Simppeli työtyyli – yksivärinen mekko

Eikö paras työasu ole sellainen, joka on mukava päällä, taipuu moneen ja näyttää hyvältä? Näillä kriteereillä löytyy tästä postauksesta kaksi konstailematonta asua, jotka puetaan minuutissa ja päivän päätteeksi on vieläkin rento ja miellyttävä olo, ainakin vaatteiden suhteen.

Tällä kertaa töihin kuljetaan jollain muulla kuin polkupyörällä. Tosin en tiedä moniko vaihtaa asun töihin saapuessa. Silloin mekko onkin helppo vetäistä päälle ja työn kimppuun. Itsellä pitkä ura hotellissa, jossa kuljin samoissa työvaatteissa päivät pitkät. Ehkäpä sen takia olen nykyään liiankin innostunut miettimään mitä päivisin puen päälleni.

Pitkä mekko ja bleiseri

Siisti, kaunis ja hivenen rouhea tyyli onnistuu miellyttävällä neule- tai ribbimekolla, bleiserillä ja maihareilla. Olen rauhallisten, yhteensopivien värien ystävä ja moni mekoistani onkin muuta kuin mustaa. Tällaisen pitkän vaalean mekon kanssa mielelläni puen vähän tummemmat kengät, takin ja laukun. Vyön voisi laittaa rikkomaan pötköä, mutta tavallaan joku juju asussa on oltava. Olkoon se nyt tasaisen jatkuva vaalea väri pitkässä mekossa.

Tykkään pukeutua siististi, jopa vähän huomaamattomasti. On myös päiviä, kun haluaisin olla näkyvämpi. Siten, etten ihan tapettiin liukenisi. Omilla vaatevalinnoilla voi herättää huomiota. Itse tietenkin päättää, että minkälaista. Oma asu voi olla mielenkiintoisen näköinen pienillä tempuilla. Vaikkapa rikkomalla asun harmonisuus. Pukeudu kokonaan tummansiniseen, mutta laita jalkaan päheät kirkkaanpunaiset kengät. Ja miksei samalla punainen laukkukin käsivarrelle..

Joskus huomiota voi herättää harkitulla tyylivirheellä. Kuten tässä voisi sanoa, että missä vyötärö? Missä se koristevyö? Nyt pitkä mekko saa enempi huomiota olemalla vain mekko, ilman kommervenkkejä.

Ai että tykkään, kun tiettyjä normeja voi rikkoa. Vaikkapa nyt mekon kanssa maiharit, ei korkkarit. Saan tietyllä tapaa voimaa pukeutumisesta. Jos edessä mielenkiintoinen tapaaminen, pukeudun itseäni voimistaen. Silloin arkihuppari jää kotiin ja päälle jotain mikä tuntuu hyvältä myös siellä tapaamisessa. Mahdollisesti tiukassa tilanteessa. Kun itseensä pitää luottaa, valitsen usein sen lempimekon, upean nahkatakin, järeät kengät… En tiedä osaako kukaan samaistua tähän, mutta eri tilanteisiin tarvitsen erilaiset vaatteet.

Nahkatakki tietenkin

Mitäpä minä en stailaisi nahkatakin kera? Niitä ei kovin montaa vaatekertaa taida olla. Yhtä lailla mikä tahansa muu lyhyt takki sopii varmasti oikein hyvin, mutta itsellä on usein kynnys valita muita kuin nahkatakki.

Väitän, että nahkatakkia on alkanut näkyä enempi ja enempi ihmisillä, joilla voisi kuvitella töissänsä olevan päällä bleiseri tai joku muu hillitty klassikkojakku, niin kuin kollegoillansa. Nahkatakki alkaa olla salonkikelpoinen. Työpaikoilla ja iltatilaisuuksissa.

Ruskeat sävyt ovat mieleeni entistä enempi ja vaalean mekon kanssa ne sopivatkin mukavasti yhteen. Vaalea pötkömekko sai nyt katkaisun vyötäisille kiedotulla vyöllä. Mekon kanssa aina erityisen upealta näyttävät saappaat, kauniit pitkät saapikkaat. Ne ovat oiva valinta muutenkin Suomen syksyyn.

Jos mekkoja tottuu käyttämään, niin kaunis ja mukava neule- tai ribbimekko on hyvä ostos omaan vaatekaappiin. Se sopii moneen tilaisuuteen ja on muunneltavissa eri yläosilla, huiveilla, sukkahousuilla ja kengillä.

Pyrin vielä muutaman postauksen simppeleistä työtyyleistä julkaisemaan. Sitä kun helposti jumahtaa samantyyppisiin asuihin päivästä toiseen, koska se on helppoa. On minullakin omat turva-asut, joissa viihdyn usein. Kannustan kuitenkin kokeilemaan vähän uutta, koska pukeutuminen on tosi kivaa, kun sen oikein oivaltaa.