Olen mattimyöhänen joissain asioissa. Esimerkiksi syyskalusteiden poislaitossa. Siinä ne hieman tihkusateen armoilla ovat yleensä koko syyskuun. Miksikö? Pidän jostain syystä aina viimeiseen asti kiinni ajatuksesta, että kaunis syyspäiväkin tulee ja missä sitten istua terassilla kahvittelemassa. Villapaita päälle ja kuuma kuppi mukaan – täydellistä.
Syksyllä ei enää lämmin ole, joten terassilla on oltava lämmintä päällä. Tähän hätään sopivat villavaatteet, joista pidän todella paljon. Vaate, jossa on edes vähän villaa joukossa, tuo jo ihanasti lämpöä. Istun kauniina syyspäivinä usein kahvittelemassa terassillamme, kun pikkuinen nukkuu päiväunensa ulkona. Hiljakseenhan siinä saa olla, mutta se passaa.
Jos syksyssä jotain hyvää on, niin ehdottomasti pehmeät, pörröiset villapaidat. Niitä löytyy useampi kaapista, aika neutraaleissa väreissä. Päälläni tässä ihana vaalean beige villapaita, joka on suurimmaksi osaksi alpakan villaa ja kashmirvillaa. En aina raaski ostaa täysvillaista, koska huomannut, että saan ihan tarpeeksi lämpöä näistä villasekoitteistakin. Mutta luksusta on pehmeät 100% villapaita, tai -housut.
Villavaatteen puhdistus on pääasiallisesti sen tuuletus, villahan hylkii likaa ja raikastuu tuulettamalla. Toki puhdas villa lämmittää paremmin kuin likainen, joten tarvittaessa pesuun. Aina hoito-ohjeen mukainen pesu vaatteelle. Yhden lempparini, merinovillaisen paidan tuhosin viime vuonna pesukoneessa. Vahingossa meni muun pyykin mukana. Harmitti.
Pidän myös neulospöksyistäni. Niissä on vähän villaa joukossa ja se tuo pehmeyttä ja lämpöä. Eivät siis ihan täysin oikeat villahousut ole, mutta jotain sinne päin. Ei muuten tule kylmä tässä terassillakaan. Kotona olen todella huono käyttämään tyköistuvia housuja tai farkkuja. Tällaiset housut esimerkiksi ovat täydellisen huomaamattomat housut pitää päällä. Eivät paina tai tunnu liikaa miltään. Harvoin istun niin kuin pitäisi. Lattialla ja sohvalla tulee löhöttyä tai leikittyä lasten kanssa. Tarpeeksi löysät housut sopivat niihin menoihin.
Jos vielä palaan meidän terassiin, niin se on aina ollut tällainen aika vähäkoristeinen. Kesällä saattaa olla kukka pöydällä, ei edes aina. Ostin isohkon mustan lyhdyn heräteostona vastikään sen lopullista sijoituspaikkaa tietämättä. Jotenkin pisti silmään hyllystä, oli pakko saada. Se pääsee nyt tähän terassille. Ehkäpä suoraan pöydälle. Nyt on jo pimentynyt illat sen verran, että kynttilä terassilla näkyy kauniisti sisään. Arki-iltoihinkin on kiva tuoda vähän tunnelmaa.
