Ostatko second handia?

Second hand tuotteet eivät todellakaan ole aina kuuluneet ostokäyttäytymiseeni. Aiemmin taisin kirjoittaakin, että tajusin vähän käytettyjen tuotteiden hyvät puolet vasta ensimmäisen lapsen myötä. Tuntui, että rahaa sai kulumaan vaikka ja mihin. Rahan suhteen en ole vieläkään löytänyt sitä runsaudensarvea. Joutuu siis laskemaan mihin euronsa kuluttaa.

Olin vastikään kävelyllä Savonlinnan kauniissa vanhassa kaupungissa, päälläni Marimekon second hand takki. Hymähtelin muistellessani, että oli todellakin aika, kun en ymmärtänyt lainkaan kirpputorien päälle. Mutta on kirpputoreja, ja on kirpputoreja. Olen kääntynyt pois ovella muutaman kerran. Kerran käännyin hajun vuoksi. En ole erityisen hajuherkkä, mutta ajatus siitä, että olisin kotiini tuonut jotain siitä haisevasta tilasta sai minut kääntymään läheisen Sokoksen puoleen. Olen kääntynyt pois myös, kun kirpputori on ollut liian sekametelisoppa itselle. 

Tämä takki tuli vastaan facebookin kirpparilla Savonlinnassa. Aiempi omistaja ei ollut osannut oikein käyttää ja emmin minäkin hieman värityksen takia. Mutta teki mieli kokeilla. Kysyin instagramissa seuraajien mielipiteitä oston jälkeen. Puolesta ja vastaan tuli, mutta taisi se enemmistö kuitenkin peukuttaa takin puolesta. Onhan tämä vähän erilainen, myönnetään. Tosin olen aina tykännyt vaatteista, joissa on joku oma juttunsa.

Tykkään metsästellä laadukkaita, vähän käytettyjä tuotteita. En halua huonokuntoisia asioita, vaan joko aidosti vähän käytettyjä tai erittäin hyvin säilyneitä tai käyttämättömiä. Kyllä, ostan yksityisiltä käyttämättömiä asioita ja lasken sen second hand ostoksi.

Ja onneksi löytyy siistejä ja toimivia kirpputoreja. Parhaita ehkäpä tietyn teeman alle sujahtavat. Kuten merkkivaate-, lastenvaate- tai vintagekirpputorit. Toisaalta yllätyslöydötkin ovat mukavia, jos oikeasti tarvitset sitä löytämääsi. Joskus edullinen hinta voi hullaannuttaa, mutta ei taida olla kovin ekologista ostamista, jos tuote jää kuitenkin kotona käyttämättä. 

Viimeisin ostoni käytettynä taitavat olla lasten matkarattaat. Paikalliselta netin myydään/ostetaan -palstalta. Piti ajaa jonkin matkaa, mutta edullinen ostos – hyvä tuote. Ehjät ja toimivat. En laskenut paljonko bensakuluja tuli tai omaa käytettyä aikaa hakemiseen. Tärkeintä tällä kertaa oli tyytyväisyys tuotteeseen. Kyllä, olisin varmaankin voinut tilata netistä ja maksaa viisinkertaisen hinnan. Mutta enpä tehnyt niin. Ei minua haittaa se, että jotain taaperoa on yksi kesä niissä lykitty. Toinen asia liittyy tuotteen hintaan. Jos matkarattaat menisivät lentokoneen ruumassa rikki, ei harmittaisi ihan niin paljoa. 

Helposti huono omatunto

Kuten edellinen kappale sen jo paljasti. En ole täydellinen ihminen. Mitä tulee vaikkapa ekologisuuteen ja vähin hiilidioksidipäästöin elämiseen. Käyn ulkomailla ja ihan lentäen. Sitä päästömäärää en pysty varmastikaan täysimääräisesti korvaamaan, mutta muuten pyrin elämässä harkittuun ja tasapainoiseen kuluttamiseen. Ostan uutta ja ostan vanhaa. Kierrätän vaatteita ja tavaroita. Näen vaivan hyväkuntoisten tuotteiden uudelleen myymisen suhteen sen sijaan, että heittäisin vaikkapa roskiin. Ja toisinaan lahjoitan. 

Second hand ostoihini vaikuttaa myös se, että minusta on ihan kiva ja järkevää säästää rahaa. Sitähän saisi varmasti kulumaan yli varojensa, jos haluaisi. Olen tykästynyt erilaisiin laatutuotteisiin. Ei haittaa, jos tuote on (käsin) valmistettu jossain muualla kuin halvimmissa työntekijöiden sortomaissa. Tämä toki tarkoittaa, että yksi tuote voi maksaa jo jonkin verran. Laadukas tuote kestää käyttöä ja hyvin hoidettuna useammankin omistajan. Eikö sen näin pitäisi mennäkin.. tehdään tavara, joka kestää aikaa ja käyttöä. Kun käyttö jostain syystä vähenee, niin tavara laitetaan uudelleen kiertoon uuden omistajan myötä. 

Ostan toisinaan pikamuotia, mutta on sekin vähentynyt vuosien saatossa. Jotain onneksi iän myötä oppinut. Mutta sanonpa vain, ei ole aina helppoa olla kunnollinen kuluttaja. Monissa asioissa on piilossa ikäviä jujuja, joita ei heti tule ottaneeksi huomioon. Mainitaanpa vaikka nämä puuvillaiset kangaskassit. Ympäristökuormitus on yllättävän suuri ja kauppakassina monien tutkimusten mukaan muovipussi on paljon parempi vaihtoehto. Toki pussin kuin kassin on päädyttävä oikeaan paikkaan lopulta, eikäpä vaikka luontoon. Jotenkin kun tämä kassi-asia on mielestäni ollut ristiriitaisesti esillä eri kanavissa, tuntuu mukavalta käydä ostamassa kirpparilta se vähän käytetty tuote ja työntää se vaan kainaloon. Teen tätä aidosti, kuljeskelen usein ilman mitään kasseja mikä toisaalta välillä menee ihan vain hajamielisyyden piikkiin, myönnetään, mutta eipähän sillä kertaa ole tuhlannut liikaa luonnonvaroja.

Kuluttamisesta saa helposti aikaan huonon omantunnon. Olen sillä lailla itseäni suojeleva ihminen, että kieltäydyn kulkemasta liian kapeaa tietä tämän suhteen. Pyrin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista ekologisimman, mutta silloin kun se ei ole mahdollista, en ole itseäni ruoskimassa. Jokainen voi tehdä jotain paremmin ja vaatia itseltään enempi. Jos asiat tuntuvat liian suurilta ja ahdistavilta, on parempi ottaa niihin hetkeksi etäisyyttä. 

Rönsyilevänä kirjoittajana päädyttiin tällä kertaa tähän päätyyn. Totean nyt vain, että jatkossakin iloisesti sekoittelen kaappejani uusilla sekä käytetyillä tuotteilla. Nuorin lapsukaiseni tulee saamaan minulta tänä jouluna muutaman käytetyn lelun. Nimittäin aion käydä shoppailemassa vanhemman lapsen huoneessa, jossa jemmassa ihan taaperoajan juttujakin. Näin vanhat duplot ovat kohta ilahduttamassa seuraavaa. Tämä varmastikin pikkaisen vähentää joulun tuomaa ympäristökuormitusta, ja äidin.