Pieni tuulinen Lanzarote tarjoaa mukavasti tekemistä ja näkemistä. Vietimme saarella vuodenvaihteen 2023-2024, eli yhteensä reilut 3 viikkoa ja vuokra-autolla kiertelimme saarta tutkimassa. Kaikkia kohteita ei itse asiassa koluttu, kun välillä sellainen laiskottelupäiväkin tuntui mukavalta ilman suurempaa ohjelmaa.
Kerkisimme kuitenkin sen verran nähdä ja kokea, että jaan tässä artikkelissa kuvia sekä kokemuksia näistä Lanzaroten nähtävyyksistä. Etukäteen mietin miten 20 km x 60 km saari tarjoaisi huvituksia, mutta lopputulos oli pelkästään iloinen yllätys, kun kiersimme kauniita paikkoja, museoita ja luonnonihmeitä lomamme aikana.
TIMANFAYA
Timanfayan kansallispuisto on 5000 hehtaarin kokoinen alue, jossa on tulivuoria ja koskemattomia laavakenttiä. Maisema on ihmeellinen ja se on syntynyt vuosien 1730 – 1736 ja 1842 tulivuoren purkausten seurauksena. Sana karu on tälle alueelle hyvin kuvaava.
Menimme Timanfayan luonnonsuojelualueelle autolla noin puolilta päivin. Tämä tarkoitti noin tunnin odottelua autojonossa kohti vierailukeskusta. Taksiautot huristelivat autojonon ohi, joten kiireisimpien lomalaisten kannattaa ottaa taksi tai etukäteen hommattu retki, niin ei tarvitse odotella. Parkkipaikka oli siis kohtalaisen nafti, joka aiheutti jonoa. Edellisten oli lähdettävä, että uusia mahtui tilalle.
Itsekseen kansallispuistossa ei kuljeta, vaan paikan oma bussi kiertää laavakenttiä ja selostusta alueesta tulee mm. englanniksi. Ihan kaikkea kaiuttimien kautta tulleesta puheesta en saanut selvää, mutta itse kierros oli elämys. Maa on tuliperäistä ja konkreettisesti se näytettiin vierailukeskuksen pihassa. Maahan oli kaivettu leveä kuoppa ja sen pohjalle työntekijät heittelivät oksia. Ja niin vain oksat syttyivät itsekseen tuleen. Sen verran kuumaa oli ja lähellä maanpintaa. Myös keinotekoisia geysir- esityksiä järjestettiin sekä jatkuva lämmitteinen grilli oli omanlainen katseluelämys. Ravintolan ruokaa siis valmistettiin tulivuoren uumenista nousevalla kuumuudella.
Yksi vaihtoehto tutustua kansallispuistoon olisi ollut kamelin selässä. Kamelisafareita järjestettiin paljon ja muuallakin saarta näkyi kameleita. Meiltä tämä harrastus jäi nyt välistä, mutta olin katsovinani, että lyhimmillään järjestettiin 20min kierroksia ja pisimmillään oli tuntien retkiä pysähdyksineen. Katselin myös, että “kamelit” olivat yksikyttyräisiä. Kaikkialla puhuttiin kameleista, mutta pitäisi vissiin sanoa dromedaari.
LA CUEVA DE LOS VERDES
Toinen ehdoton käyntikohde on maailman pisin laavatunneli (7km), jossa oppaan johdolla pääsee kiertämään kilometrin verran maan alla. Matkana ihan sopiva, koska kulkeminen oli vähän hidasta, muutaman kerran sai kumarassa kulkea ahtaita käytäviä pitkin ja toki pysähdeltiin opastusta kuuntelemaan. Paljon oli portaita, että huonojalkaiselle en voi suositella. Pari kertaa oli hyvin pimeää siellä tunnelissa, mikä toi oman fiiliksensä. Muutenhan käytävät olivat pääsääntöisesti tasoitettu turistin tassuja varten ja valoja oli viritelty tietä näyttämään.
Olin laavatunnelikierroksesta innoissani. Vain muutamassa luolassa olen elämäni aikana käynyt ja tämähän oli siis vähän kuin luolaseikkailu itselle. Kerran opas vähän huiputti porukkaamme näyttämällä hienon “syvän tunnelin”. Yksi kierrokselle osallistuneista sai heittää kiven alas tunneliin, mutta miten kävikin. Kivi rikkoi veden pinnan. Luolaan oli luotu illuusio veden avulla, joka heijasti kauniisti yläpuolisen luolan kuvion. Ei siis syvä tunneli, vaan pelkkä heijastus.
Laavatunnelista vielä sen verran, että opas kertoi tarinoita mm. siitä, miten paikalliset käyttivät sitä piilopaikkana 1500-1600-luvuilla merirosvojen takia. Näiden tarinoiden jälkeen junioriamme alkoi jännittää ja useampi kysymys laavamerirosvojen olemassa olosta esitettiin.
JAMEOS DEL AGUA
Jameos del Agua on isohko kokonaisuus, jota voisi kuvailla jonkin sortin toimintakeskukseksi. Siellä järjestetään iltaohjelmaa ja paikalta löytyy ravintola sekä hieno 600-hengen konserttisali. Akustiikka luolamaisessa salissa on ilmeisen loistava. Tulivuorista kertova näyttely/museo oli myös mielenkiintoinen, kannattaa kiertää tutustumassa.
Päänähtävyys tässä kohteessa minusta oli tämä kaunis luolamainen osuus, eli merivesijärvi laavakuplassa. Järvessä elää pienen pieniä valkoisia sokeita rapuja ja tämä on ainut paikka maailmassa, jossa niitä on. Pöljät ihmiset heittelevät “onnen” kolikkoja veteen, joista irtoava ruoste vahingoittaa rapuja. Että niin.
Jameos del Aguan kuten monen muunkin kohteen Lanzarotella on suunnitellut tai ollut mukana suunnittelemassa saaren oma kuuluisuus César Manrique (1919-1992). Manrique oli arkkitehti ja taiteilija ja suurin piirtein kuulosti, että hän oli ollut vähän kaikessa mukana mikä liittyi Lanzaroteen ennen hänen tapaturmaista kuolemaansa. 60-luvulla hän palasi kotisaarelleen opiskeltuaan maailmalla ja päätti nostaa Lanzaroten mielenkiintoiseksi, ympäristöasiat huomioon ottavaksi omaleimaiseksi paikaksi, jota muut vielä kadehtisivat. Lanzarotea ei nimittäin 60-luvulla vielä paljoa arvostettu ja saari oli myös köyhä.
Manrique yhdisti arkkitehtuurin, taiteen ja luonnon. Hän suunnitteli rakennuksia laavakupliin, otti luonnon aina mukaan rakennelmiinsa ja oli aktiivinen politiikassa. Hän oli myötävaikuttamassa saaren arkkitehtuuriin eli talojen oli oltava matalia ja valkoisia. Luonnon maisemia ei saanut peittää liikarakentamisella. Ei isoja rumia mainoksia mihinkään ja perinnerakentamista suositeltiin.
MIRADOR DEL RIO
Upea näköalapaikka liki 500m korkeudella maanpinnasta, vuoren reunalla. Näillä kallioilla tähystettiin aikoinaan merirosvoja. Mirador del Riosta maisemat avautuvat La Graciosan saarelle, merelle ja jylhiin maisemiin. Manrique on suunnitellut kohteen ja näköalapaikan sisällä on ravintolatilat, kauppa ja paljon istumapaikkoja, jos haluaa sisätiloissa ihailla maisemia.
LAGOMAR
Upea rakennus ja museo, joka on rakennettu vanhaan vulkaaniseen kivilouhokseen. Siinä on hyödynnetty luonnon luolia, tunneleita ja terasseja. Manrique sekä Jesus Soto suunnittelivat tämän jännän sanoisinko valtavan luolatalon yksityiseksi kodiksi, jossa on toinen toistaan upeampia huoneita ja maisemia. Erikoisia ratkaisuja löytyy pilvin pimein, mm. vesikäytävä, jossa pitää hyppiä kivilaattojen päällä ettei kastele jalkojaan.
Tarina kertoo, että näyttelijä Omar Sharif omisti paikan hetkisen ennen kuin hävisi sen korttipelissä. Nykyään museona, taidegalleriana ja ravintolana toimiva paikka houkuttelee vierailijoita, eikä ihme. Talo portaineen ja käytävineen on todella erikoinen, siellä myös viihtyi. Miellyttävä fiilis koko paikassa ja jotenkin pystyi näkemään sielunsa silmin kaikki ne juhlat ja bileet mitä siellä on ennen aikaan järjestetty.
Tämä oli muuten yksi niistä kohteista, jossa lapsemme viihtyivät. Koko talo oli kuin yhtä suurta salakäytävää taiteella, kasveilla ja hienoilla yksityiskohdilla höystettynä.
CÉSAR MANRIQUE FOUNDATION
Tämä erikoinen kohde oli César Manriquen koti vuosina 68-88. Manrique suunnitteli ja rakennutti talonsa suoraan laavakentille. Jännittävät yksityiskohdat tekevät kohteesta hienon vierailukohteen ja isoista ikkunoista pääsee ihailemaan Lanzaroten karua luontoa.
Osa talon huoneista on rakennettu viiteen laavakuplaan maan alle ja ne ovat yhdistetty käytävillä. Talon yläkerrassa on taidenäyttely ja paljon tietoa taiteilijasta itsestään. Esillä hänen töitään sekä valokuvia vuosien varrelta selvästi elämästään nauttivasta taiteilijasta.
CASA MUSEO DE CÉSAR MANRIQUE
Viimeinen käymämme César Manrique -kohde oli hänen kotitalonsa, jossa hän eli viimeiset vuodet kuolemaansa saakka. Koti on ilmeisesti jätetty täysin samanlailla tavaroineen päivineen kuin se Manriquen asuessa oli ollut. Vierailu olikin intiimintuntuinen ja tuntui hassulta kulkea toisen kodissa katselemassa. Se nimittäin vaikutti siltä, että kohta isäntä tulee kotiin. Taiteilijan iso taideateljee /studio oli myös pihamaalla ihailtavissa.
Piipahdimme myös Rancho Texas Parkissa, joka on vesipuisto ja eläintarha. Pitkään arvoimme lähdemmekö käymään, mutta lähdimme. Ihan hyvin hoidetulta kaikki eläimet vaikuttivat, mutta tämä ei mielestäni ole välttämätön vierailukohde Lanzarotella.
Auringonlasku Femesissä oli upea. Paikalla oli muitakin ja siellä oli suorastaan auringonlaskun ihailuun tehty paikka. Tie kuvassa johtaa Playa Blancaan, jossa asuimme koko lomamme ajan.
Kylät ja kaupungit
Kirjoitin jo aiemmin siitä miltä loma Lanzarotella tuntui ja millainen saari se oli. Kerroin samalla hieman Playa Blancasta, Puerto del Carmenista ja Costa Teguisesta ja jutun löydät täältä. Kyseiset paikat ovat suosituimmat matkailijoiden kesken ja moni majoittuu johonkin näistä kolmesta kaupungista.
Piipahdimme lomamme aikana monessa muussakin paikassa ja saarihan on täynnä söpöjä pikkukyliä. Tai saattavathan ne olla kaupunkejakin, mutta kokonsa puolesta tulee ensimmäisenä mieleen kylä.
La Santa: Pitkä komea, mutta kivikkoinen ranta, värikkäitä kalastusveneitä ja kivoja ravintoloita. Ilmeisesti vesiurheiluun keskittyneet hotellit houkuttelevat urheilulliset vieraat tänne. Söimme meren rannalla Salmarina -nimisessä ravintolassa. Maukas kala-annos kasviksineen maistui.
Orzola: Soma kalastajakylä, josta lähtee muuten lautat La Graciosan saarelle. Mereneläviä tarjoavia ravintoloita useampia. Autenttinen fiilis.
Yaiza: Siistin kaupungin maineessa ja oli sen veroinen. Eli rakennuskannasta huolehditaan ja yleisesti kaunista ja idyllistä. Hieno 1600-luvulta peräisin oleva kirkko. Täällä istahdimme kahville odottamaan toisen asuntomme avaimia. Söimme useampaa leivonnaista, mehuja, kahvia ja vichyä. Hinta oli noin 7 euroa eli oikein kohtuullinen sanoisinko. Hinta turistialueiden ulkopuolella yleensäkin on aika inhimillinen.
Mitä suosittua meiltä jäi kokematta Lanzarotella:
Jardín de Cactus eli Kaktuspuisto on Manriquen suunnittelema luontonähtävyys. Jostain syystä tänne emme kerinneet piipahtaa, mutta suositusten perusteella ehdottomasti mielekäs käyntikohde. Ihailtavissa yli 9000 erilaista kaktusta.
Castillo San Gabriel -Arrecifen edustalla oleva linnoitus ja museo.
Buggy -ajelut komeissa maisemissa. Nämä olivat suosittuja, usein ajoi letka vastaan, mutta tällä kertaa en halunnut lähteä hiekkaa nielemään vapaaehtoisesti. Toki myönnettävä, että kertaalleen tällaisella buggy-safarilla olen ollut, aikanaan Brasiliassa.
La Graciosan saarella vierailu. Olisi ollut kiva, mutta emme saaneet aikaiseksi. Jos palaamme tälle saarelle, niin tänne lähdemme seuraavalla kerralla.
Sukellusvenesafari. Hmm, pelottaisi, ei taida olla minulle huvitus lainkaan. Tämän sukellusveneen näimme Puerto Calerossa, jossa piipahdimme jätskillä. Puerto Caleron valtavankokoinen satama oli täynnä toinen toistaan upeampia jahteja, isoja sellaisia. Rauhallisen, fiinin paikan fiilis jäi.
Delfiinien bongaus. Tämä olisi varmaan elämys.
Le Gerian vulkaaniset viinitilat – Ohi ajoimme pari kertaa ja oli jännän näköistä! Viiniköynnökset istutetaan vulkaaniseen maaperään kuoppaan ja niiden ympärille ladotaan pieni kiviseinä tuulensuojaksi. Näitä pieniä kuoppia kivireunoineen oli välillä silmänkantamattomiin. Ja mietin vain miten tuossa kuivassa maassa voi mitään kasvaa.
Yhteenvetona lomastamme Lanzarotella totean, että se oli onnistunut, saari oli mielenkiintoinen ja kyllä, uudemmankin kerran tänne voisi tulla.
Aiempia artikkeleitani Kanariansaarista:
–Lanzarotella ensimmäistä kertaa
–Lomakohteeksi Gran Canaria vai Teneriffa?
–Kivaa tekemistä Gran Canarialla rantaloman vastapainoksi
10 thoughts on “Mielenkiintoiset vierailukohteet Lanzarotella”
Upeita maisemia ja aivan mielettömän mielenkiintoinen paikka! Tuolla kannattaakin olla useampi viikko jotta ehtii näkemään ja kokemaan.
Olen aina ollut ns. kaupunkituristi, koska en juuri siedä hellettä ja siksi ruksinut yli kättelyssä kaikki “etelänlomakohteet”. Olen aina ajatellut, että ei tuollaisessa paikassa ole muuta tekemistä kuin ottaa aurinkoa, käydä eläintarhassa korkeintaan ja maksaa ranskalaisista itsensä kipeäksi. Jotkut paikat ovat tällaisia mutta ennakkoluuloni niputtavat kaikki kohteet samaan!
Uusin silmin siis tutustumaan lomakohdetarjontaan! 🙂
Oli mukava yllätys, että niin paljon nähtävää oli yhdellä pienellä saarella. Minua ei lämpö ole ikinä haitannut, mutta Kanariansaaria karttelin aina siihen asti, kunnes eka lapsi syntyi. Alkoi huomattavasti houkutella 6h lento 11h sijaan. Onneksi Kanariansaaret on osoittautunut tosi kivaksi kohteeksi ja kaikilla saarilla löytyy omat hyvät puolensa.
Minä olen taas enemmän luontokohteiden perässä. Tai siis koko meidän perhe. Lanzarote olisi meille unelmalomakohde.
Hieno ja monipuolinen saari vaikka ei ole koolla pilattu. Hyvinhän Cesar Manrique on näköjään onnistunut tehtävässään. Nyt Lanzarotea tunnetaan maailman ympäri.
Lomaa ja lämmintä olisi kelvannut täälläkin 🌞🌡
Hän toden totta onnistui tehtävässään ja oli auttamassa mm. Lanzaroten pääsyä Unescon biosfäärialueeksi (kuuntelin tätä englanniksi, liekö parempi suomenkielinen nimi olemassa).
Loma on aina ihana juttu, mutta kai se teilläkin häämöttää edessäpäin!
Mielenkiintoisia kohteita, kiitos niiden esittelystä! Olemme kerran, joskus liki 20 vuotta sitten, käyneet Lanzarotella, muistan, että kuljimme skootterilla ja näimme upeita maisemia. Enää en uskaltaisi.
Skootterilla ajelu ei huono idea, kun välimatkat kohteesta kohteeseen olivat lyhyitä.
Aasiassa meillä oli aina skootterit rauhallisemmissa kohteissa, mutta ei siis missään Ho Chi Minhissä tai Bangkokissa.
Näyttää kivalta kaikkinensa! Tykkäsin noista talokohteista ja tietysti luonnon ihmettelystä.
Oli kyllä kiva paikka! Arkkitehtuuri oli omaa luokkaansa, varsinkin noissa Manriquen kohteissa.
Upeita nähtävyyksiä! Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta paikalta, ei ihme että viihdyitte hyvin useamman viikon. Mua kiinnostaisi varsinkin nuo luontokohteet. Laavakentät näyttävät siltä kuin oltaisi ihan toisella planeetalla😲