Päivä Helsingissä – ostoksia, näyttelyitä ja herkullista ruokaa

Pakkohan se on myöntää, että nykyään liian harvoin kerkiää vierailemaan pääkaupungissa. Helsinki on aina näin ulkopaikkakuntalaiselle ollut ihana reissukohde täynnä nähtävää ja tekemistä. Koska kesä meni jälleen kerran kokonaan Savonlinnassa, niin viikonloppu-lomanen elokuun lopussa teki terää.

Lauantai oli pääpäivä vierailulleni ja aioin ottaa siitä kaiken irti. Olin varannut punavuorelaisen kämpän itselleni ihanan vanhasta kerrostalosta. Viehättävä sisäpiha, vanhan talon tunnelma ja boheemin rustiikki sisustus vei minut jo hetkessä pois arjestani.

Tarkoitukseni vierailullani oli käydä rauhassa jossain museossa/näyttelyissä, kierrellä kirpputoreja ja kauppoja sekä nähdä ystäviäni hyvän ruoan merkeissä. Lauantai aamun nopea googlailu kahvikupin ääressä paljasti, että Ateneum on remontissa. Olisi varmaan pitänyt tietää, mutta nythän se konkreettisesti tuli huomattua. Ei asiaa sinne. Myös Amos Rex oli tilapäisesti suljettu. Pitäisi sitten valita lennossa uudet kohteet. 

Lähdin heti aamusta kauniiseen auringonpaisteeseen. Lämmin päivä tulossa, vaikka elokuun viimeisiä vietiin. Ilokseni puisto, jonka läpi keskustaan talsin oli täynnä kirpparimyyjiä. Ei sieltä puistosta meinannut pois päästä, niin paljon kaikkea ja toki muutaman vaatteen ostin. Ystävät valistivat myöhemmin, että kyseessä on suosittu Ruttopuisto. En tiennyt myöskään, että puistossa sijaitseva Vanhakirkko on Helsingin toiseksi vanhin kirkko.

Ruttopuiston jälkeen piipahdin Stockmannilla ja kierrätetyn muodin kaupassa Relovessa. Sovitin joitain mekkoja, mutta näin maukkaan kesän jälkeen valitsemani S-mekot eivät oikein istuneet. Jännästi kinnasi tuosta vyötärön kohdalta, jätin ostamatta. 

Piipahtelin näkemiini kauppoihin &Other Storiesista Cosiin. Hieman kartutin syksyn vaatevarastoja neuleilla ja paidolla. Siinä kävellessä oli hieman huimaava olo, jonka pelkäsin pilaavan hyvän päivän. Sovituskopissa kumarrellessa huomasinkin selän olevan aivan jumissa, ilmeisesti erilainen sänky oli saanut paikat jumiin. Sen jälkeen joka sovituskopissa hieman venyttelyä ja selän niksauttelua, liikkeitä mitä en kehdannut siellä Esplanadilla alkaa suorittaa, vaikka kuinka maalta olinkin. Puolilta päivin istahdin ensimmäiseen ei ihan täyteen ahdettuun paikkaan syömään. Reipas bowl lohta ja lasi kuohuvaa sattumalta valikoituneessa Deliberi K7-ravintolassa ja olo kohentui huomattavasti. 

Kämp Gallerian alakerrassa oli houkuttelevan näköinen Valokuvataiteen museon näyttely ja sinne sujahdinkin lauantain härdelliä hetkeksi pakoon. Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Pohjoistuulen metsä -näyttely oli raikas, kaunis ja rauhoittava. Lämmin suositus. Ja kerrankin kun oli aikaa, tutkailin museoshopin valikoimaa ja päädyin ostamaan mielenkiintoiselta vaikuttaneen Nordic interior book -kirjan.

Rauhaisan näyttelyn jälkeen auringon paisteisessa Esplanadin puistossa oli mukava käyskennellä ja nauttia upeasta kesäpäivästä. Tietenkin kauniit rakennukset kiinnostavat, niitähän Helsingissä riittää ja tekisi mieli kuvata niitä enemmänkin. Pidän tästä vanhasta arkkitehtuurista, sopii minun haaveilevaan sielunmaisemaani.

Takaisinpäin Punavuoreen suunnatessani kävelin Designmuseon kautta. Kaunis vanha rakennus, jossa mm. suomalaisen muotoilun helmiä esillä. Suomalainen muotoilu on kovin käytännöllistä ja suosituimmat tavarathan ovat jokapäiväisessä käytössä. Kuten vaikkapa Fiskarsin sakset, Aalto-maljakko ja Aino Aalto juomalasit. Näin siis meillä. Mukava oli huomata, että kotimme K-tuolit ovat tituleerattu Suomi-designin tuleviksi klassikoiksi ja lempikoruni Björn Weckströmin mallistosta oli myös esillä.

Pieni koukkaus kauniilla Flea-kirpparilla, jonka jälkeen kävely ei enää maistunut. Päiväkahvit päädyin nauttimaan Punavuoressa sijaitsevaan Relove -kahvilaan. Kahvila oli minusta viihtyisä ja siitä oli helppo siirtyä katsastamaan kierrätysmuotia kaupan puolelle. Jotain pientä löytyi mukaan. 

Tässä vaiheessa ostokset painoivat jo sen verran, että pieni hengähdys asunnolla tuli tarpeeseen. Olin hetkosen päästä sopinut meneväni drinkeille ystävän kanssa Telakkarantaan. Aikamoinen rakentaminenhan siellä oli käynnissä. Rannasta löytyi mukava Story-bistro. Aurinko porotti kuumasti ja kylmä juoma kelpasi. Komeita vanhoja ja uusia nostureita, kunnon tekemisen meininkiä. Alueesta tulee tosi komea, kunhan se joku päivä valmistuu. 

Illan ruokailupaikaksi olin valinnut Basbas Kulman ja kutsuin toki ystäviäni mukaan. Viikolla alkoi tippua viestejä, ettei päästykään: jalka murtunut, yllättävä matka jne. Ajattelin lopulta istuvani yksin koko pöydässä. Olisin muuten itseksenikin mennyt, mutta onneksi neljä ystävää pääsi paikalle. Basbas Kulma oli tunnelmallisessa rakennuksessa, täynnä iloisia ihmisiä ja ammattitaitoisia tarjoilijoita. Mukava oli skoolata shamppanjalla ja nauttia maittava menu. Menussa jokaiselle kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa, lisuke ja jälkiruoka. Kokemuksena erinomainen!

Ruokailun jälkeen pieni kävely teki poikaa ja piipahdus pienessä italialaisessa viinibaarissa sopi iltaan täydellisesti. Nimi ei jäänyt mieleen, vaikka hyvän rosé-lasillisen siellä sainkin. Myöhemmin istuskelimme vielä Kiska-baarin sohvilla. Sisätiloihin ja jumputtavan musiikin pariin ei tällä kertaa tehnyt mieli. Lämmin ilta jatkui puoleen yöhön, jolloin nahkatakkia oli vähän jo vedettävä harteille. 

Miten mukava päivä Helsingissä, pitkästä pitkästä aikaa. Ja arvaattekos mikä hymyilyttää. Lokakuun alussa uudelleen, vanhan ystäväporukan kanssa viikonlopun viettoon Helsinkiin. Jee!