Syksyinen puutarha ilahduttaa

Puutarhamme ilahduttaa minua sisälle asti. Isot ikkunat puutarhaan ja takametsää kohden tuovat todella iloa sisällekin. Monta vuotta tässä jo asuneena asiaan on jollain lailla tottunut, mutta luulenpa ikkunasta avautuvan maiseman vaikuttavan yleiseen hyvinvointiin enemmän kuin uskoisikaan. Luonnon värit ja vaihtuva ulkomuoto ovat joka päivä läsnä. Vaikka puutarhuri en olekaan, niin nautin omasta helppohoitoisesta puutarhastamme paljon.

Ikkunasta avautuva maisema vaikuttaa muuten suihkussakin. Hymyilen aina kun käyn suihkussa syksyllä. Aluksi en edes tajunnut miksi olin hyvällä tuulella siellä käydessäni. Saunamme sijaitsee kylpyhuoneen yhteydessä lasiseinän takana ja nimenomaan saunan ikkunasta avautuu naapurin komea ja värikäs vaahtera aina syysaikaan. Tuijotan sitä ajatuksissani joka kerta ja siinä on vaan jotain niin mahtavaa.

Pihamme muutamat angervolajit ilahduttavat puna-oranssin sävyillään joka syksy. Väri muuttuu parhaimpina vuosina oranssin kautta tulipunaiseksi. Se on upea näky. Jopa pihan perällä sijaitseva kitukasvuinen “kukkapenkki” on näin syksyllä siedettävä näiden väriläiskien ansiosta.

Puutarhamme päärynäpuun satoon voi luottaa. Joka syksy valtava määrä makeita päärynöitä. Tämä on ilahduttanut meitä ja kovasti. Joka vuosi päärynöiden koko isonee ja niitä tulee paljon enemmän kuin omenia kahdesta omenapuustamme. Tässä vaiheessa vuotta omenat ja luumut on jo syöty. Kirsikoista taas suurin osa meni rastaiden suuhun tänä vuonna.

Pensasmustikka pensaat yllättivät ja tuottavat edelleen mukavaa satoa. Ovat maukkaita ja makeita. Viime vuonna tuli vain muutama mustikka ja nyt melkein joka puskassa kymmeniä marjoja. Istutimme muutamia eri lajikkeita, koska ristiinpölytys on näille marjoille tärkeää. Odotan ensi vuodelle isompaa satoa, kun pensaat ovat taas vuoden vanhemmat. Muutamia vuosia ikää tarvitaan, jotta 2-3l marjaa per pensas tulisi.

Puutarhan hoitomme on aika kevyttä syksylläkin. Nurmikon syyslannoite on ensimmäisiä asioita. Jossain kohtaa pieni lehtien haravointi. Pihan perällä seisova koivu tuottaa kiitettävän määrän keltaista lehteä syksyllä. Olisin voinut tänä vuonna istuttaa muutamia sipulikukkia, mutta en taida löytää siihen nyt intoa. Keväällä sitten taas harmittelen, kun vanhat jättilaukat ovat niin nihkeitä kukkaa tuottamaan.

Helppohoitoisen puutarhan emäntä on siis tarkoituksella halunnut eikä varmaan yllätä, että syksyisin kukkaruukkuihin ilmaantuu callunoita. Minusta aina niin kauniita, mutta parasta, hyvin helppohoitoisia. Jos callunoiden perusväri ei miellytä, niin tylsyyttä voi vältellä ostamalla ne vaikkapa kirkkaan keltaisina ja kevään vihreinä. Tuo mukavasti eloa puutarhaan ainakin siinä vaiheessa kun luonnon omat värit hiipuvat.

Takametsän maisemaa rakastan, vaikkakin tänä vuonna huolestuneena sinne on tullut tähyiltyä. Lukuisat pihlajapuut ilman marjoja. Ei marjan marjaa. Mitenhän pikkulinnut selviävät? Onkohan muualla yhtä huono tilanne.

Metsämustikoita näyttäisi sen sijaan löytyvän ja puolukkaa. En ole kovin reipas marjastaja, joten isommat satsit marjaa hommataan pääsääntöisesti muuta kautta. Mustikka ja puolukka ovat meidän omat supermarjat – pitää muistaa syödä ja paljon.