Syksyn takkeja – montako on tarpeeksi / liikaa?

Vaatekaapistani löytyy muutama vaihtoehto syksyyn ja syksyisiä menoja varten. Pikku hiljaa takit ovat vuosien varrella lisääntyneet. Pari vuotta sitten myin kaikki ne joihin en ollut pariin vuoteen koskenut, mutta vielä on takkeja jäljellä. Ne mieluisimmat.

Haluaisin itse asiassa, että minulta löytyisi takki “joka tilanteeseen”. En tiedä onko siinä järkeä tai onko se mahdollista, mutta kaikkeahan saa haluta. Aina välillä tuntuu, että on joko ali- tai ylipukeutunut ja se on jotenkin ikävä fiilis. Mutta lähemmäs hivuttaudun tilannetta, että siisti takki löytyisi kaapista useimpiin menoihin. Lapsena ja vielä nuorenakin tilanne oli se, että vaihtoehtoja takkikaapissa oli yksi. Sillä mentiin kouluun, kylään ja hautajaisiin.

Vaalea villakangastakki

Tässä on paljon käytetty mielitakkini. Villakangastakki. Väri on mukavan vaalea, takki on lämmin ja iso. Tarvittaessa saa alle vaikka ja mitä. Nyt onkin isot hartialinjat ja isot takit muodissa. Tällaisella takilla hoituu suurin osa menoista ja helposti. Kestää hyvänä vuosikausia. Lämmin suositukseni villakangastakin hommaamiselle.

Ostan muuten osan vaatteistani käytettynä ja niin on tämäkin jostain facebookin nettikirpparilta huudettu aikoinaan omaan käyttöön. Rakastan näitä vähän käytettyjä. Harvemmin niissä mitään käytönjälkiä on ja hinta murto-osa uuden hinnasta.

Takin käyttäjänä itsessäni on jotain vikaa, koska harvemmin takkia tulee laitettua kiinni. Huomaan sen nyt näitäkin kuvia katsellessa. Outo tapa, joka syksyllä saattaa kostautua. Käytän usein huivia suojaamaan kaulaa. Kurkkukipu saapuu nimittäin nopeasti tänne ilman kaulahuivia. Niin, ja ihan kuin lapsena aina syksyn alkaessa yritän kovasti ulos ilman mitään takkia. Ei meinaa kesän jälkeen mennä perille, että ulos pitää pukeutua lämpimästi.

Takissa ulkonäön lisäksi itselleni on tärkeää taskut. Mitä isommat sen paremmat. Tietenkin niihin myös alkaa kertymään vaikka ja mitä. En voi lähteä mihinkään ilman nenäliinoja, joten niitä pursuaa niin laukut kuin housujen ja takkien taskut. Näyttäisi jotain olevan nytkin tuon villakangastakin taskussa.

Kevyt tikkitakki

Tumman sininen on vaalean lisäksi yksi mielivärejäni mitä takkeihin tulee. Tämä Savonlinnan kirpparilta löydetty tikkitakki on ollut reippaasti käytössä ja vielä tuntuu omanlaiselta. Joskus autolla paikasta a paikkaan b suhatessa kevyempikin takki riittää, vaikka ulkona vihmoisi mitä. Silloin nimenomaan heitän tämän tikkitakin niskaan.

Tikkitakeissa minut hurmaa käyttömukavuuden lisäksi kuviointi. Kivannäköistä, kun takissa on tällainen struktuuri. Nyt kaupoissa näyttäisi tikkitakkien kuviointi olevan enempi sellaista isoa ja pyöreämpää kuin tätä neliön muotoista. Tikkitakki saa huoletta olla jonkin muun värinen kuin musta. Suositukseni villakangastakin lisäksi omaan takkivalikoimaan on tikkitakki. Jos villakangastakki on pitkä, niin lyhyt tikkitakki. Ja toisinpäin.

Teatteritakki

Hah, on oma keksimä nimitys. Mutta tietynlaisiin menoihin sitä haluaisi pukea päälle istuvan, kauniin ja tyylikkään takin. Tämä vaalean sininen takki tarttui mukaan aikoinaan Moskovan Massimo Duttilta, vaikka arvelin sen olevan vähän kalliimpi kuin vaikkapa EU maasta ostettuna. Mutta juuri sillä hetkellä takki tuntui kutsuvan juuri minua, enkä kyllä uskonut siihen muualla enää törmääväni. Tartuin tilaisuuteen.

Kauniin värin lisäksi tosiaan takin muotokieli ihastutti. Ryhdikäs ja samalla raikas. Ei voi sanoa samaa joka takista. Pidän värikkäistä takeista, vaikka usein sitä päätyy ostamaan sen tumman. Eli mustan, koska pelkää, ettei pukisikaan värikästä takkia lopun viimeksi päälleen. Jännä juttu, suurimmalle osallehan sopii kaikki muut värit paitsi musta. Tämä sininen takki ei onneksi hutiostos ollut, on tullut käytettyä monissakin tilanteissa.

Pidemmän mallisen takin kanssa pitkä hame näyttää vähän turhan liepottimelta, mutta tavallaan sitä välillä kaipaa muutakin kuin pillifarkkuja ja täydellistä mittasuhdetta. Ainakin niin kauan kuin ei oma olo ala tuntua epävarmalta. Minun iltani saattaa hyvinkin mennä pilalle, kun totean vaatevalinnan menneen ihan väärin ja oma vaatekerta tuntuu liian laatikolta, ryppyiseltä, epäistuvalta… onhan näitä 😅

Musta takki

Musta villakangastakki on pysynyt mukana jo yli 10 vuotta, käytän tasaisen epäsäännöllisesti. Joka päiväisessä käytössä musta takki ei tunnu oikein omalta. Käytössä laitan yleensä vaalean huivin valaisemaan kasvoja. Minun tavallisesti kovin tummat silmänaluset ei tarvitse yhtään lisävahvistusta.

Välillä tämä musta takki istuu pitkiäkin aikoja kaapissa käyttämättä, mutta on yksi syy miksi se ei tule pääsemään myyntiin. On nimittäin se yksi tilaisuus, jossa musta on toivottu väri. Käytän tätä takkia aina hautajaisissa.

En näe mustia takkeja vain hautajaisvaatteina tietenkään. Tässä yksi tapa käyttää mustaa ilman, että se on liian synkkä. Vaaleita värejä joukkoon. Syksy on ruskan jälkeen aivan liian pimeää aikaa minunlaiselleni. Mustiin vaatteisiin en halua pukeutua, lisäämään sitä synkkyyttä. Huomaan itsessäni sen, että värit ja vaaleat sävyt piristävät minua syksyllä ja talvella paljon enemmän kuin (tyylikäs) kokomusta.

Miehen kaapilla

Jos miesten kaapeilta on jo pihistetty täydellisen isot kauluspaidat ja boyfriend-farkut, niin miksei samalla vähän takkejakin. Mistäpä muualta niitä muodikkaita pari numeroa liian isoja takkeja helpoiten (halvimmalla) löytäisikään. Miehelläni on tämä hänelle tyköistuva syystakki, joka käy minullekin. Hauskat neulemaiset hihat ja kevyttoppatakkimainen keskiosa. Onneksi vielä tumman sinisenä, kuten haluan. Tämän syksyn hittiä eli bomber-takkia ei minulta löydy, joten tyydyn tähän.. muistuttaahan tämä nyt hivenen muodoltaan pilottitakkia, hivenen.

Järkevä takki

Viimeisenä muttei vähäisimpänä joka kaapissa pitää olla kunnon ulkoilutakki. Ainakin, jos aikoo Suomen syksyssä ulkoilla, lenkkeillä, haravoida… Yleensä käännyn urheilukaupan puoleen, kun tarvitsen hengittävän, tihkusadetta pitävän takin. Myönnetään, sadetakkia en omista. Harvoin kuljen kaatosateessa. Ne lyhyet matkat mitä taitan menevät sateenvarjon alla. Koiraakaan ei ole, jota joka säällä pääsisi ulkoiluttamaan. Joten tälläinen muutamilla teknisillä ominaisuuksilla varustettu ulkotakki riittää ainakin minun menoihini.

Oliko takkeja liikaa? Vai liian vähän? Pärjään tällä setillä aika hyvin. Pidemmän malliset takit onkin tullut myytyä pois, vaikka kyllä sellaisessakin viihdyn. Aikoinaan hommaamani D&G:n pitkä trenssi olikin liian vaalea omaan makuun, joten se sai lähteä. Myös toinen tummansininen trenssityyppinen designertakki oli vähän hutiostos, näytti lopun viimeksi mielestäni alaosaltaan ihan säkiltä. Käyttöä sille tuli eniten molemmilla raskauskerroilla. Hyvä oli maha peittää sillä säkillä.

Välillä tulee vilkuiltua uusia takkimalleja sillä silmällä, mutta hyvä idea on ensin laskea jo kaapissa olevat ennen kuin ryntää uutta ostamaan. Toisaalta, juuri sitä itselle täydellistä takkia ei aina meinaa löytyä, kun sitä lähtee etsimään. Joten kohdalle sattuessa kannattaa varmaan napata omaan kaappiin ja äkkiä.