimme syömässä rantaraitin tungoksessa, toisen kerran jäimme suosiolla kauemmas ihmisvilinästä, eli istahdimme iltaruoalle mukavaan El Toro-ravintolaan. Autolla liikkuminen oli kyllä kätevää saarella, rauhallista eikä ruuhkia niin kuin Gran Canarialla tai Teneriffalla.
Yllätimme itsemme ja kävimme usein Carmenin Lidlissä ruokaostoksilla. Koti-Suomessa tulee käytyä muissa kaupoissa, mutta tämä oli hyvässä paikassa ja kaikki tarpeellinen aina löytyi. Laaja ja edullinen valikoima verrattuna Playa Blancan ruokakauppoihin. Lopetin tuossa holittoman vuotenikin, joten hillitysti pari lasillista viiniä tuli maisteltua reissussa. Uudeksi vuodeksi ostimme Lidlistä pullon samppanjaa. Ei ollut lainkaan huono. Toisen kerran grilliruoan kaveriksi ostimme punaviinipullon ja se vasta hyvä olikin. On siinä jotenkin puolensa, että tarvittaessa löytää kaikki ruokajuomat saman katon alta.
Pääkaupungissa Arrecifessä vierailimme vain paristi ja jos olisimme olleet fiksuja, niin loppiaisaaton isoja juhlallisuuksia olisimme jääneet sinne suunnitellusti katsomaan. Olimme nimittäin samana päivänä piipahtamassa siellä kauppakeskuksessa ja kun lähdimme tiet olivat yhtäkkiä ruuhkaiset ja poliisit olivat katkaisseet osan kulkureiteistä. Kaikki kadut olivat täynnä ihmisiä ja parkkipaikat viety. Yksi lomamme kylmimmistä päivistä oli kyseessä ja sillä kertaa tärisin vilusta ilman tarvittavaa neulepaitaa, joten emme enää lähteneet etsimään vapaata autopaikkaa ja katsomaan tuulisessa satamassa ollutta kulkuetta. Matkalla lomakotiin näimme moottoritieltä pätkän toisen kylän loppiaiskulkuetta ja näytti upealta. Kameleita ja paraatimeininkiä, lasten suosikki Ryhmä haukin vilahti.
Saaren suosituista lomakohteista Costa Teguise vaikutti potentiaaliselta, jos vaikka joskus toisenkin kerran tulisi lomailemaan. Costa Teguisen rantaraitti oli pitkä ja kivasti rakennettu. Muovituoliravintolat loistivat poissaolollaan. Kylässä oli myös ihania pikkukatuja ja viehättäviä taloja. Koko saarihan on muuten täynnä lähinnä matalia, valkoisia taloja. Muunlaisiin taloihin tarvitsee erityisluvan, enkä tiedä heruuko niitä. Pari erinäköistä taloa koko saarella tuli vastaan.
Suosittelen muuten Costa Teguisen kävijöitä istahtamaan Habana 6- ravintolaan. Loistava ruoka ja sisäpihalla oli mukava nauttia ruoasta. Kävimme kahdesti täällä syömässä. Lanzarotella noin muutenkin oli helppo löytää hyvänmakuista ruokaa. Ihan aina turistien suosimissa kohteissa tämä ei ole itsestäänselvyys. Valitettavasti.
César Manrique
Yksi mies voi vaikuttaa paljon ja César Manrique oli mies, joka kannusti lanzarotelaisia rakentamaan perinteitä kunnioittaen, kieltämään korkeat sekä värikkäät talot, isot tienvarsimainokset ja ottamaan luonnon huomioon rakentamisessa. César Manrique (1919-1992) oli arkkitehti ja taiteilija, joka maailmalla opiskelun jälkeen palasi kotisaarelleen ja halusi muokata siitä omaleimaisemman paikan kuin muista Kanariansaarista.
Moni Lanzaroten käyntikohde on hänen käsialaansa ja virtuoosimainen suunnittelu vei ainakin meidät mennessään. Lasten kanssa museoiden kiertely onnistuu vaihtelevasti, mutta kaikista Césarin luomista paikoista he todella pitivät. Ne olivat jännittäviä ja hauskoja paikkoja lastemme mukaan. Ei heitä meinannut saada niistä pois. Kerron näistä kohteista lisää toisessa artikkelissani pian.
Lanzaroten ehkä tärkein vierailukohde on Timanfayan kansallispuisto. Puistossa olevien tulivuorien ja laavakenttien muodostavat maisemat ovat kokemisen arvoiset. Puistoon ostettiin liput, odoteltiin vajaa tunti autojonossa kohteen parkkipaikalle, jonka jälkeen oli 30min bussireissu läpi puiston. Laavakentät ja upeat maisemat korvasivat pienen odottelun autossa. Maaperä on tuliperäistä ja sen voi todeta paikan päällä El Diablo ravintolassa, jossa ruoka kypsennetään lepäilevän tulivuoren höngällä. Aina on grilli kuumana. Istahdimme tosin vain päiväkahville, jätimme ruokailun väliin tällä kertaa.
Vuokra-autolla oli mukava kierrellä pieniä kyliä ja rantakaupunkeja. Välimatkat olivat lyhyitä ja maantiet rauhallisia. Oli ilo saapua kylään tai kaupunkiin, kun kauempaa katsottuna kylä erottui sellaisena idyllisenä vitivalkoisena keskittymänä karun ruskean maaston keskellä.
Muutamassa kylässä piipahdimme paikallisten ravintoloissa ja sanon näin, koska näissä ei-turistirysissä lapsille on tarjolla sama menu kuin aikuisille. Mikä on minusta ihan oikein, vaikka tekee suomalaisiin makuihin tottuneiden lasten kanssa matkailun astetta vaikeammaksi. Tarjoilijat puoliksi englanniksi ja puoliksi espanjaksi ehdottavat lapsilleni kalmaria, erilaisia rapuruokia, ilmakuivattua kinkkua. Näitä on hauska aina kuunnella ja sitten valita lopulta leipää, croquetteja (kanalla tai kalalla täytettyjä palluroita) ja kanafilettä lapsille. Harvemmin sen leivän kanssa tuli muuta kuin aiolia, mutta eräs äiti-ihminen söi aina enemmän kuin mielellään makoisat valkosipulisoossit pois. Tekee mieli lisätä, että lapsillamme on aina mahdollista tilava vaikka mitä paellapannuja, tarjoamme myös omilta lautasiltamme näitä vaihtoehtoja, mutta harvemmin edes maistavat. Mitä lie paikalliset miettivät katsellessaan sitä showta.
Pohjoisempana saarta näkyi vähän enempi vihreää kasvillisuutta ja kerrassaan upea näköalapaikka oli Miradol del Rio, josta näkyi La Graciosan saari. Tämä saari meiltä jäi nyt käymättä.
Keskemmällä saarta löytyi paljon viininviljelysmaita, vaikka en ymmärrä miten siinä mustalla “hiekalla” mitään kasvaa. Aika hillitynkokoisilta viljelykset näyttivätkin.
Vietimme kolme ja puoli viikkoa Lanzaroten saarella ja voisin nyt kuvailla viihtyneeni paremmin kuin etukäteen uskalsin toivoa. Lanzarotella on mukava henki, kaunista, helppoa ja oma lomafiiliskin löytyi parin päivän jälkeen, vaikka kadonnut matkalaukku aiheutti harmaita hiuksia melkein viikon.
Voisin myös kuvitella vierailevani saarella toistekin. Näkisi loputkin nähtävyydet ja pääsisi nauttimaan taas tulivuorimaisemista. Vuoret, olivat ne sitten tulivuoria tai jotain muuta, niin ovat aina yhtä sykähdyttäviä omasta mielestäni. En kaipaa mitään vuorikiipeilyä sun muuta, vaan pelkkä ihailu näyttää kelpaavan.
8 thoughts on “Lanzarotella ensimmäistä kertaa”
Miten ihania maisemia! Kyllä lepäisi tuollaisessa paikassa. Innolla odotan postauksia, kirjoita vaan ylös kaikki mahdollinen!
Muistan tuon ravintolassa tilaamisen vaikeuden kun kielimuuri iskee ja lapsille kelpaa vain tasan ranskalaiset, nugetit ja nakit. Yhdellä reissullamme ala-asteikäinen pikkusiskoni oli ihastunut katkarapuihin pizzan päällä ja tilasi pahaa-aavistamattomana katkarapupastan Mallorcalla. Annoksessa tulikin läjä suoraan sieluun tuijottavia kokonaisia elukoita valmiiksi kuorittujen sijasta.
Meidän perheellä on aina ollut ravintolassa tapana maistella toistemme ruokia – oltiin sitten kotimaassa tai ulkomailla. Ollaan kyllä kerätty katseita kun heitellään pihvinpalasia ja kaavitaan toisen kastiketta omalle lautaselle. Huolimatta mahdollisista etikettisäännöistä, se on minunkin mielestä hyvä tapa opettaa lapsille uusia makuja!
Tykkäsin kyllä karuista maisemista yllättävän paljon. Googlailin jonkin verran Lanzaroten asioita loman aikana ja tuntui, että englanniksi löytyi kattavammin tietoa. Niin ajattelin nyt, että laitanpa omat kokemukseni ja vinkkini ihan omaan artikkeliinsa. Ties vaikka joku hyötyisi niistä joku päivä.
Joo, tykkään kieltämättä kotimaamme siisteistä merenelävistä. Moni merenelävä-ruokalaji maailmalla pitää sisällään monipuolisen kattauksen tyyppejä, joita en välttämättä tiennyt olemassa olevankaan. Ikimuistoisimmat merenelävä-ruoat on tainnut tulla eteen Kiinassa 😅
Se on muuten totta, en ole nähnyt missään muualla kuin Suomessa ja Virossa, että lapsille tarjotaan vain roskaruokaa (näkkejä, ranskalaisia ja hampurilaisia) ravintoloissa. Ulkomailla, erityisesti Espanjassa ja Portugalissa, lasten menu on yleensä sama, pienempiä annoksia vain tarvittaessa. Maltalla lasten ateriat ovat isohkoja ja aikuisten oikein valtavia, mutta sisältö on yleensä sama. Etelässä on myös erittäin yleistä, että lapset leikkivät ravintoloissa aikuisten rinnalla pitkälle yöhön. Siellä junioreja ei kotiin jätetä.
Naapureiden äänet ovat yleinen meluhaittaa Suomessakin (kerrostaloissa 😁). On olemassa sellaisiakin akvaarioita ja diskoja, joskus 1960-80 luvuilla rakennettuja, että niissä pystyy hädin tuskin asumaan (kokemusta on).
Naapureiden ääniin tottuu aika nopeasti. Nytkin meidän yläpuolella juoksentelee naapurin taapero. Talo on vanha ja kaikki äänet kantautuu meille. Se ei jostain syystä häiritse yhtään. Olen aika immuuni elämän äänille.
Lanzarote muistuttaa aika paljon Teneriffaa (omasta mielestäni ainakin). On niissä tulivuorimaisemissa se jotakin, että voisin vaikka nyt hypätä lentokoneeseen ja lähteä sinne.
Se on kyllä kiva, kun annokset voi puolittaa monissa paikoissa. Joudun kyllä soossit aina pyytämään erikseen lapsille, mutta on sekin onnistunut. Käydään kohtalaisen usein ulkona syömässä, niin pelkät ranskalaisannokset ei kyllä käy pidemmän päälle. Minusta on mukavaa kun lapset on mukana ravintoloissa ja henkilökohtaisesti ei vaivaa yksikään vauvan itku tai raivokohtaus. Oikeastaan ihan terapeuttista (muillakin siis sattuu ja tapahtuu), mutta niin, pointtini on, että toivoisin vähän vielä lapsimyönteisempää menoa tänne kotimaahan.
Kerrostaloelämiseen kuuluu naapurinkin äänet. Ja rivariin. Muistan kyllä yhdenkin naapurin, joka päivisin laittoi teknot soimaan niin, että juomalasit vain helisi meidän astiankuivauskaapissa. Mutta tämä oli päiväsaikaan, ei sinänsä häirinnyt. Yöaikaan tykkään hiljaisuudesta ja sitä onneksi saan nykyään kotona. Poislukien juniori, mutta on hänkin nyt alkanut rauhallisemmin nukkua. 😁
Täällä myös ihmetyttää, että miksi Suomessa lasten listalla on yleensä pelkästään nakkeja, nugetteja ja ranskalaisia. Eihän kotonakaan syödä noita kuin erittäin harvoin, niin miksi ravintolassa? 😅 Mieluummin maksaisin samanlaisesta annoksesta kuin aikuisillakin, mutta lapselle sopivassa koossa! Esimerkiksi Viikinkiravintola Haraldissa Kuopiossa oli ihana, että siellä sai muutakin ja lapsi valitsi itselleen karitsaa. Tykkäsi todella paljon, mutta ei jaksanut syödä loppuun. Lapset myös huomioitiin siellä todella hyvin.
Ulkomailla aina jännittää joissain paikoissa syödä, kun varsinkin merellisissä tai meren kupeessa olevissa maissa on todella paljon kala- ja äyriäisruokia. Olen itse siis allerginen kaikille mereneläville ja joskus hirvittää, että sattuu vahinko kielimuurin takia. Espanjassa kävi yhdessä Michelin ravintolassa silleen, että pöytään tuotiin alkutervehdykseksi jotain cheddarvaahdolta näyttävää juttua leipäkupeissa, mut se olikin jotain rapu/ kala vaahtoa eli ihan todella vaikea itselle joskus tunnistaa ruoan ulkonäöstä, että se on kalaa tai muuta merenelävää.
Allergisille on onneksi saatavilla eri kielillä mukaan tulostettava lista jossain allergialiiton sivuilla, jossa voi kirjoittaa ja alleviivata kaiken mille on allerginen. Se oli näppärä, ihan vinkiksi jos tähän postaukseen sattuu joku allerginen myös! 😊
Kyllä, olisi mukavaa, jos ravintolat pystyisivät tarjoamaan monipuolisemman menun lapsille noin yleisesti. Yleensä on lasten lista, mutta että saisi tosiaan päämenultakin tarvittaessa valita jotain mitä olisi mahdollista valmistaa pienempi satsi.
Joissain maissa saa olla tarkkana ruoan suhteen ravintoloissa ja onhan se toki vähän ravintolakohtaistakin miten allergia-asiat otetaan huomioon. Tuo printattava lista kuulostaa loistavalta. Luulisi, että viesti (elin)tärkeästä asiasta menisi paremmin perille. Aina se ruoan ulkonäkö ei tosiaan paljasta mitä kaikkea pitää sisällään.
Upeita maisemia! On kyllä erikoisen näköistä tuo tulivuorimaasto, mutta tosi kaunista. Mäkään en oikein tuulisesta säästä tykkää ja meillä onkin nyt suojaisa piha, mutta kyllä on sitten hyttysiä!
Oli kyllä mielenkiintoista katsella laavakenttiä ja lukemattomia kraatereita. Luonnonvoimat ovat mahtavia. Onnekseni oli niitä tuulettomiakin päiviä, mutta jälkimmäisessä airbnb:ssä oli iltaisin hyttysiä. Inhoan niitäkin, kun kutisee sitten viikon eteenpäin. Muutoin kyllä harvoin hyttysiin törmännyt Kanarialla.