Kesätyöhistoriani – blogihaaste

Kaikkeahan sitä on kerinnyt tekemään elämässään – eikö vain! Ainakin kun lähtee oikein kaivelemaan tuolta mielen perukoilta. Tämä muistelointi on itselle aina jotenkin haastavaa, vuodet hyppii, tapahtumat unohtuu. Katse on liikaa tulevassa ja muistijäljet tuntuvat välillä suorastaan huuhtoutuvan pois. Mutta, jospa sitä jotain muistaisi omista kesätöistään. Pääsääntöisesti erilaisia hanttihommia ja asiakaspalvelua ne ovat pitäneet sisällään.

Tämän haasteen olen napannut Via Per Aspera Ad Astra -blogista. Tästä pääset lukemaan blogin pitäjän Nadinen mielenkiintoisesta kesätyöhistoriasta!

Minun ensimmäinen kesätyö
Yläasteikäisenä pääsin mansikkapelloille mansikoita poimimaan. Polkupyörällä taittui n. 3 km matka ja jokunen luokkalainen ja muita koulusta tuttuja oli samalla pellolla töissä. Olin keskiverto poimija. Nopeammat poimijat tekivät paremman tilin enkä ikinä tainnut hiffata miten oli mahdollista poimia niin nopeasti niitä mansikoita.

Sateisina päivinä käännytettiin pellon laidasta kotiin ja muutaman kerran vähän turhautti polkaista vapaapäivän viettoon, kun niitä töitä olisi ollut mukava tehdä. Minua pari vuotta vanhempi kesätyöläinen ja kaverinsa tosin jo aloittamisviikolla ilmoittivat korskeasti lopettavansa tämän homman samalla, kun makoilivat pellon laidassa taivaalle katsellen. Ei ollutkaan kuulemma heidän juttunsa. Itse olin kiltti ja kuuliainen, ja ihmettelin miten he uskalsivat tuollaisia. Eivätkä he muuten takaisin enää tulleet.

Verstaalla
Yläasteikäisenä ei työpaikkoja kovin paljoa ollut tarjolla, joten suhteilla, suhteilla pääsin muutamiin kesätyöpaikkoihini. Kävin peltisepänliikkeen verstasta siivoamassa muistaakseni kerran viikossa, lopulta ympäri vuoden. Muitakin askareita siellä tein kuten leikkasin ja kanttasin pellistä pieniä osasia. Klemmareiksi kutsuttiin ja niitä käytettiin peltikaton kiinnittämisessä. Isoa kanttikonetta oli jännä käytellä.

Tehtaalla
Lukiolaisena lähdin ystäväni kanssa interrailaamaan Eurooppaan alkukesäksi. Peltisepänliikkeen siivoiluilla tienatut rahat upposivat tähän. Kesätyöt unohtuivat matkakuumeeseen, kunnes oli kotiinpaluu. Äidilläni oli kuitenkin suunnitelma huolettoman tyttärensä varalle ja pääsin reissun jälkeen tuuraamaan kaappitehtaan siistijää hänen kesäloman ajaksi. Siivosin toimistotiloja sekä tehdasta. Tehtaan puolella pääsin välillä “muovittamaan” kaappeja. En kuollaksenikaan muista laitteen nimeä, mutta kaapin ympärille kieputettiin jollain laitteella tuorekelmun näköinen suojamuovi ja sitten kaappi oli valmis lähtöön.

Työ oli oikeastaan rentoa, pidin siitä sen kuukauden ajan. Suurin osa väestä oli kesälomalla, joten kovin hiljaistakin oli. Muistaakseni olin ainut nainen töissä heinäkuussa, kun söin aina lounaani yksin naisten puolella tehtaan taukotiloissa. Ärsyttämään minua jäi ainoastaan tämä: kerran siivotessani toimiston puolta olin jo lähtemässä, mutta palasin vielä tarkistamaan, että sammutinhan kaikki valot. Sillä hetkellä pomo saapui toimistoon ja toimiston ovi pamahti moppisankoon. Hän oli vihainen ja epäili minun laiskotelleen ja jättäneen sankon tarkoituksella oven eteen varoittamaan tulijoista. Huokaus, en ole ikinä ollut työpaikalla laiskottelija. Mieluummin paljon tekemistä kuin liian vähän. Ja minut saa hyvinkin ärsyyntyneeksi kutsumalla valehtelijaksi. Pidän totuudesta, enkä ole ikinä sitä pelännyt kertoa. Ja ei, en ollut laiskottelemassa. (eikä minua muuten uskottu)

Kaupassa
Lukion kirjoitusten jälkeen minulla oli suuri hinku töihin. Painuin kyselemään paikalliselta ruokakauppiaalta töitä. Hän lupasi ilmoitella jonkun ajan päästä. Siihen oli mielestäni kamalan pitkä aika ja kävin sitten ruinaamassa töitä jo ennen sitä. Kauppias vähän hermostui, että hänhän sanoi jo milloin ottaa yhteyttä. Muistan hänen hivenen tuskastuneen ilmeensä kun siinä törötin, mutta samalla hän myös lupasi minulle sen kesätyöpaikan.

Kesätyö kaupan kassalla sopi minulle paremmin kuin hyvin. Tasaisesti töitä ja kaksi vapaata per viikko. Yksi ystäväni työskenteli siellä myös mikä oli hauskaa. Muistan huonosti istuneet työvaatteet, kassan laskun jännityksen työpäivän päätteeksi (mikähän siinäkin jännitti) sekä sen, kun koin tarpeellisena selittää historian opettajalleni, että tämä ei sitten ole loppuelämän työpaikkani, kun hän todennäköisesti vain halusi ostaa kahvinsa ja leipänsä ihan rauhassa.

Torilla
Yhden kesän vietin Hämeenlinnan aurinkoisella torilla mansikoita ja perunoita myyden. Pidin siitä kovasti, ihmiset olivat iloisia ja työ helppoa. Aamut alkoivat aikaisin ja näin aamuvirkulle se sopi hienosti. Aina myös lupauduin tekemään niin paljon tunteja kuin mahdollista, joten se kesä meni enempi vähempi kokonaan töissä.

Lontoossa
Opiskelin Savonlinnassa ja kevät oli jo aika pitkällä ilman tietoa kesätyöpaikasta. Sattumalta eräänä huhtikuisena päivänä huomasin Hesarin ilmoituspalstalla etsittävän kahvilatyöntekijöitä Lontoossa sijaitsevaan kahvilaan. Soitin samantien sinne ja suomalainen yrittäjä lupasi töitä. Muistaakseni kahden viikon päästä soitosta lupasin siellä jo olla. Se sunnuntainen aamu muutti sen kevään kulun. Kiire tuli lentoliput ja muut järjestelyt tehdä. Kanssani asuva vaihto-oppilas oli pahoillaan, että olin muuttamassa etuajassa pois.

Kahvilanpitäjä järjesti majoituksen talossa, jossa oli muitakin saman kahvilaketjun työntekijöitä. Suurin osa suomalaisia, joiden kanssa se kesä sitten juhlittiin. (miten sitä nuorena jaksoikin) Työ oli helppoa ja aika pian sain avata ja sulkea itse kahvilan. Kuljin bussilla töihin. Olin 3,5 kk siellä töissä ja itse asiassa menin elokuussa vähän aiemmin lopettamaan kuin yrittäjä oli toivonut. Huomasin vain väsyneeni kesän töissä ja seikkailuissa niin, että halusin pienen breikin ennen opiskeluihin paluuta. Tuolloin taisin vähän huono työntekijä olla, kun lähdin aiemmin. Sain kuitenkin talossa asua loppuun asti ja kerkisin siinä sitten hieman matkustella.

Hassu juttu. Olen matkustellut muutamissa lämpimissä maissa kuten Afrikassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa. Kuumin paikka, jossa olen ollut oli tuo Lontoo v. 2003. Helleaalto Euroopassa sai lämpötilat kohoamaan Lontoossa aina 38,5 asteeseen (virallinen mittaustulos). Ei tarvinnut kuin istua ja oli täysin märkä hiestä. Olihan se muutenkin läkähdyttävän kuuma kesä, mutta tuon liki 40 asteen muistaa vieläkin hyvin.

Hotellissa
Yhden kesän vietin hotellin respassa ja se oli suuntaa-antavaa omaa uraa ajatellen. Vuosi sitten tosiaan irtisanouduin yli 15 vuoden työsuhteesta toiseen hotelliin. Mutta tuo hotellissa vietetty kesä oli mieluisa, kovin työntäyteinen ja monipuolinen. Pidin asiakkaiden palvelusta ja siitä, että tilanteet vaihtuivat nopeasti. Kävin jonkun kerran salin puolella tarjoilemassa, mutta en tainnut kovin kummoinen siinä olla. Kukaan ei kerinnyt opettaa. Siitä taisi pieni kammo àla carte -tarjoilua kohtaan jäädä.

Ns. julkisuuden henkilöitä olen tavannut töiden puolesta aika paljon ja koska en osaa oikein ketään fanittaa, niin palveleminen on ollut helppoa. Varsinkin kun suurin osa on ollut enemmän kuin mukavia asiakaspalvelijaa kohtaan. Bravuurini hotellin asiakaspalvelussa lopun viimeksi taisi kuitenkin olla arvonsa tuntevien hieman vaikeasti lähestyttävien asiakkaiden saaminen puolelleni ja olemaan se henkilö, jonka puoleen käännyttiin.

Contact center
Ennen kuin päädyin vakituiseen työpaikkaan täällä Savonlinnassa, kerkisin tehdä opiskeluiden ohessa contact center -hommia. Hetken jopa päällekkäin toisen työn kanssa. Yövuorosta oli fressi olo siirtyä hotellin aamiaisvuoroon. No kuitenkin, contact centerin työpaikka oli puhelimeen vastaamista. Kolmivuorotyö – en pitänyt. Palvelin suomeksi ja ruotsiksi, tosin nykyään ruotsin kieli ei meinaa enää taittua yhtään. Vihaisimpia asiakkaita olivat he, joiden aamun lehti ei ollut tullut ajoissa laatikkoon. Huuto ja mekkala luurin toisessa päässä olivat aikamoiset. Välillä jopa uhkailtiin. En tiedä tuliko siitä heille parempi mieli. Sanomalehdethän toimitetaan kyllä, jos se on jostain syystä jäänyt aamulla jakamatta.

Contact centerissä oli paljon eri firmojen asiakkaita. Myös ula-taksi. Olisi auttanut, jos olisin tiennyt enemmän kuin viisi kadunnimeä omalta opiskelupaikkakunnalta, mutta jotenkin sekin tuli klaarattua. Taksiautoilijat siihen aikaan taisivat olla pitkäpinnaista porukkaa. Vastasin myös kahden muun paikkakunnan taksiin. Vaikeimpia niissä oli kun kysyttiin vaikkapa moottorisahan terien terottajaa Nurmeksessa tai milloin se pankki avautuu. Olisi ollut kiva auttaa, mutta ei minulta noihin vastauksia herunut… taksin olisivat kyllä saaneet tilattua halutessaan, kun kerta taksin numeroon soittivat.

Voin varmastikin todeta, että jokaisesta työpaikasta jotain opin. Välillä kantapään kautta, välillä ihan perehdytettynä. Nuorille kesätyöläisille haluaisin sanoa, että mitä ikinä teetkin, niin tee se hyvin. Kesätyö voi tuntua saman toistolta, kenties maistua puulta, mutta vakavasti se kannattaa silti ottaa. Hyvät suositukset mistä tahansa työpaikasta ovat arvokkaita jatkoa ajatellen. Kenties sen unelma-kesäduunin saamiseksi.

Mitenkä lukijoiden puolella? Nyt saa kertoa mieleenpainuvimman kesätyöpaikan kommenttiosioon! Sehän voi olla sitä kaikessa mukavuudessaan tai karmeudessaan. Ja blogi-kollegat, teidän kesätyöpostausta odotellessa. 🙂