Tavallaan uusi baarituoli

Tammikuun loppu häämöttää, onneksi, ja laskiaispullakuukausi alkaa jo ensi viikolla. Sää on ollut iloisesti plussalla tässä nämä pari päivää niin kuin ilmeisesti kautta Suomen. On märkää, liukasta ja pakkaskelejä vähän kauhulla odotellen.

Paluu lomamme jälkeen arkeen on ollut ok. Ne yli 20 asteen pakkaset eivät kauheasti ilahduttaneet palatessa, mutta väistimme onnistuneesti yli 30 asteen pakkaset lomaillessamme muualla. Että turha tässä varmaan mitään on surkutella. Toivoisin pikkupakkasta koko helmikuuksi, jotta ihmiselo olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Sitten saisikin jo aikainen kevätsää tulla ilahduttamaan aurinkoineen.

Tällä viikolla töiden ja lasten harrastusten lisäksi olen käynyt tasan kerran kaupassa, kalustekaupassa. Nimittäin keittiössämme majaileva baarituoli on jo viimeisen vuoden vedellyt viimeisiään, nosto/laskutoiminto ei oikein pelitä. Päällinenkin on rivahtanut. Asian eteen ei ole saanut aikaiseksi tehtyä oikein mitään. Tai tavallaan olen katsellut uutta ja sopivaa, mutta kas kun sellaista sopivaa ei ole löytynytkään. Mutta tällä viikolla tuli vastaan ja heti piti käydä ostamassa.

Alun perin baarituoleja piti olla kaksi, mutta silloin muuttokiireissä pikkuvauvan kanssa ei jaksanut panostaa ja tämä nykyinen tuoli tuli napattua ruokaostosten yhteydessä 9 vuotta sitten citymarketista matkaan, koottuna, koska oli esittelytuoli ja viimeinen kpl myynnissä. Ajan kanssa on tullut huomatuksi, että ei tässä kahdella tuolilla mitään tee. Aamiaisen ja päiväkahvin toisinaan tässä syön eikä siihen viereen ketään kaipaa. Pitää sitä omaa reviiriä vähän olla kotonakin.

Taustatietona itsestäni haluan kertoa, että aina kun ostetaan uutta, niin se on erinäköinen kuin vanha. Erivärinen, eri materiaali ja eri muotoilu jne. Tämä istuu muuten minussa syvällä enkä tiedä miksi. Mutta vaihtelun ja muutoksen vuoksi uuden pitää olla erilainen.

Kuten sanoin, uutta tuolia olen katsellut, mutta mikään ei miellyttänyt silmää. Liian korkea noja, oudon muotoinen tuoliosio, jalka ei pyöri. Olihan näitä syitä ja itse asiassa ainut silmää miellyttänyt baarituoli oli noin 500 euroa. Että tässä tilanne viimeiseltä vuodelta.

Nyt Sotkan sivulta mies bongasi tismalleen samanlaisen baarituolin kuin vanha. Samanlaisen. Ai kun ilahduin ja päätettiin se sieltä äkkiä hommata.

Meni hetki ja mietin, että tähän on nyt tultu. Lainatakseni oivan blogikollegani Tähän on tultu – täydellistä blogin nimeä. Mutta en muuta sanaa keksi ja olen sydänjuuriani myöten pöllämystynyt. Olisi ollut tilaisuus raikastaa keittiön sisustusta, tehdä jotain uutta, mutta ei, ilomielin tuli marssittua Sotkaan ja ostettua samanlainen tuoli. En tiedä, ehkä voin lopettaa tämän sisustus-osuuden tästä blogistani, koska tämän taudin jatkuessa tulevat ostoksetkin myötäilevät vanhaa ja mikään ei muutu. Ei muutu. (kamala ajatus)

Ristiriitaisesti nyt totean, että edelleen olen iloinen uudesta toimivasta baarituolista. Kyllä huomaan, että jalka on erivärinen, mutta omaan silmään yleisilme näyttää samalta. Hyvä siinä on kuitenkin istua ja ihmetellä.

Oletko koskaan ostanut samanlaista vanhan tilalle? Minkään vanhan tilalle? Itse en ihan heti keksi muuta kuin tämän tuolin. Rikkoutuneet mukit sun muutkin olen korvannut uudenlaisilla. Puhumattakaan huonekaluista.